– Näin jälkikäteen ymmärrän, että tietysti tilanne oli rauhallinen. Suurin osa ihmisistä oli ollut leirillä jo monta vuotta. Kaikki keinot on käytetty ja kivet käännetty, tämä on heidän elämäänsä. He ovat sopeutuneet toimimaan niissä puitteissa, jotka heille nyt on annettu.

Za`atarin pakolaisleiri on noin 80 000 Syyrian pakolaisen asuinpaikka, harmaiden konttien muodostama kaupunki keskellä autiomaata. Suurin osa asukkaista on lapsia.

Minun ikäiseni ihmiset kysyivät, mikä on lastemme tulevaisuus? Omaa ikäluokkaansa he pitävät jo menetettynä sukupolvena.

– Aikuiset vaikuttivat lamaantuneilta, sotien kauhuista järkyttyneiltä, mutta tilanteeseensa tyytyneiltä. Unelma kotiinpaluusta paloi pienenä liekkinä. Minun ikäiseni ihmiset kysyivät, mikä on lastemme tulevaisuus? Omaa ikäluokkaansa he pitävät jo menetettynä sukupolvena.

Za`atarin lapset ja nuoret ovat Kirkon Ulkomaanavun työn kohteena ohjelmassa, jossa pakolaislapsille tarjotaan sekä ammatillista koulutusta että vapaa-ajan toimintaa, kuten sirkuskoulua, musiikkiterapiaa ja jalkapalloa.

Jalkapallon merkeissä Tamminen tapasi myös 10-vuotiaan Noorin, jonka tarina veti puhetyön ammattilaisenkin hiljaiseksi.

– Noor pakeni sotaa äitinsä ja sisarustensa kanssa leirille jo vuonna 2013. Isä jäi Syyriaan ja kuoli myöhemmin pommituksissa. Noorin saapuessa leirille siellä asuttiin vielä teltoissa ja talvi oli kylmä. Yhtenä yönä perheen teltassa syttyi tulipalo kaasulämmittimestä. Noor ja hänen kaksi sisarustaan ehtivät ulos teltasta, mutta äiti ja pikkuveli paloivat teltan mukana, Tamminen kertoo.

Aika vähän tulee elämässä ajateltua sitä, kuinka tärkeää on, että toiseen ihmiseen ja toisen sanaan voi luottaa.

Nyt Noor asuu sisaruksineen enonsa luona. Jalkapallon pelaaminen – kulttuurisista syistä tarkasti pressulla suojatulla kentällä – tuo ilonpilkahduksia keskelle arkea.

Se, että lapset saavat purkaa energiaansa ja kokea onnistumisen tunteita, on tietysti tärkeää.

– Mutta vielä tärkeämpää on se, että harrastuksissa on säännöt, joita noudatetaan. Niissä on luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri, joka ruokkii monenlaista hyvää, Tamminen kertoo.

Juuri luottamusta Tamminen kertoo pohtineensa paljon matkansa jälkeen.

– Yleinen käsitys pakolaisilla on se, että jos joku lupaa jotain, se ei pidä paikkaansa. Luottamus on petetty niin monta kertaa. Se oli surullista ja pelottavaa. Aika vähän tulee elämässä ajateltua sitä, kuinka tärkeää on, että toiseen ihmiseen ja toisen sanaan voi luottaa.

Nenäpäivää vietetään 9.11.2018

Nenätempaus yliopistolla (Ruusupuiston aula, Alvar Aallon katu 9) ti 6.11. klo 11–12.30. Nenäilyä stand-up koomikko Mikko Vaismaan kanssa.

Nenätempaus JAMK:lla (IT-Dynamo, Piippukatu 2) ti 6.11. klo 13–15. Hauskaa ohjelmaa Nenäpäivän hyväksi, mukana taikuri ja mentalisti Joonas Puhto sekä Mikko Vaismaa.

Nenäpäivä-konsertti to 8.11. klo 19 Ilokivessä (Keskussairaalantie 2). Tapahtuma maksuton, K-18. Ovet auki kello 19, klo 20 Ruudolf ja Musta Barbaari.

Artikkeli Luottamuksen turvallinen ilmapiiri julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Miksi toimit juuri Afrikassa?
Johdin kuusi vuotta YK:ssa konfliktien ympäristövaikutusten selvityksiä kentällä. Aloitimme Kosovosta, sitten tuli monta muuta kohdetta: Afganistan, Irak, Palestiina, Liberia, Sudan… Sudanissa työskentely johti kutsuun EU:n erityisedustajaksi Sudaniin ja Darfuriin. Näin Pohjois-Afrikasta tuli alue, jonka aloin tuntea parhaiten.

Pakolaisvirta Afrikasta kiihtyy. Onko mitään tehtävissä?
Ihmisiä pitäisi auttaa mahdollisimman lähellä kriisin syntyaluetta. Näin auttamisen resurssit hyödynnettäisiin parhaiten. Tärkeintä olisi luoda koulutusta ja työpaikkoja nuorelle, turhautuneelle sukupolvelle. Tässä Suomikin voi tehdä osansa.

Millaisena näet maanosan tulevaisuuden?
Afrikassa väestökehitys on nopeaa. Taloudellista toimeliaisuutta tarvitaan, jotta kaikille voidaan taata ihmisarvoinen elämä. Tyttöjen ja naisten koulutus on entistä tärkeämpää. Afrikan Unioni, joka on ottanut mallinsa Euroopan Unionista, toimii nyt ehkä EU:ta dynaamisemmin mantereen yhdistämiseksi.

Kuinka tärkeänä koet kirkollisten toimijoiden työn kehittyvissä maissa?
Olen itse Kirkon Ulkomaanavun hallituksessa, ja on hienoa nähdä, miten apu menee perille. KUA on myös laajentanut toimintaansa rauhanvälityksen suuntaan. Samoin on tehnyt Suomen Lähetysseura. Sillä on ollut tärkeä rooli muun muassa Syyriassa.

Miten haluaisit vaikuttaa turvapaikanhakijoiden tilanteeseen Suomessa?
Oikeus turvapaikkaan on yksilöllinen kysymys. On osoitettava, millaisen vainon tai painostuksen kohteeksi on joutunut. Tällaisille ihmisille on annettava suojaa. Kielteisen päätöksen saaneiden kohdalla on tärkeää, että he palaavat järjestäytyneesti, ja heidän paluutaan tuetaan. Hengenvaaralliseen tilanteeseen ei ketään pidä palauttaa.

Viime aikojen koskettavin kohtaaminen?
Olin kesällä Hondurasissa, jossa alkuperäiseen intiaanikansaan kuulunut ihmisoikeusaktivisti Berta Caceres oli murhattu. Kävin intiaanien kylässä, jonne menemisestä varoittivat niin Hondurasin hallitus kuin paikallinen poliisi. Kun pääsin kylään, vastaanotto oli latautunut. Ihmiset, joita ei koskaan ollut kuunneltu, halusivat puhua. Kuuntelin ja meistä tuli ystäviä. Toivottavasti myös viranomaiset ja Hondurasin hallitus kuuntelisivat näitä ihmisiä.

Missä asioissa näet toivoa?
Kaikilla konfliktialueilla toimii paikallisia ihmisiä, jotka haluavat rakentaa rauhaa ja auttaa muita. Ihmisyys ja ihmisarvot ovat yleismaailmallisia. Somaliassa tapasin paikallisia naisia, jotka ostivat nuorilta kavereilta aseet pois ja maksoivat omasta pussistaan heidän koulutuksensa. ”Olemme keksineet aseistariisunnan”, naiset sanoivat ylpeästi. He eivät olleet koskaan kuulleet, että joku tekisi vastaavaa missään muualla.

Mikä Raamatun kertomus on koskettanut sinua?
Näin joskus listan, johon oli koottu Raamatun pakolaiset, siirtolaiset ja karkotetut – alkaen Aatamista ja Eevasta, päätyen varhaisen kirkon toimijoihin.  Raamattu on länsimaisen kulttuurimme perustaa, ja sen ovat käytännössä kirjoittaneet pakolaiset. Tämä ajatus on aika pysäyttävä. Emme ole tekemisissä minkään uuden asian kanssa.

Artikkeli Pakolaisia pitäisi auttaa mahdollisimman lähellä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.