Jesse (nimi muutettu) on käyttänyt nuuskaa jo vuoden ajan.

– Nikotiini on vähän sellainen, että kun kerran kokeilee, niin se on siinä.

Jessen mielestä nuuskan käyttö oli ”ihan hienoo” ensimmäisen kuukauden ajan. Sitten siitä tuli tapa.

– Jos pääsisin nikotiinista eroon, niin jättäisin nuuskankin pois.

Nuuskan hankkiminen ei ole mikään ongelma.

– Sitä saa melkein mistä vain. Kavereilla on aina myydä.

Tupakkaa Jesse ei polta, koska se haisee pahalle ja pilaa keuhkot. Kuntokin loppuisi kaukalossa kesken.

Jesse ei käytä nuuskaa harjoitusten aikana, joskus kylläkin ennen treenejä. Vapaa-ajalla nuuska maistuu.

Jesse tietää, että joukkueessa nuuskaa käyttää pari muutakin. Kovin yleistä se ei kuitenkaan vielä ole. Nuuska tulee hänen mielestään kuvioihin, kun pelaajat täyttävät 16 vuotta.

Jessen joukkuekaveri Aleksi Piipponen ei käytä nuuskaa.

– En halua pilata mun elämää, että siihen jäisi koukkuun.
Aleksilla on nuuskattomuuteen toinenkin syy.

– Mun äiti on vielä hammaslääkäri, niin ei viitti.

Ei ole vielä tarvinnut puhua

Diskoksen C2-junioreiden, myös Jessen ja Aleksin, vastuuvalmentaja Riku Saikkonen valmistautuu harjoitushallilla joukkueensa harjoituksiin. Hän ei ole vielä puhunut valmennettavilleen nuuskan vaaroista.

– Pojat on sen ikäisiä, ettei ole vielä hirveästi tarvinnut puhua. Ei ole näyttänyt, että siitä pitäisi hirveästi huolestua.

Saikkonen kuitenkin uumoilee, että tilanne on parin vuoden päästä toinen.

– Kyllä se on tässä kulttuurissa ollut vuosikymmenet. En tiedä, mistä juontaa juurensa.

Saikkonen on sitä mieltä, että kaikki, mikä ei vaikuta terveyteen myönteisesti, kannattaisi jättää pois. Myös nuuska.

– Kyllä tämä on profiloitunut jääkiekkoon. Huippupelaajat ja heidän antamansa malli on aika isossa roolissa. Pitäisi lähteä ihan huipulta, jos nähdään, että tämä on ongelma.

JYP junioreiden valmennuspäällikkö Mikko Palsola on vakuuttunut, että hänen valmennettavansa käyttävät nuuskaa. Erityisesti 16–18-vuotiaat B-junnut.

– En epäile yhtään. Hallilla ja ympäristössä ja pelireissuilla se ei näy. Seuran puitteissa on ehdoton kielto. Jos jää kiinni, niin seuraa rangaistus. Siviilipuolella asiaan ei pystytä vaikuttamaan.

Palsola kertoo valmennettavilleen nuuskan ja muiden päihteiden vaaroista. Alaikäisten kohdalla vaihtoehtona on myös vanhemmille kertominen. Palsola korostaa kuitenkin perheiden roolia.

– Olen useamman lapsen isä. Perheiden pitää huolehtia omista asioista, Mikko Palsola toteaa.

A-junnut ovat aikamoisia esikuvia

JYP A-junioreiden valmennuspäällikön Lauri Merikiven pelaajat ovat 18–22-vuotiaita. Hänen mielestään nuuskaaminen näkyy nykyään huomattavasti aikaisempaa vähemmän halliympäristössä.

– A-junioreista 30–40 prosenttia käyttää nuuskaa.
Merikiven mielestä jääkiekossa lajin vaatimus nousee koko ajan. Nuorilta vaaditaan paljon.

– Tuntuu, että nuorten urheilijoiden elämänhallinta, suhtautuminen urheilemiseen ja ammattimaiseen toimintaan on parantunut koko ajan.

Millaista viestiä Merikivi haluaa antaa pelaajille?

– Viesti on, että nuuskan käyttö on tyhmää. Se on jääkiekkoliiton ja seurojen viesti, Merikivi sanoo.

Merikivi tiedostaa, että A-juniorit ovat jo aikamoisia esikuvia heitä nuoremmille pelaajille.

– He eivät sitä itsekään aivan ymmärrä. Kyllä siihen kuuluu tietynlainen vastuu, miten käyttäydytään ja miten toimitaan.

Selvä syövän riskitekijä

Nuuskan käyttö näkyy suussa. Erikoistuva hammaslääkäri Kati Kainulainen toimii Jyväskylän suun terveydenhuollossa. Hän nostaa empimättä urheilijoista juuri jääkiekkoilijat nuuskan käyttäjiksi.

– Onkohan se heillä tällainen ryhmäjuttu?

Kainulaisen kokemuksen mukaan jääkiekkoilijat ajattelevat nuuskan käytön olevan tupakointia turvallisempaa. Sitä se ei kuitenkaan ole.

– Nikotiinin määrä, mitä nuuskasta saadaan, on paljon isompi ja se säilyy kauemmin elimistössä kuin tupakasta saatuna. Se huonontaa suorituskykyäkin.

Hammaslääkäri näkee nuuskan käytön ensimmäisenä hampaiden värjäytymisenä ja ikenien vetäytymisenä. Vetäytyneen ikenen kohdalta hammas reikiintyy helposti. Nuuskaajien suu haisee pahalle ja suuhun voi tulla sieni-infektio.

Nuuska muuttaa myös limakalvon helposti karheaksi norsunihoksi.

– Karhea kohta aiheuttaa ongelmia. Nuuskassa on parikymmentä syöpäriskiä aiheuttavaa ainetta. Nuuska on ihan selvä syövän riskitekijä niin kuin tupakka.

Onko nuuskan käytöstä oltava huolissaan?

– On. Nuuskan käyttö on lisääntynyt, kun mielletään, että se on turvallisempaa kuin tupakka. Kyllä se itse asiassa on vaarallisempaa.

Nuuska: Urheilijoiden suosiossa

• Myynti Suomessa kiellettyä vuodesta 1995.
• Nuorten nuuskan käyttö on yleistynyt viime vuosina.
  Vuonna 2015 nuuskaa kokeilleita oli 12-vuotiaista pojista yksi prosentti, 14-vuotiaista 14 prosenttia, 16-vuotiaista 32 prosenttia ja 18-vuotiaista 47 prosenttia.
• Ammattiin opiskelevista pojista 13 prosenttia käyttää nuuskaa, lukiossa 9 prosenttia.
• Liikunta- tai urheiluseuraan kuuluvien nuorten nuuskan käyttö on kuitenkin selvästi yleisempää kuin muilla nuorilla. Tupakkaa poltetaan sen sijaan muita nuoria vähemmän.
• Jääkiekkojunnut kokevat nuuskan samalla haitattomaksi ja haitalliseksi.

Lähteet:

Sanna-Mari Salomäki ja Johanna Tuisku: Nuuska nuorten maailmassa -julkaisu 2013.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 

Artikkeli Savua ilman tulta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Huumeiden käyttäjä on luku tilastoissa, maininta rikosuutisessa tai tyhjä katse ostoskeskuksessa. Jos narkomaanit tunnetaan huonosti, niin harva on kuullut heidän vanhemmistaan.

Helena Konttinen on narkkarin äiti. Hänen vanhin tyttärensä Sini aloitti huumeiden käytön kymmenen vuotta sitten.

Yläkoulussa Sini oli aika kiltti tyttö – osa mukavaa tyttöporukkaa. Tulevaisuus ei ollut vielä selvillä, ja hän halusi miettiä jatkoa vuoden kymppiluokalla.

Sini ajautui huonoon seuraan, ja hän alkoi seurustella huumeita käyttävän pojan kanssa. Pian hän käytti huumeita itsekin ja karkaili kotoa. Äärimmäisenä tekona äidin piti pyytää viranomaisia ottamaan tyttärensä huostaan, koska kotona asui vielä kaksi Sinin alaikäistä pikkuveljeä.
Samoihin aikoihin Helena Konttinen aloitti liiton nykyisen miehensä kanssa. Miehen mukana perheeseen tuli hänen edellisestä liitostaan kaksi lasta lisää.

Päihdeongelmien syitä

Konttinen on pohtinut, että Sinin päihdeherkkyys on voinut tulla perimänä isältä. Konttisen ensimmäinen avioliitto päättyi, kun hän ei jaksanut enää sinnitellä päihdeongelmaisen miehensä, Sinin isän, rinnalla. Sini oli tuolloin ensimmäisellä luokalla, ja isän menetys kolahti.

– Yläkoulussa Sini ymmärsi, että hänen isällään oli ollut alkoholiongelma. Päihteet alkoivat kiinnostaa.

Moni Sinin kavereista kokeili nuorena huumeita. He eivät kuitenkaan jäänet koukkuun. Konttinen ei ole keksinyt tähän syytä.
Nuorena Sinin käytökseen yritettiin puuttua lukuisia kertoja. Hoitojaksoja seurasi yhtä monta sortumista.

– Jos oma tahto ei tule, niin muutosta ei tapahdu.
Entisenä lastentarhanopettajana Konttisen itsesyytökset ovat olleet musertavia. Hän on hävennyt epäonnistumistaan kasvattajana.

– Olen ollut todellinen ammattisyyttäjä.

Läheisen päihdeongelma voi kääntyä yllättäen myös positiiviseksi. Konttinen on löytänyt siitä nykyisen ammattinsa ja työnsä Katulähetyksestä.

Apua myös vanhemmille

Konttinen kannustaa vanhempia hakemaan apua huumeiden käyttäjän lisäksi myös itselleen.

Hänellä itsellään arjen pyörittäminen kotona ja töissä söivät voimavaroja niin paljon, että oma hyvinvointi unohtui vuosiksi. Kun loputkin perheen lapset aikuistuivat, alkoi aikaa riittää myös itselle.

Konttinen kehottaa narkomaanien vanhempia hakeutumaan tukiryhmiin. Sellainen olisi selkiyttänyt hänenkin ajatuksiaan jo varhaisessa vaiheessa.
Konttinen kyseli 2013 Sininauhaliiton Tarja Hiltuselta sopivaa tukiryhmää. Tämä oli alkupamaus Vanhemmuuden kaarelle. Konttinen lähti mukaan pilottiryhmään.

– Silloin ymmärsin, kuinka hienoa on auttaa muita vastaavassa tilanteessa olevia vanhempia omalla kokemuksellaan.

Konttinen sai ryhmässä käytännön neuvoja ja tukea kriisin eri vaiheista. Erityisen rankkaa oli, kun jokainen mietti iloisia lapsen kanssa koettuja asioita.

– Tuli sellainen tunnetilavyöry päälle, että en muistanut mitään. Alkoi vain itkettää.

Helena Konttinen arvostaa, että pääsi nimenomaan kristilliseen tukiryhmään. Itse hän on ollut uskossa 18-vuotiaasta alkaen.

– Olen kokenut, että Jumala on kantanut minua, kun en ole itse jaksanut.

Epäonnistuminen kristittynä

Narkomaanin äitinä seurakunnan toimintaan meneminen tuntui vuosia vaikealle.

– Häpesin epäonnistumista kristittynä, vaikka hullulta se tuntuukin.

Nyt Konttinen on tavannut seurakunnassa monia huumeita käyttävien lapsien vanhempia. Kun hän on ollut itse avoimempi, ovat muutamat vanhemmat tulleet kertomaan, että heidänkin lapsensa käyttävät aineita.
Päihteitä käyttävien lasten vanhempien ongelmat ovat Konttisen mielestä piilossa. Monet hoitavat työnsä ja sinnittelevät. Toisaalta moni joutuu sairauslomille, masentuu tai palaa loppuun.

– Siitä puhutaan vähemmän. Jotkut saattavat sortua itsekin päihteisiin.
Konttinen muistuttaa, että narkomaaneja tulee kaikenlaisista perheistä. Myös hyvistä ja varakkaista. Sinin kuollut poikakaveri oli hyvästä perheestä.

Toivoa on aina

Sinin elämä on nyt tasaantunut. Hän sai lapsen neljä vuotta sitten. Vaikka tulokas otettiinkin huostaan, niin saa hän olla mummolassa kerran kuukaudessa koko viikonlopun. Myös Sini voi olla halutessaan mukana.

– Olen oppinut ajattelemaan, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin.

Ylipäätään äiti on iloinen, että tytär ei ole kuollut tai loju sairaalassa psykoosissa.

Asiat olivat vuosia huonosti. Sini menetti asuntonsa lukuisia kertoja ja joutui viettämään öitä siltojen alla. Hän yritti monta kertaa itsemurhaa.

– Käytös oli hyvin itsetuhoista. Vähän kuin olisin seurannut lapsen hidasta kuolemaa, itsemurhaa.

Konttisella menneiden tapahtuminen yksityiskohdat ovat armollisesti haihtuneet. Ihminen unohtaa asiat, joita ei jaksa muistella.
Lapsen syntymän myötä Sinin itsetuhoisuus kaikkosi, vaikka päihdeongelma ei olekaan väistynyt. Iloa elämään ovat tuoneet esimerkiksi äidin ja tyttären yhteiset marjaretket. Toisaalta Konttinen on oppinut hyväksymään, että sovitut asiat eivät aina pidä.

Äiti toivoo edelleen, että tytär muuttuisi. Toivoa on niin kauan kuin on elämää. Toisaalta hän ajattelee, että lapselle olisi voinut tulla jokin muukin sairaus. Senkin Konttinen olisi hyväksynyt.

Vuosikymmenen huumekierteestä huolimatta äiti ei ole kääntänyt selkäänsä tyttärelleen.

– Hän on aina lapseni. Tekee hän mitä hyvänsä, niin rakastan häntä aina.

Ilmoittaudu Vanhemmuuden kaari -tukiryhmään.

Artikkeli Narkkarin äiti julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.