Ukrainaa ei ole jätetty yksin. Pakotteita hyökkääjävaltiota kohtaan ja myös tukea Ukrainan puolustautumiselle voidaan tässä tilanteessa pitää oikeutettuina. Ukrainaan ja sieltä lähteneille pakolaisille annetaan myös runsaasti humanitääristä apua. Seurakunnat ovat tässä olleet aktiivisesti mukana monien muiden tahojen rinnalla. Yksityiset henkilöt ovat järjestäneet keräyksiä ja avanneet kotinsa ovet pakolaisille. Myös hyvyys on saanut kasvonsa.

Ukrainan sodan varjoissa tulkitsemme tänä vuonna myös pääsiäisen sanomaa. Sotarikokset Ukrainassa ravistelevat jälleen kerran luottamustamme elämän mielekkyyteen ja ihmisten inhimillisyyteen. Samasta synkästä ihmismieltä koskevasta todellisuudesta muistuttavat myös Getsemane ja Golgata.

Eikä vain luottamus elämään ja ihmisen hyvyyteen joudu Mariupolissa ja Kiovassa koetukselle, vaan myös usko Jumalaan ja hänen rakkauteensa. Vaikeat kysymykset Jumalaa koskien ovat ikään kuin jatkoa sanoille, jotka Jeesus huusi kovalla äänellä ristillä: Jumala, miksi hylkäsit.

Näihin suuriin ja vaikeisiin kysymyksiin elämästä, ihmisestä ja Jumalasta on vain pieniä, hiljaisia vastauksia. Yksikin inhimillisyyttä osoittava teko sodan kauheuksien keskellä ja jopa valmius vaarantaa oma henki läheisten puolesta on elämänlanka tulevaisuuteen, yksikin sovinnon ele on kuiskaus rauhasta.

Jumalan salaisuutta raottavia kuiskauksia voimme puolestaan kuulla pitkäperjantain ja pääsiäisen kertomuksissa. Ristin luona, tyhjällä puutarhahaudalla ja ylösnousseen Jeesuksen ilmestyksien äärellä viriävää Jeesuksen seuraajien luottamusta Jumalan armoon ja hänen läsnäoloonsa elämässämme ja mahdollisuuksiin kuolemassakin. Rohkaiskoon tämä sanoma myös meitä luottamaan tulevaisuuteen kaiken epävarmuuden ja uhkakuvien keskellä.

Artikkeli Pääsiäisen sanomaa sodan varjoissa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.