– Täällä on kaikki valmiina, eikä tarvitse itse laittaa niinä aamuina ruokaa. Henkilökunta ottaa aina ystävällisesti vastaan. Pääsemme vaihtamaan viikon kuulumiset, Leena Tenkanen kertoo.

– Täällä puhutaan mukavia, eikä vatvota sairauksia, vaikka niitä olisikin, Aura Peltonen sanoo.

– Paikalle kokoontuu monen ikäistä väkeä. On kiva, kun seurakunnan työntekijöillä on aikaa istahtaa hetkeksi juttelemaan, Hannu Tenkanen täydentää.

Ennen kylillä pidettiin paljon kinkereitä ja lähetysnuotioiltoja.

Suosittu Aamupalapysäkki syntyi seurakuntalaisten toiveista, joita kuullaan herkällä korvalla. Toimintaa, tekemistä, yhdessäoloa ja tukea suunnataan kaiken ikäisille. Tuoreimpana kädenojennuksena varhaiskasvatuksen työntekijät tarjoavat apua arkeen lapsiperheille.

– Lapsia, koululaisia ja nuoria asuu Palokassa paljon, joten suunnittelemme heille monipuolista ohjelmaa ja tekemistä. Meillä on vapaaehtoisia ohjaajia, jotka järjestävät ja kehittävät toimintaa kouluikäisiä varten yhdessä nuorisotyönohjaajien kanssa. Etenkin kokkikerho on suosittu, aluekappalainen Teija Laine kertoo.

– Rippikoulutyön innokkaat isoset ovat meille kullan arvoisia. Ilman heitä emme tulisi toimeen, hän lisää.

Vanhempi väki muuttaa reuna-alueilta Palokan keskustan kerrostaloihin. Moni heistä muistaa, kun kirkkoon kuljettiin Taulumäelle, ja omaa kirkkoa vasta puuhattiin.

Alue on ollut merkittävä osa jo Jyväskylän maaseurakuntaa, jonka silloinen pappila seisoo yhä vankasti nykyisen kirkon vieressä. Talkootyötä oman kirkon hyväksi tehtiin innolla. Partiolaiset keräsivät varoja myymällä tiukukelloja, ja Martat valmistivat kirkkotekstiilejä. Nykyinen kirkko nousi paikalleen vuonna 1978.

Laine tuli papiksi Palokkaan 2002 ja on toiminut aluekappalaisena 15 vuotta. Palokka on kasvanut koko ajan, ja sama kehitys jatkuu. Alueen ilme on muuttunut kaupunkimaiseksi, ja väkimäärä lisääntyy. Asioita tehdään seurakunnassakin uudella tavalla.

– Aiemmin kodeissa alueen kylillä pidettiin paljon kinkereitä ja lähetysnuotioiltoja, nykyisin ihmiset eivät samalla tavalla kutsu väkeä kotiinsa.

 Meillä tehdään mielellään uutta ja erilaista.

Aluekappalaisen työhön kuuluvat esimiestehtävät ja hallinnolliset työt, kuten alueneuvoston kokoukset ja työntekijöiden kokoontumiset. Ne vievät valmisteluineen aikansa. Perustana on yhä perusseurakuntatyö jumalanpalveluksineen, toimituksineen ja messuineen.

– Meillä tehdään mielellään uutta ja erilaista. Seurakuntalaisten toiveista toteutetaan monenlaisia messuja, kuten tilkkutäkkimessuja, kansanlaulukirkkoa, senegalilaista messua, gospelmessuja ja rukousmessuja, Laine luettelee.

Messuissa käy mukava määrä eri-ikäistä väkeä, vaikka lisää toivottaisiin varsinkin lapsia ja nuoria. Laine on erityisen kiitollinen aktiivisista ehtoollisavustajistaan.

Meillä on osaavat ja idearikkaat työntekijät.

Toimintaa alueella suunnitellaan pitkälti itsenäisesti. Laine arvostaa työnsä monipuolisuutta, mutta kehittämiseen ja ideointiin hän haluaisi panostaa enemmän. Sellainen jää helposti kiireen jalkoihin.

– Rakastan sitä, että saan tehdä paljon erilaista. Yritän olla armollinen itselleni, koska kaikkea ei ehdi. Onneksi meillä on osaavat, työstään innostuneet ja idearikkaat työntekijät. Se on ehdoton vahvuutemme. Teemme myös paljon yhteistyötä alueen koulujen ja muiden toimijoiden kanssa.

Näköpiirissä siintää tarpeellinen kirkon remontti, jolloin kirkontilat eivät ole käytössä. Muutamia toimintoja jätetään työn ajaksi tauolle tai siirretään viereiseen Pappilaan.

– Meillä on suunnitelmat valmiina, ja odotamme innolla terveitä tiloja, Laine sanoo.

Palokan alueseurakunta

• Aluekappalainen Teija Laine
• Työntekijöitä noin 20
• Toimitiloina Palokan kirkko ja Jokelan pappila
• Alueneuvoston jäsenet: Anne Rahkonen (pj), Heidi Halkomäki, Tapani Kaakkuriniemi, Antti Koskela, Aarno Lahtinen, Olavi Nokkanen, Anniina Savolainen, Annukka Seppälä
• Alueet: Palokka, Mannila, Mannisenmäki, Saarenmaa, Vertaala, Lintukangas, Heinämäki (Ks. kartta.jkl.fi-> aluejaot-> alueseurakunnat)

Artikkeli Kylien kinkereiltä yhteiseen aamupalapöytään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Ollaan yhdessä ja nautitaan matkanteosta kaikessa rauhassa. Reitin varrelle osuu yllättävän kauniita järvimaisemia, sanoo tapahtumaa järjestävä pastori Seppo Hautalahti.

Hän itse tunnustaa ajavansa reittiä usein autolla, jolloin kauneusarvot jäävät helposti huomaamatta.

Matka starttaa Taulumäen kirkolta ja jatkuu Palokan kirkon kautta Tuomiojärven rantaan. Kirkoilla on lyhyet hartaushetket ja Tuomiojärvellä lisäksi päätöspiknik.

– Suuria mäkiä matkan varrelle ei osu, ihan on inhimillinen reitti, Hautalahti lupaa.

Matkaseurana Martti

Tapahtuma on osa reformaation merkkivuotta. Pyöräily osuu helluntaihin, joka on kirkon syntymäpäivä, Pyhän Hengen vuodattamisen päivä. Pysähdyspaikkojen hartaushetkissä perehdytäänkin aluekappalainen Eivor Pitkäsen johdolla Martti Lutherin opetuksiin Pyhästä Hengestä.

– Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa, Luther opettaa Vähässä katekismuksessa.

– Pyhä Henki vaikuttaa seurakukunnassa niin, että voimme olla Jumalan lapsia, Hautalahti summaa.

Mutta mitä tekemistä pyöräilyllä on helluntain kanssa?

– Raamatussa Pyhää Henkeä verrataan tuuleen. Tuuli puhaltaa missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä mistä se tulee ja minne se menee. Kun pyöräilee, niin kyllähän siinä tuulet korvissa puhaltaa, Hautalahti naurahtaa.

– Hengen tuulissa mennään.

Riparilaiset joukon jatkona

Pyöräilypyhiinvaellus järjestetään nyt neljättä kertaa. Ensimmäisen kerran tapahtuma ajoittui pyöräilyviikon päätteeksi, mikä istuu hyvin ympäristödiplomiseurakunnalle. Aiempina vuosina matkaan on polkaissut parikymmentä pyöräilijää.

– Nyt osallistujia on tiedossa enemmän, sillä mukaan lähtee rippikouluryhmä Keltinmäestä, Hautalahti toteaa.

– Viime kerralla saatiin vettä niskaan. Ilmoista ei voi tietää, mutta sään takia ei jätetä leikkiä kesken.

Artikkeli Hengen tuulissa mennään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.