Oppilaitospappina pyörin kahvin kanssa kampuksilla, mutta jos haluat sopia aikaa, niin jutun lopusta löydät yhteystiedot. Toimii niinkin, että laitat Instassa DM, ja sovitaan chattiajat.

Toivon, että puhut siitä aiheesta, mikä on sulle tärkeää. Ei siitä, mistä ajattelet, että minun kanssani pitäisi ehkä puhua. Jos taloudelliset asiat painaa, niin etsitään ratkaisuja. Jos tuntuu, ettei sulla ole kaikki hyvin, niin jutellaan. Jos on tapahtunut jotain, niin voit puhua sen pelkäämättä auki (vaikka se olisi hankalaa). Tai olisiko sinusta kivempi puhua vertaisryhmässä, missä olisi suunnilleen samanikäisiä? Laita toivetta.

Kouvola on yllättänyt minut – ja ehkä se yllättää sinutkin? Kouvolasta löytyy paljon harrastuksia ja mahdollisuuksia tehdä uusia asioita. Lisäksi, jos haluat tutustua uusiin ihmisiin, niin Kouvolassa voit tulla mukaan sekä nuorten toimintaan että nuorten aikuisten toimintaan. Sinun ei tarvitse määrittää itseäsi mihinkään vakaumukseen, mutta meillä on tilaa pohtia elämää ehkä syvemmältäkin kantilta.

Ota yhteyttä oppilaitospappiin:

Marja Juntunen (Eduko, XAMK, LUT)
marja.juntunen(at)evl.fi
040 648 3860
Instagram: @Oppilaitospappi_Marja
TikTok: @Oppilaitospappi_Marja

Seuraa somessa:
Nuoret aikuiset (18–39-vuotiaat): @Betoniankkuri

Marjan vinkit: Ole rohkea ja etsi!

Etsi uusia paikkoja: Kulje metsässä, poluilla ja tsekkaa yksityiskohtia, tuoksuja. Miltä asiat tuntuu käsissä? Ota kengät hetkeksi pois jalasta, kun maassa on syksyn lehtiä ja nurmikossa on aamukasteen jäljiltä kuuraa. Hengittele luomakunnan keskellä. Mikä on Pyhää ja hyvää just sun elämässä?

Etsi uusia juttuja: Tsekkaa ilmoitustauluja ja googlaa ”nuoret kouvola” ja ”ilmainen harrastus kouvola” Käy vaikka yksittäinen kurssi tai ilta. Tai jos löytyy hyvää porukkaa, niin ”jatkoon”?

Etsi uusia ihmisiä: Kaupungissa on useita paikkoja, joissa tavata uusia ihmisiä, jotka voi olla yllättävän fine – ja nämä kaksi edellä olevaa etsimisjuttua voi täydentyä sitten ihan itsekseen?

Tulos: Siellä voi olla yllättävän kivaa, voi olla ihan ihme juttu tai ”nähty on”. Ole rohkea ja etsi, mikä tuntuu sun omalta jutulta.

Artikkeli Opiskelijoiden syksy julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Ja Liisa-mummo, esikuvani, hän lisää painokkaasti.

– Mummo on kohtelias, mutta tiukka, sivistynyt ja äärettömän älykäs. Hyvät puoleni olen varmaan häneltä perinyt samoin kuin toiselta, jo edesmenneeltä mummoltani, Tervonen suitsuttaa.

Mainioiden mummojen kasvattama Tervonen on kotoisin Oulusta, jossa hän opiskeli lukion jälkeen medianomiksi. Vuosi työttömänä kypsytti ajatuksen lähteä uudestaan opiskelemaan, ja tällä kertaa suuntana oli Keski-Suomi.

Journalistiikan opinnot Jyväskylän yliopistossa alkoivat vuonna 2016.

– Uteliaisuus on aina ollut hallitseva luonteenpiirteeni. Sen takia ajauduin varmaan tälle alallekin. Kiinnostaa ottaa selvää kaikenlaisista asioista. Ja kun kerran ottaa asiasta selvää, niin samalla siitä kirjoittaa muillekin.

Lukemaan Tervonen oppi jo pikkupoikana, alle 5-vuotiaana.

– Aika lailla saman tien päätin, että minusta tulee isona kirjailija. Toimittajathan ovat tunnetusti epäonnistuneita kirjailijoita, kaikilla pari käsikirjoitusta pöytälaatikossa tai kovalevyllä. Mutta sitä ensimmäistä menestyskirjaa odotellessa teen ihan mielelläni näitä muita kirjoitushommia, Tervonen nauraa.

Jylkkärin päätoimittajana Tervosta kiinnostaa varsinkin opiskelijoiden oikeuksien ajaminen. Vipuvoimaa antaa oma, pitkä kokemus opiskelijaelämän haasteista.

– Median tehtävänähän on toimia vallan vahtikoirana, ja jonkun täytyy puolustaa myös opiskelijan asemaa. Ajattelin ottaa entistä kriittisemmän linjan koulutuspolitiikan uutisoinnissa. Tutkimme, mitä kaikkea on pielessä ja miksi.

Pari isoa ongelmakohtaa Tervosella on lyödä pöytään heti.

– Viimeisimmässä opiskelijoille tehdyssä terveyskyselyssä selvisi, että mielenterveysdiagnoosit ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana yli kaksinkertaistuneet. Eikä tälle kasvulle näy loppua.

– Ja sitten se raha. Viime vuonna leikattiin taas opintotukea. Asumistukeen tuli järjestelyitä, jotka vaikeuttavat esimerkiksi kimppakämpässä asumista. Yhteiskunnassa tuntuu vallitsevan sellainen asenne, että opiskelijalla kuuluukin olla vähän kurjaa, homeinen pikkuyksiö ja ruuaksi nuudelia ja tonnikalaa – tosin niihinkään ei monella ole enää varaa.

Journalismin merkitystä nettiaikakauden informaatiotulvassa muun muassa Helsingin Sanomissa, Ylellä ja paikallislehti Ylä-Kainuussa työskennellyt Tervonen pohtii hetken.

– Nykyäänhän kuka tahansa bloggari voi julistautua kansalaisjournalistiksi. Eikä siinä mitään, moni bloginpitäjä tekee todella hyviä juttuja.

– Mutta bloggaria eivät sido journalistin ohjeet, väliin voi heitellä omia mielipiteitä. Eli kyllä journalismin valttikortti on siinä, että se on ammattimaista, luotettavaa ja neutraalia faktat pöytään -sisältöä. Se on tietysti ensiarvoisen tärkeää nyt, kun paljon keskustellaan median luotettavuudesta ja öyhötetään valeuutisista.

Tervoselle kaikenlainen öyhöttäminen tuntuu olevan vierasta. Esimerkiksi kirkon työtä entinen seurakuntanuori, nykyinen ateisti, arvioi lämmöllä. Hän arvostaa perinteitä, eikä myönnä olevansa hiukkaakaan uskontovastainen.

– Sitä en tosin arvosta, että kirkossa kyseenalaistetaan vielä 2000-luvullakin esimerkiksi naispappeutta. Ihan absurdia. Mutta on sekin outoa, jos joku kommentoi toisen henkilökohtaista uskoa. Mielestäni usko on jokaisen oma asia, monelle tosi tärkeä juttu.

Tiesitkö?

Jylkkäri on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan JYY:n jäsenlehti kaikille yliopiston opiskelijoille.


Käsittelee muun muassa opiskelijaelämää, yliopistoyhteisöä sekä yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita.


Perustettu vuonna 1960. 


Paperiversion kokonaislevikki 6 000 kappaletta.


Netissä www.jylkkari.fi

Artikkeli Yksi kaikkien puolesta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.