– Köyhyys ei synny sattumalta vaan se on ihmisten, erityisesti valtaapitävien toiminnan tulosta. Köyhyys on vääryys, joka saa Raamatussa usein jumalallisen tuomion, kirjoittajat toteavat.

”Ropoleski” oli uskonnon uhri?

Tämä kertomus on tuttua pyhäkoulukamaa: Jeesus istuu temppelissä vastapäätä uhriarkkua, johon ihmiset lahjoittavat rahaa. Köyhä leski kilauttaa viimeiset roponsa ja Jeesus väittää naisen uhranneen enemmän kuin kukaan toinen.

– Muut antoivat liiastaan mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.

Tätä on luettu esimerkkikertomuksena siitä, kuinka ihmisen tulee antaa kaikkensa Jumalan haltuun.

Sakari Häkkinen kuvailee, miten ugandalainen leskivaimo kertomuksen ymmärtää. Hän löytää itsensä sen päähenkilönä, mutta ei iloisena antajana vaan riiston kohteena. Raamatun leskivaimo – kuten ugandalainenkin – elää ilman sosiaalihuoltoa, patriarkaatissa, jossa nainen on miehen omaisuutta ja jossa vanhan ja sairaan ainoa turva on perhe ja suku. Verkostosta putoaminen on kohtalokasta.

–  Vapahtaja näki, miten naiselta viedään temppeliverona viimeisetkin elämisen mahdollisuudet. Köyhien ja leskien puolustaja on nähnyt hänen hätänsä. Ugandalaisköyhä tunnistaa tilanteen, Häkkinen huomauttaa.

– Jeesus ei puhu siitä, kuka uhraa eniten vaan ketä riistetään eniten.

Lisäksi uhriarkku ei ollut hyväntekeväisyyttä varten vaan temppelin korjaamista varten – temppeliin, johon naisella ei edes ollut pääsyä. Tätä uhrikäytäntöä vastaan Jeesus nousi, ja se maksoi hänen henkensä.

– Ironista, että leskeä on pidetty esimerkillisenä uhraajana. Ihmisarvoinen vanhuus ei ole sitä, että vanhukselta viedään viimeinenkin ropo ns. hyvään tarkoitukseen. Ihmisarvoinen vanhuus ei toteudu Afrikassa, mutta ei se toteudu hyvinvointi-Suomessakaan, kun yhteiskunnan varoja käytetään kaikkeen muuhun – kuten tuottavan kansanosan hyvinvoinnin lisäämiseen.

Sairaan kurja köyhyys

Vanhan testamentin ajan sosiaalihistoriaa kuvaavat tekstit, jotka kertovat köyhien tilanteista ja antavat ohjeita, miten suhtautua köyhiin. Ennen kaikkea ne puolustavat köy­hiä rikkaita vastaan. Köyhän ääni sellaisenaan ei silti juuri kuulu.

– Yleensä näissä teksteissä köyhä on kohde, se toinen, jonka asiaa ajetaan.

Raamatun tekstien kirjoittajat olivat sikäli yhteiskuntansa eliittiä, että he olivat luku- ja kirjoitustaitoisia ja sellaisessa asemassa, että heidän äänellään oli kaikupohjaa. Kerjäläinen ei päässyt vaikuttamaan kohtaloonsa eikä kohteluunsa.

Jobin nopea alamäki

Poikkeuksena Raamatun köyhien joukossa on Job, varakas mies, jonka onni kääntyi hetkessä. Hän menettää omaisuutensa, perheensä, terveytensä. Ylväs patriarkka ja hyväntekijä löysi itsensä tuhkakasasta raapimasta kutiavia paiseita.

Hanne von Weissenberg muistuttaa, että  länsimaissa köyhyys ja sairaus kulkevat käsi kädessä. Heikossa sosiaalisessa asemassa olevilla ja vähän koulutetuilla ihmisillä pitkäaikaissairaudet ovat yleisempiä. Noidankehä on valmis: köyhyys lisää sairastuvuutta ja sairaus aikaansaa köyhyyttä.

– Jobin tilanteen teki vaikeaksi huono-osaisuuden ja vastoinkäymisten kasautuminen. Myös nyky-Suomessa ongelmat kasautuvat. Sairaus on kolmanneksi tärkein velkaantumisen syy työttömyyden ja konkurssin jälkeen. Rahanpuute estää jopa lääkkeiden hankkimisen

Kun Job menettää rahansa, hän menettää vaikutusmahdollisuutensa ja syrjäytyy.

– Mitkä ovat köyhän oikeudet tänä päivänä? Saako köyhä valittaa vai pitäisikö hänen muuttua näkymättömäksi? Saako köyhä näkyä katukuvassa vai siivotaanko kerjäläiset ja metsien miehet katukuvaa pilaamasta ja rauhaa häiritsemästä?

Tunsiko Jeesus aidosti köyhän osan?

Autuaita olette te köyhät, sanoi Jeesus. Kommentti kuulostaa oudolta. Yhtä oudolta kuin huoleton kehotus katsoa kedon kukkia tai taivaan lintuja, jotka eivät huolehdi mitä päällensä pukisivat tai mitä suuhunsa laittaisivat. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa. Näin Jeesus sanoi maaseudun maattomille ja kaupunkien työttömille

Sakari Häkkinen keskusteli Jeesuksen sanoista tansanialaiskylässä, joka elää absoluuttisessa köyhyydessä. Ruoan saanti riippuu sateiden tulosta ja kylän juomavesi aiheuttaa sairauksia. Aluksi kyläläiset korostivat luottamusta Jumalan huolenpitoon. Sitten alkoi tulla muita sävyjä.

– Jos joku naapurikylästä tulisi puhumaan minulle tuollaista, ajattelisin, että hänellä ei ole kaikki kunnossa tai että hän hautoo pahaa, sanoi lasta selässään kantava nainen.

Toisten mielestä sellainen ihminen olisi mielenvikainen.

– Köyhät kuuntelivat Jeesusta mielellään, mutta rikkaat suuttuivat ja olisivat voineet lyödä häntä, kyläläiset arvelivat

Evankelista huomautti, kuinka tärkeää on suunnitella tulevaisuutta eikä heittäytyä sen uskon varaan, että asiat hoituvat ilman omaa myötävaikutusta.

Köyhistä huolehtiminen velvollisuus

Jeesus puhui huolettomuuspuheensa köyhien yhteisölle Galileassa. Kehotuksella olla murehtimatta on kaksi tähtäyspistettä. Toinen on se, että Jumalan valtakunta – hyvien aikojen käänne – tulee pian ja muuttaa kaiken.

Toinen vaihtoehto on se, että Jeesus puhuukin (hyväosaisempien) seuraajiensa suhtautumisesta omaisuuteen. Jumalan valtakunnan muodostivat maan päällä ne ihmiset, joita Jeesuksen puhe oli koskettanut ja jotka oli­vat ottaneet asiakseen Jumalan perheväen kunniatehtävän: köyhimmistä ja vähäisimmistä huolehtimisen.

– Niiden, joilla on työtä ja toimeentulo, on velvollisuus osoittaa huolenpitoa ja rakkautta kaikkein köyhimpiä kohtaan. Se on Jumalan tahto.

Köyhät naiset ja Sodoman synti

Kari Latvus esittelee Vanhan testamentin Hagarin. Hän oli Aabrahamin orja ja synnytti tälle pojan, Ismaelin. Kun Aabrahamin oikea vaimo Saara kyllästyi Hagariin ja tämän poikaan, orjatar ja poika saivat lähteä: menkää erämaahan kuolemaan. He eivät kuolleet, sillä ”Jumala oli heidän kanssaan” – vaikka sallikin yksinhuoltajaäidin ja tämän pojan karkotuksen.

– Kertomuksen lukija on monien historian kerrostumien puristuksessa. Suomessa naisen asema on parempi kuin missään muualla, mutta silti naiset saavat vähemmän palkkaa ja joutuvat edelleen parisuhdeväkivallan uhreiksi. Orjuus on kielletty mutta naisten hyväksikäyttö ei ole loppunut. Jos vierasmaalainen nainen ei suostu elämään ehkä väkivaltaisenkin miehen ehdoilla, uhkana on maastakarkoitus, Latvus viittaa useiden mm. Thaimaasta tulleiden naisten kohtaloihin.

Ja se Sodoman synti? Sodomassa asuvan Lootin taloon pyrki kaksi muukalaista, mutta kaupunkilaiset uhkasivat raiskata heidät. Kertomus ei kuvaa homoseksuaalien himoa vaan sitä, kuinka kaupunkilaiset vihasivat ja syrjivät muukalaisia.

– Kertomus varoittaa torjumasta tuntematonta matkaajaa. Siirtolainen, turvapaikan hakija ja maahanmuuttaja etsii turvaa ja pelkää tulevansa häpäistyksi. Tämä ajatus on vaativa erityisesti länsimaisten yhteiskuntien kannalta, jos sitä sovelletaan koko maapalloa koskevien ongelmien mittaamiseen, Latvus summaa.

Köyhien Raamattu
tulee tähän päivään

Köyhyys ja ihmisten eriarvoisuus on näkyvä ilmiö niin Raamatussa kuin tämän päivän yhteiskunnassa, mutta Raamattua ei ole totuttu lukemaan köyhyyden näkökulmasta.

Köyhien Raamattu sisältää keskeiset vähäosaisuuteen ja yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen liittyvät tekstit ja niiden analyysit: missä oloissa tekstit syntyivät, miten ne otettiin vastaan syntyaikanaan ja kuinka niihin on vuosisatain vaihtuessa suhtauduttu. Erityisen mielenkiintoiseksi kirjan tekee se, että kirjoittajat tuovat tekstin nykyaikaan ja sitovat sen oman aikamme köyhyyteen ja epäoikeudenmukaisuuksiin.

Kirja esittelee raamatunkohtia, jotka rikastuneet länsimaiset kristityt mieluummin häveliäästi vaikenevat. Kirjoittajat liikkuvat niin köyhissä afrikkalaiskylissä kuin palestiinalaisten muurintakaisessa elämässä, jossa israelilaisten rakentama muuri pirstoo perheitä, sukuja ja sukujen iät ja ajat omistamia oliivitarhoja.

(Henki & elämän arkistojuttu 4/2011)

Artikkeli Köyhän asia on Raamatun punainen lanka julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ateenalaisen, pakolaisia auttavan Auttavat kädet -avustusjärjestön tiloissa on naisten ja lasten suihkupäivä. Paikalla on 12 äitiä ja heidän alle kymmenvuotiaita lapsiaan. Lapset etsivät heti tutut lelut, ja pian on käynnissä puuhakas kotileikki. Kuusivuotias Fatime-tyttö äkkää suomalaisvieraat ja perustaa pikaisen käsihoitolan.

– And you – nyt sinä, hän ottaa vieraan vuorollaan käsittelyyn ja lakkaa kynnet, jokaisen erivärisellä lakalla.

Äidit kuivattelevat ja kampaavat hiuksiaan ja juttelevat keskenään. He ovat tulleet läheisiltä pakolaisleireiltä, joita Ateenaan on pystytetty urheiluhalleihin.

Auttavat kädet on yhteisö

Pakolaisleireillä on tarjolla välttämätön: ruoka, nukkumapaikat, suihkut ja saniteettitilat. Joissakin leireissä lapset pääsivät aloittamaan syyskuussa koulun.

– Auttavat kädet -järjestö tarjoaa pakolaisille yhteisön, jossa voi tavata tuttuja ja saada pientä huojennusta arkeen, kertoo ter­veydenhoitaja Katriina Sipari.

Hän on työskennellyt Kansanlähetyksen kautta Auttavat kädet -järjestössä puolisonsa apuvälineteknikko Vesa Siparin kanssa reilun vuoden ajan. Molemmilla on takanaan työvuosia terveysprojekteissa Keski-Aasiassa. Suurin osa Auttavat kädet -järjestön  vierailijoista tulee juuri Keski-Aasiasta.

Victoria Parkissa kuhisi

Vuosi sitten Kreikka tuntui olevan tapahtumien keskipisteessä, kun turvapaikanhakijoiden määrä yllätti Euroopan. Välimeren ylittäneet turvapaikanhakijat etsivät kuumeisesti matkareittejä Ateenasta eteenpäin, ja matkoja myytiin ja ostettiin läheisessä Victoria Parkissa. Uutiskuvista tuttu puisto on yllättävän pieni, mutta silloin se oli täynnä kuhinaa. Turvapaikanhakijat nukkuivat puistossa tai kadulla. Osa oli yön, osa viikon.

– Se näkyi kaikkien avustusjärjestöjen toiminnassa. Ihmiset eivät ehtineet löytää tietään päiväkeskuksiin, koska he jatkoivat matkaa rajojen ollessa auki. Yritimme jalkautua puistoihin ja leireille ihmisten luo, Katriina Sipari muistelee.

Nyt tilanne on tasoittunut, kun kulkureitti Turkista Kreikkaan on poikki, ja turvapaikkaa etsivät ovat pakolaisleirillä tai taivasalla muun muassa Turkissa. Kun Euroopan maat sulkivat rajansa, noin 60 000 pakolaisen kohtaloksi koitui jumittuminen Kreikkaan. Heistä noin 35 000 on Ateenan alueella.

Toiveena pääsy Ranskaan

Pakolaisleirillä puolisonsa, 15-vuotiaan poikansa ja 14- ja 10-vuotiaiden tyttäriensä kanssa asuva Latifa (nimi muutettu) selittää asumisolojaan piirtämällä muistivihkooni teltan. Hänen perheensä lähti Kabulista talebaneja karkuun ja asettui Iraniin. Monen paperittomina Iranissa asuvan afgaanin tavoin he kokivat syrjintää: lapset eivät päässeet kouluun, poliisi kohteli huonosti.

Viimeinen niitti oli uhka, että Iran värvää perheen pojan taistelemaan Syyriaan. Perhe päätti yrittää Eurooppaan.

Salakuljettajan perässä kuljettu reitti oli vaarallinen. Vuoristoinen polku oli välillä niin kapea, että moni oli luiskahtanut siltä rotkoon ja kuolemaan. Venematkaa Turkista piti yrittää kolmesti. Lopulta huonokuntoinen 30 matkustajalle tarkoitettu vene kuljetti 58 aikuista ja liudan lapsia Khioksen saarelle. Sieltä perhe tuli lautalla Ateenaan.

– Odotamme, että rajat aukeaisivat. Haluamme Ranskaan. Haluan, että lapseni pääsevät kouluun, Latifa sanoo. Tyttäret nyökyttävät vakavailmeisinä vieressä.

Säikähdettiinkö Suomessa liikaa turvapaikanhakijoita?

Salla ja Aleksi Soininen suorittavat Auttavat kädet -järjestössä kolmen kuukauden työharjoittelua, joka liittyy kansaisnvälisyys- ja nuorisotyönohjaajaopintoihin.

– Leikitämme lapsia, siivoamme, laitamme ruokaa, keskustelemme ihmisten kanssa. Uskonto on turvapaikanhakijoille maailman normaalein asia. He hämmästyvät, jos siitä ei puhuta.

Keskusteluissa kuuluu sekä turhautumista että toivoa.

– Ihmiset tietävät, että he eivät voi jäädä tänne – Kreikassa ei ole töitä. Elämä on tauolla.

Ilon hetkiä on, kun taitava räätäli korjaa rikkinäisiä vaatteita Auttavat kädet -järjestön ompelukoneella tai kun perheet saavat taikoa kotimaansa tuttuja ruokia keskuksen keittiössä.

Soinisille työharjoittelu ateenalaisessa pakolaisia auttavassa keskuksessa on tuonut perspektiiviä suomalaiseen turvapaikanhakijatilanteeseen.

– Säikähdettiinkö meillä vähän liikaa? Jos tämä maa pystyy selviämään turvapaikanhakijoista, niin kyllä Suomiin pystyy.

Auttavat kädet tarjoaa yhteisön

Auttavat kädet -järjestö on auttanut pakolaisia Ateenassa 25 vuotta, ja sen taustayhteisö on kristillinen. Kun turvapaikanhakijat tulevat tiistain perheruokapäivään, keskiviikon naisten suihkupäivään, torstain miesten suihkupäivään tai perjantain yhteiseen teetuokioon, näytöllä pyörii Jeesus-video. Tarjolla on arabian- ja darinkielisiä Raamattuja. Vierailijat voivat osallistua lyhyeen hartaushetkeen – tai olla osallistumatta. Uskontoa ei tuputeta eikä piiloteta.

– He ovat kiinnostuneita uskonnostamme ja tietävät, että Eurooppa on kristillinen maanosa, Auttavat kädet -järjestössä työskentelevät Katriina ja Vesa Sipari toteavat

Auttavat kädet saa rahoituksensa evankelisilta kirkkokunnilta. Auttavat kädet -järjestössä työskentelee myös vapaaehtoisia, jotka tulevat lähinnä USA:sta, Englannista ja Saksasta. Sen yhteistyökumppanit ovat kristillisiä kirkkoja ja järjestöjä Kreikassa ja Kreikan ulkopuolella.

Noin 12 miljoonan asukkaan Kreikka kärvistelee talouskriisin kourissa, mutta majoittaa pakolaisia ja paperittomia, jotka tulevat muun muassa Albaniasta, Irakista, Iranista, Ukrainasta, Filippiineiltä, Keniasta, Somaliasta, Sudanista ja Etiopiasta.

Historia on opettanut auttamaan

Kreikkalaiset ovat auttaneet turvapaikanhakijoita suhteellisen pitkäpinnaisesti. Historia on opettanut auttamaan avun tarvitsijoita.

Auttavat kädet -järjestön tilat sijaitsevat Ateenassa lähellä Omonia-aukiota. Vastapäätä on aidattu puisto, jossa kaupunki jakaa ruoka-apua. Talojen seinät ovat täynnä graffiteja, ja kaikki huutaa talouskriisiä. Paperittomat ihniset tienaavat elantoaan myymällä kadulla piraattituotteita – aurinkolaseja, kelloja, elektroniikkaa – ja narkomaanit piikittävät tai vetävät kokaa nokkaan keskellä kirkasta päivää. Kaiken tämän keskellä pakolaisäidit puikkelehtivat lastenrattaiden kanssa Auttavat kädet -järjestön suihkupäivään.

Artikkeli Pakolaisleirillä elämä on tauolla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.