Apostolien tekojen 10. luku alkaa Corneliuksesta, jumalaapelkäävästä sadanpäämiehestä. Hän näkee näyn, jossa enkeli kehottaa häntä noutamaan luokseen Pietarin. Hän lähettää kaksi palvelijaansa ja hurskaan sotilaan hakemaan Pietaria Joppesta. Miesten matkan aikana Pietari saa näyn suuresta purjekankaasta, joka on täynnä saastaisia eläimiä, ja ääni käskee häntä syömään. Pietari kieltäytyy, vedoten juutalaisiin ruokasääntöihin. Ääni vastaa, että minkä Jumala on puhdistanut, sitä ei Pietari saa sanoa epäpuhtaaksi. Tämä tapahtuu kolme kertaa. Kun Pietari vielä miettii näkyään, Pyhä Henki kertoo hänelle, että kolme miestä etsii häntä. Hän ottaa miehet vastaan ja kuulee heiltä Corneliuksen näystä.

Seuraavana päivänä Pietari lähtee heidän mukaansa Kesareaan. Hänen saapuessaan Cornelius lankeaa Pietarin jalkojen juureen kunnioituksesta, mutta Pietari käskee häntä nousemaan ylös, sanoen olevansa vain ihminen kuten Cornelius itse. Tämä selittää näkynsä ja kertoo, miksi hän lähetti hakemaan Pietaria. Pietari käsittää ja tunnustaa, että Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. Pietari kertoo Jeesus nasaretilaisesta, hänen elämästään, ristiinnaulitsemisestaan ja ylösnousemuksestaan. Hän julistaa, että jokainen, joka uskoo Jeesukseen, saa syntinsä anteeksi. Kun Pietari vielä puhuu, Pyhä Henki laskeutuu kaikkien kuuntelijoiden päälle, hämmästyttäen Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskovat. Pietari käskee kastaa pakanat Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Sotilasjohtaja Cornelius oli uskonnollinen ihminen. Hän pelkäsi Jumalaa, antoi almuja köyhille ja oli hyvin arvostettu juutalaisten keskuudessa. Hänet tunnettiin ”Jumalaa pelkäävänä”, eli henkilönä, joka palvoi ja rukoili Israelin ainoaa oikeaa Jumalaa, mutta joka ei halunnut tulla juutalaiseksi ympärileikkauksen kautta. Loppujen lopuksi on vaikea tietää tarkalleen, mitä Corneliuksen sydämessä liikkui. Hänen täytyi kuitenkin olla avainhenkilö, koska Jumala näkee Corneliuksen sisimpään ja valitsee hänet ensimmäiseksi monista pakanoista, jotka tulevat Jeesuksen luo.

Ensimmäisen vuosisadan rabbiinisilla opettajilla oli merkittäviä opetuksia juutalaisten ja pakanoiden välisistä suhteista. Pietari noudattaa lakia ja tietää hyvin, mikä ei ole lakia noudattavien juutalaisten mielestä hyväksyttävää. Hänen kauttaan me opimme Israelin historiasta, evankeliumin kehityksestä, pakanoiden tuomisesta kirkkoon. Sen, mitä Pietari luuli tietävänsä, Jumala kääntää sen ylösalaisin. Pietari luuli ymmärtävänsä lain ja sen, ettei hänen pitänyt syödä epäpuhtaita eläimiä, samoin kuin hän luuli ymmärtävänsä Israelin tiukkojen ruokasäädösten noudattamisen. Ehkä olet kuullut sanonnan ”Olet mitä syöt”, eli jos söit ”saastaista” ruokaa, olit ”saastainen”.

Haluan meidän huomaavan, mitä Pyhä Henki teki. Hän puhui! Hän kävi keskustelun Pietarin kanssa. Hän kertoi Pietarille, mitä ja miten toimia. ”Lähde epäröimättä näiden miesten kanssa!” Pietari on se, joka kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Ja sitten se tapahtui taas, kun Pietarin näyssä purjekangas laskettiin alas kolme kertaa (Ap. t. 10:16). Hän sanoi Jumalalle ”ei” kolme kertaa näyssään. Pietari luultavasti ajattelee: ”Ei taas!”

Mutta Jumala ei ole vielä lopettanut hänen kanssaan. Jumala muuttaa häntä ja johtaa häntä. Juuri oikeaan aikaan Pyhä Henki kertoo Pietarille, mitä tehdä, ja hän toimii sen mukaan. Pietari ottaa yhden pienen askeleen kuuliaisuudessa. Hän, lakia noudattava juutalainen, jonka ei pitäisi syödä pakanoiden kanssa, kutsuu Corneliuksen miehet vieraikseen illalliselle. Heitä oli yksi sotilas ja kaksi palvelijaa, ja he kaikki olivat luultavasti pakanoita. Pietari osoittaa vieraanvaraisuutta niille, jotka ovat erilaisia kuin hän.

Jeesus -liike avasi ovet kaikille

Keskeiset sanat Pietarin puheessa pakanoille olivat: ”Hänet he ripustivat ristinpuulle ja surmasivat” ja ”mutta Jumala herätti hänet kolmantena päivänä”. On huomattava, että Pietarin puhe pakanoille oli olennaisesti sama kuin hänen saarnansa juutalaisille. Hän esitti Jeesuksen Kristuksen henkilön ja työn, korostaen Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta ja ihmisten vastuuta Jumalan edessä näiden asioiden valossa.

Pietarilla ei ollut yhtä saarnaa yhdelle ryhmälle ja toista saarnaa toiselle. Kaikki ihmiset voivat pelastua osoittamalla vilpitöntä uskoa elävään Jeesukseen Kristukseen. Jumala mursi vanhat esteet, jotka erottivat juutalaiset ja ei-juutalaiset, tehden yhden ihmisen kautta yhden uuden kokonaisuuden – kirkon, joka koostui Jumalaan uskovista juutalaisista ja pakanoista. Tämä oli mahdollista Jeesuksen pelastavan työn kautta Golgatan ristillä.

Pyhä Henki keskeytti Pietarin saarnan! Kuinka? Pakanat, joille hän puhui, alkoivat puhua kielillä. Se oli todiste siitä, että Pyhä Henki oli tullut kaikkien päälle (jae 44); Pyhän Hengen lahja oli vuodatettu heihin (jae 45); he olivat saaneet Pyhän Hengen (jae 47). Oli ilmeistä, että kun Pietari pääsi puheessaan siihen kohtaan, että kaikki, jotka uskoisivat Jeesukseen, saisivat syntinsä anteeksi, he kaikki todella uskoivat ja saivat syntinsä anteeksi!

Nämä jakeet sisältävät vallankumouksellisen viestin osallisuudesta. Pietarin ja Corneliuksen kohtaaminen mursi perinteiset esteet ja osoitti Jumalan puolueetonta rakkautta koko ihmiskuntaa kohtaan. Jumala opetti Pietaria ja varhaista kirkkoa, että evankeliumi kuuluu kaikille riippumatta ihmisen taustasta tai etnisyydestä.

Pietarin saama näky ei koskenut vain ruokaa; se oli oppitunti siitä, kuinka Jumala mursi ennakkoluulojen ja poissulkemisen muurit. Kuten Jumala käytti tätä esimerkkiä laajentaakseen varhaisen kirkon ymmärrystä, meitäkin haastetaan Jumalan armon kautta omaksumaan inklusiivisuus omassa elämässämme Jumalaan uskovina ihmisinä.

Tässä Apostolien tekojen 10. luvussa Jumala toimi uudella ja inklusiivisella tavalla. Jeesuksen seuraajien liike oli radikaali, koska se kumosi perinteiset juutalaiset käsitykset siitä, kuka oli sisällä ja kuka ulkona. Jumalan toiminta avasi yhteisön ovet kaikille.

Radikaali osallisuus – vammaisten henkilöiden osallisuus ja inklusiivisuus

Kirkolla on pitkä ihmisistä huolehtimisen perinne, mutta sen toiminta on usein pysynyt etäisenä ja toisinaan kaukaa suoritettuna hyväntekeväisyytenä sen sijaan, että se olisi ollut tapa laajentaa tervetulleeksi toivotettujen määrää ja ryhmään kuulumista ja kutsua osallistumaan osana kristittyjen yhteisöä.

Ekumeenisen vammaisten ihmisten vaikutusverkoston (Ecumenical Disability Advocates Network, EDAN) syntyminen Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) Lähetyksen ja evankelioimisen osaston aloitteena johtui kristillisten kirkkojen halusta ottaa mukaan ja työskennellä niiden kanssa, jotka ovat syrjäytettyjä yhteisöissämme.

EDAN on jatkanut yhteistyötä muidenkin kirkkojen kuin KMN:n jäsenkirkkojen kanssa kehittääkseen vammaisia henkilöitä koskevia toimintaohjelmia ja laatiakseen ohjeita vaikutustyölle heidän kanssaan ja puolestaan sekä edistääkseen vammaisten henkilöiden osallisuutta kaikilla elämänalueilla. Vuonna 2006 EDAN valmisti lausunnon nimeltä ”Kirkko kaikille ja kaikkien puolesta” (A Church of All and for All), joka on ollut hyödyllinen monille Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenkirkoille. Teologiset seminaarit ovat laajalti käyttäneet sitä opetusmateriaalina.

Vammaisten henkilöiden muutosvoiman vahvistuessa myös ekumeenisessa yhteisössä ymmärrettiin, että tarvittiin uusi asiakirja, jonka sisältö vastaisi tapahtuneita muutoksia. Näin syntyi uusi lausunto nimeltä ”Olemisen lahja: Kutsuttu olemaan kaikkien kirkko ja kirkko kaikkia varten” (The Gift of Being: Called to Be a Church of All and for All). Kirkkojen maailmanneuvosto hyväksyi sen kesäkuussa 2016 ja suositteli sitä jäsenkirkkojen tutkittavaksi, pohdittavaksi ja sen pohjalta toimittavaksi.

Voisimmeko mekin oppia?

Entä me? Onko olemassa tiettyjä ihmistyyppejä, joita sinä tai seurakuntasi suljette pois uskonyhteisöstäsi? Onko olemassa tiettyjä ihmisryhmiä, joita pidät ulkopuolella, koska on mukavampaa niin? Varhaisen kirkon aikana ulkopuolella olivat pakanat. Ketkä ovat tänään ulkopuolella katsomassa sisään? Ehkä he ovat tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvia ihmisiä. Ehkä he ovat vammaisia henkilöitä, ehkä alkuperäiskansoja. Ehkä he ovat naisia tai nuoria. Ehkä he ovat köyhiä. Ehkä he ovat kodittomia tai ihmisiä, jotka kamppailevat mielenterveysongelmien kanssa.

Miltä näyttäisi, jos sinä ja minä olisimme radikaalisti inklusiivisia kyseisen ryhmän kanssa? Entä jos Jumala kutsuu meitä laajentamaan elinpiiriämme toivottamalla tervetulleeksi ne, jotka haluamme pitää ulkopuolella? Cornelius ja Pietari saivat elämää muuttavan kokemuksen. Se on kokemus, joka saa sielumme hengittämään ja on hengellistä ruokaamme ja juomaamme. Mikä on Pyhän Hengen paikka ja tehtävä meidän elämässämme? Voimmeko luottaa siihen, että kokemuksemme Jumalan kanssa muuttavat meitä?

Ystävät, meillä saattaa olla halu suojella ajatuksiamme ja olla ”oikeassa”. Viettäkäämme hetki nauttien tästä Jumalan sanasta Apostolien teoissa, maistellen sitä hitaasti Pyhän Hengen avulla. Vaarana on halu antaa vastauksia älyllisen ymmärryksen kautta ja yrittää määritellä tai hallita Jumalan sanaa. Mutta tänään haluan kutsua meitä avoimesti ja herkällä mielellä liittymään Jumalan Pyhän Hengen liikkeeseen. Mitkä sanat tai lauseet jäivät mieleesi? Missä tunnet Jumalan Hengen liikkeen omassa sisimmässäsi?

Rukous

Armollinen Herra, rukoilemme, että antaisit meille voimaa ymmärtää sanasi korkeuden, syvyyden ja leveyden, jonka välität meille tänään. Anna meidän, jotka olemme luotuja sinun kuvaksesi, Herra Jumala, heijastaa myötätuntoasi, luovuuttasi ja mielikuvitustasi, kun työskentelemme muuttaaksemme yhteiskuntaamme, rakennuksiamme, toimintaohjelmiamme ja jumalanpalveluksiamme niin, että kaikki voivat tulla ja osallistua. Sinussa emme ole enää yksin, vaan yhdistyneinä yhdeksi ruumiiksi. Me luotamme viisauteesi ja armoosi ja rukoilemme Sinua kiittäen Jeesuksen nimessä. Aamen.

Kirjoittaja Anjeline Okola

Edit. 12.5. Anjeline Okolan nimi korjattu.

Artikkeli Radikaali osallisuus – Pietarin kasvutarina haastaa kirkkoja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Paavalin aikana Korintin seurakunnassa oli syntynyt monenlaista hämminkiä ja epätoivottuja käytäntöjä. Opastaessaan seurakuntaa Paavali käyttää vahvaa kielikuvaa, jossa seurakunta on Kristuksen ruumis ja seurakunnan jäsenet tuon ruumiin jäseniä. Kauniilla ja jopa koomisella tavalla Paavali osoittaa, miten meidän tulisi kunnioittaa toinen toistemme kutsumuksia, sillä ruumiissa ei ole olemassa eriarvoisia jäseniä. Kullakin on oma tärkeä tehtävänsä, jota toinen ei voi toteuttaa. (1. Kor. 12)

Miten todistus voi olla yhteinen?

Yhteinen todistus 2023 tuo samansisältöisen näkökulman, kun siinä todetaan: Seurakunta elää missionaarisuuttaan todeksi, kun se antaa kaikille jäsenilleen tilaa ja mahdollisuuksia oman panoksensa antamiseen. Tämä tarkoittaa työntekijöiden ja seurakuntalaisten yhteistä suunnittelua, toiminnan toteuttamista, kouluttautumista ja sitoutumista. Mission toteuttaminen on siis yhteinen asia. Siksi ei ole samantekevää, miten siihen liittyvää kartoitusta, suunnittelua ja toteutusta tehdään.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, että kirkossamme on nykyistä paljon aktiivisemmin suuntauduttava yhteiseen tekemiseen, pois työntekijä- ja luottamushenkilökeskeisestä toimintakulttuurista. Tässä kohtaa ”yhteinen” koskee sekä seurakunnan omaa aluetta että seurakunnan osallistumista maailmanlaajan lähetystehtävän toteuttamista.

Esimerkiksi seurakunnan alueesta on saatavilla paljon tilastotietoa, jota voi hyödyntää, pyrittäessä selvittämään alueen tarpeita ja ihmisten elämäntilanteita. Vielä syvällisempää ja oikea-aikaisempaa tietoa saa, kun ihmiset itse kertovat alueestaan ja kuvaavat elämäänsä. Tällaisen kuulemisen ja tutkimisen tavasta yhtenä mallina on ns. kaapeli-menetelmä, josta Suomessakin on hyviä kokemuksia (Kaapeli voimauttaa ja rakentaa yhteisöjä | Diakonissalaitos (hdl.fi)).

Yhtälailla maailmanlaajan kirkon toimintaan osallistuessamme voimme seurakuntana tehdä yhteistä suunnittelua ja yhteisiä valintoja. On tärkeää, että seurakunnalla yhteisönä on kokemus siitä, että lähetystyöhön ja kansainväliseen vastuuseen kuuluvat valinnat ovat yhteisiä. Kansainvälisen työn sopimusjärjestöjä on nyt yhdeksän. Suurin osa seurakunnista joutuu talouden puolesta tekemään valintoja sen suhteen, minkä järjestöjen kautta ne haluavat toteuttaa kansainvälistä vastuutaan. Järjestöjen moninaisuus ja toisaalta kunkin järjestön oma profiili voivat auttaa sen pohtimisessa, millä tavalla juuri meidän seurakuntamme haluaa lähetysvastuunsa järjestää.

Talous on tässä vain yksi osa. Sen jälkeen, kun on päätetty seurakunnan suunnat kansainvälisessä työssä, on tärkeää kertoa – yhdessä järjestöjen kanssa – mitä on saatu aikaan ja mitä vielä halutaan saavuttaa, mihin kaikkeen vaikuttaa.

Kansainvälinen ulottuvuus on jo 1800-luvun loppupuolelta saakka rikastuttanut seurakuntiemme elämää. Nykyajan digitaaliset välineet voivat tehdä tästä varsin monipuolista ja välitöntä. Enää ei tarvitse odottaa lähetystyöntekijän kirjettä kuukausikaupalla, kun yhteyden voi rakentaa reaaliajassa. Tätä voi toteuttaa sekä jumalanpalveluselämässä että kaikessa muussakin seurakunnan toiminnassa. Jokainen kokoontuminen voi pitää sisällään kansainvälisen ulottuvuuden. Jos ei joka kerta, niin säännöllisesti muistamalla tätä maailmanlaajaa yhteyttä, rakennamme sellaisia siltoja eri puolilla olevien seurakuntien välille, joita eivät maailman myrskyt kovin helposti hajota.

Universaali kirkko on globaali toimija

Tästä liittymisestä globaaliin toimintaan Yhteinen todistus 2023 sanoo: Kristuksen maailmanlaajan kirkon ykseys toteutuu jokaisessa seurakunnassa. Osallistuminen maailmanlaajan kirkon työyhteyteen on siis enemmän, kuin vain vastuun kantamista. Kyse on siitä syvällisestä yhteydestä, joka on samanaikaisesti paikallista ja globaalia. Perinteisesti on puhuttu kirkon – tai oikeastaan Kirkon – universaaliudesta. Kirkon hengellinen, näkymätön todellisuus ylittää kaikki maantieteelliset, kielelliset, kulttuuriset ja tunnustuskunta rajat. Tämän universaalin yhteisön jäseniksi tullaan kasteen kautta. Siten kaste liittää meidät myös osaksi globaalia tehtävää.

Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto selittää sanaa ”kirkko” seuraavasti: ”Kirkko, kristillinen seurakunta, on armahdettujen syntisten yhteisö, joka luottaa Jumalaan ja jossa Pyhä Henki herättää uskon ja rakkauden.” Kirkko on siis uskon ja rakkauden yhteisö. Pyhä Henki, joka synnyttää meissä uskon, ohjaa meitä myös rakastamaan lähimmäistämme. Lähimmäinen puolestaan on se, jolle osoitamme rakkauttamme, kuten Jeesus opettaa kertomuksessa laupiaasta samarialaisesta. Nykyaikana myös luonto on meidän lähimmäisemme. Niinpä kirkon tehtävänä onkin todistaa sanoillaan ja elämällään kolmiyhteisen Jumalan pelastustyöstä ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa kohtaan. Viimeistään luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvät asiat ovat paljastaneet, että elämme yhteisessä maailmassa. Useimmat ilmiöt heijastuvat kaikkiin tällä pallolla eläviin. Rajojen sulkeminen ei tuo mitään ratkaisua. Jakaminen ja yhteys sen sijaan tuovat.

Usko näkyy rakkautena ja rakkaus uskomisena

Uskon ja rakkauden yhteyttä on kuvattu monin tavoin. Yksi tapa on nähdä myös usko rakkautena: kyse on rakkaudesta Jumalaa kohtaan, Jumalaa, joka ensin on rakastanut meitä. Samalla tavalla rakkaus voidaan nähdä uskon ilmauksena. Luopumalla omastamme – ajasta, rahasta, osaamisesta – toisten hyväksi uskomme samalla, että emme jää itse paitsi mistään. Siten osallistumalla yksilöinä ja seurakuntana Jumalan maailmassa toteuttamaan missioon, osoitamme luottamusta ja uskoa siihen, että Jumala pitää meistä huolta.

Tästä Paavali kirjoittaa vastavuoroisuutena (2. Kor. 8–9). Vastavuoroisuudessa me annamme toinen toisillemme erilaisia lahjoja. Vastavuoroisuus kuvastaa yhteyttä, joka meillä on keskenämme. Tämän yhteyden muodotkin voivat vaihdella aikaa myöten niin, että se, jolla nyt on antaa enemmän aineellista voi toisessa tilanteessa olla vastaanottajana. Eikä ole väliä, annammeko hengellisiä vai aineellisia lahjoja, kaikki käyvät vastavuoroisuuden vaihtopöydälle ja kaikki ovat yhtä arvokkaita. ”Tämä keräys ei ainoastaan täytä seurakunnan pyhien tarpeita, vaan se myös tuottaa yhä enemmän kiitosta Jumalalle. Tällä keräyksellä te tunnustatte uskonne Kristuksen ilosanomaan ja todistatte olevanne sille kuuliaisia. Lahjan saajat puolestaan ylistävät Jumalaa kuuliaisuudestanne samoin kuin siitä pyyteettömyydestä, jolla te avustatte heitä ja kaikkia muitakin.” (2. Kor. 9:12-13)

Jälleen kerran palaamme ajatukseen kirkosta, joka on samalla kertaa sekä maailmanlaaja että paikallinen. Oman seurakunnan alueen asiat ovat tärkeitä, ja niihin on syytä paneutua huolella koko seurakuntana. Samalla olemme osa maailmanlaajaa yhteisöä, jota yhdistää – moninaisuudestamme huolimatta – yhteinen evankeliumi, Jumalan rakkaudesta todistaminen ja vastavuoroisuus.

Kirjoitus avaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetyksen peruslinjauksen Yhteinen todistus 2023 osioita Kirkko on paikallinen ja maailmanlaaja sekä Yhteinen missio:

Kirkko on paikallinen ja maailmanlaaja
Kristuksen maailmanlaajan kirkon ykseys toteutuu jokaisessa seurakunnassa. Kirkko on yksi, vaikka se voi eri puolilla maailmaa näyttää erilaiselta. Maailmanlaaja kristittyjen yhteisö on liikkeelle lähetetty Jumalan kansa (1. Piet. 2:10), Kristuksen ruumis (1. Kor. 12:27) ja Pyhän Hengen temppeli (1. Kor. 6:19). Pyhä Henki synnyttää ja ylläpitää kirkkoa, jonka jäseneksi tullaan uskon ja kasteen kautta (Mark. 16:16). Kirkko on uskon ja rakkauden yhteisö. Kristittyjä kutsutaan toimimaan Jumalan rakkauden esimerkin mukaisesti. Kirkko todistaa sanoillaan ja elämällään kolmiyhteisen Jumalan pelastustyöstä ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa kohtaan.

Yhteinen missio
Kaikkia kristittyjä kutsutaan omien lahjojensa ja mahdollisuuksiensa mukaan osallistumaan kokonaisvaltaisesti Jumalan tehtävän toteuttamiseen. Seurakunta elää missionaarisuuttaan todeksi, kun se antaa kaikille jäsenilleen tilaa ja mahdollisuuksia oman panoksensa antamiseen. Tämä tarkoittaa työntekijöiden ja seurakuntalaisten yhteistä suunnittelua, toiminnan toteuttamista, kouluttautumista ja sitoutumista. Seurakuntalaisten vapaaehtoistoiminta vahvistaa seurakunnan yhteisöllisyyttä.

Sarjassa on aiemmin ilmestynyt:
Miksi kirkko on missionaarinen?
Lähetyksen profeetallisuus

Artikkeli Ei mitään niin paikallista ettei se olisi globaalia julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.