Toimenkuva on uutta verrattuna siihen, että Marja ehti toimia 2014 pappisvihkimyksen jälkeen seurakuntapappina Joensuussa ja neljä vuotta kirkkoherrana Pelkosenniemen seurakunnassa. Alkujuuria on pöyhäistävä Pohjois-Savoon, jossa yläasteella parhaisiin kavereihin kuului iso kirjo eri kristillisten suuntien edustajia. Leireillä luotiin pohjaa tulevalle.

KOUVOLASSA on uutta myös se, että aiemmin osa-aikaisesti hoidettu työ on nyt kolmen vuoden ajaksi muutettu kokoaikaiseksi. Se on uutta myös oppilaitoksille, joita kaupungissa edustaa ammattiopiston ohella oppilasmäärältään laajin ammattikorkeakoulu sekä LUTin yksikkö.

Viestintä on avain yhteydenpitoon, joten Marja on hakenut kontakteja näkyviä virkasymboleita kantaen. Osa oppilaista tai henkilökunnasta kohdataan livenä, mutta myös etäopiskelijoiden elämässä ahdistus voi puristaa. Tilanteissa on avuksi Marjan lyhytterapiakoulutus.

MARJALLE onnistunut työpäivä on sellainen, jossa on ollut pari hyvää kohtaamista. On ollut syy ja merkitys olla tärkeässä hetkessä mukana.

Yleisimmät aiheet kontakteihin ovat opiskelujen tuoma paine, mutta myös se, miten oma elämä saadaan rullaamaan.  Joskus eteen on tullut jokin yllättävä tapahtuma, esimerkiksi läheisen kuolema.

Kristillisyys on kaiken yhteydenpidon keskellä pyörteilevä pohjavirta. ”Toivo on läsnä siinäkin, kun jakaa vaikka työmaalla kahvia. Tehtäväni yhteisössä tunnistetaan”.

Artikkeli Oppilaitospappi – elämän varaventtiili julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.