Missä vaiheessa opintosi ovat?
Tutkinto on opinnäytetyötä vaille valmis, todennäköisesti saan tradenomin paperit ulos syksyllä. Laadin lopputyönäni opiskelijakunnan markkinointistrategian.

Mitä kuuluu vappuperinteisiisi?
Vappuni ovat aina maistuneet munkeilta. Olen myös rutinoitunut laadunvarmistaja vanhempieni valmistaman siman suhteen. Opiskelijavappuihin on normaalioloissa kuulunut ainakin Minna-patsaan lakituksen seuraaminen ja illanvietto kavereiden kanssa. Vappupäivä on sujunut parhaiten piknikillä Harjulla.

Hauskin vappumuistosi?
Vappupiknikit kavereiden kanssa ovat jääneet parhaiten mieleen. Mietimme yhdessä elämää ja nautimme olostamme keväisessä säässä. Menneinä vuosina Harjun rinteet ovat täyttyneet haalareista.

Lakitetaanko Minna tänäkin vuonna?
Kouluni opiskelijakunta JAMKO järjestää opiskelijavapun perinteisesti yhdessä Jyväskylän yliopiston yliopiskelijakunta JYYn kanssa, mutta tällä hetkellä ei kannusteta kerääntymään isolla joukolla yhteen. Minnan lakituksesta tehdään video, joka julkaistaan vapputervehdyksenä JYYn Youtube-kanavalla vappuaattona kello 17.50. Lisäksi innostamme opiskelijoita ripustamaan haalarinsa esille parvekkeelle ja sillä tavalla osallistumaan opiskelijavappuun etäolosuhteissa.

Miten itse vietät vappua tänä vuonna?
Tarkkoja suunnitelmia ei vielä ole, mutta taidan viettää vappua kavereiden kanssa virtuaalisesti.

Miten vappua voi viettää virtuaalisesti?
Keräännymme netin kautta yhteen, juttelemme Discordin kautta ja pelailemme pelejä. Samalla voi maistella simaa ja munkkeja.

Miten opiskelijat ovat jaksaneet koronan keskellä?
Yksinäisyys, motivaation puute ja keskittymisvaikeudet alkavat vaivata jo monia. Etenkin viime syksynä aloittaneet ovat saattaneet jäädä aika yksin. Minullakaan ei ole ollut lähikontaktitunteja kohta vuoteen ja olen tavannut kavereitakin tosi vähän. Tutorit tekevät parhaansa, mutta ryhmähengen muodostuminen on hankalaa etänä. Kaipuu lähiopetukseen on suuri.

Paras vappuherkku?
Tippaleipä on ihan ok, mutta minulle munkki maistuu parhaiten. Varsinkin juuri valmistettu omatekoinen munkki on aivan parasta. Valmistan niitä itsekin oman mummon ohjeilla.

Artikkeli Vappu maistuu etämunkeilta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Iidalla ei ollut selkeää unelmaa tulevaisuuden ammatista, ja hänen suunnitelmanaan oli pitää välivuosi lukion jälkeen.

– Valitsin hakuoppaista sopivimman tuntuiset alat, enkä valmistautunut pääsykokeisiin. Sitten sainkin tiedon, että olen saanut opiskelupaikan suoraan ylioppilastodistuksen arvosanoilla, Iida naurahtaa.

– Mutta vaikka olinkin jo asettunut ajatukseen välivuodesta, toivon alan imaisevan mukaansa. Onhan osoitus sen kiinnostavuudesta, että olen sen valinnut ja tänne hakenut.

Muutossa Hämeenlinnaan auttoivat äiti Elisa ja Iidan kolme sisarta Aino, Kaisa ja Eedla. Uusi asunto Visamäessä pantiin tyttöporukalla kuntoon ja aikaa jäi myös aurinkoisen viikonlopun viettoon yhdessä. Iida jäi viikoksi yksin Hämeenlinnaan, opinnot eivät olleet vielä alkaneet.

– Oli ihana ilma. Tutustuin ympäristöön pyöräilemällä paljon ja hommasin kirjastokortin. Tykkään ottaa omaa rauhaa, ja siksi yllätyin, että niin pian tuli yksinäinen olo. Päivissä ei ollut vielä opintojen tuomaa rutiinia ja sisältöä, piti keksiä mitä vielä voisin tehdä. Oli vähän ahdistavaakin nähdä oma sänky ja piironki opiskelijakämpässä, katsella tuttuja tavaroita vieraissa kaapeissa, Iida kuvailee.

Oli vähän ahdistavaakin nähdä oma sänky ja piironki opiskelijakämpässä, katsella tuttuja tavaroita vieraissa kaapeissa.

Kaikki Iidan läheiset ystävät pitävät välivuotta ja asuvat Oulun seudulla. Hämeenlinnassa ja lähistöllä ei ole entuudestaan tuttuja ihmisiä.

– Olemme puhuneet, että sen sijaan minun luokseni voi tulla, Hämeenlinna on myös hyvä paikka tehdä helposti retkiä lähikaupunkeihin.

Pienet pyhiinvaellukset

Luonnossa ikänsä liikkunut Iida lähestyy uutta kotikaupunkiansa ulkoilureittien kautta. Oppilaitostyön pastori Jaana Lehtonen on suunnitellut opiskelijoille tapahtumia, joissa tutustutaan Hämeenlinnan kauniiseen luontoon ja ulkoilumaastoihin. Lehtonen on myös liikunta-agentti, jonka vastuualueena on kartoittaa ja kehittää seurakunnan tarjoamia liikuntamahdollisuuksia.

– Kunnioitamme Jumalan luomistyötä huolehtimalla itsestä, omasta hyvinvoinnista sekä nauttimalla luonnon tarjoamista mahdollisuuksista, Jaana kertoo.

Joka kuun viimeinen torstai Jaana ohjaa pienen pyhiinvaelluksen Ahveniston kauniissa kansallispuistossa.

– Tarkoitus on päästää metsälenkillä irti arjen kiireistä, keskittyä etsimään pyhän kokemusta ja Jumalan läsnäoloa. Kävelyn aikana on tarjolla erilaisia harjoitteita, joista lempparini on keskittyä kuuntelemaan luonnon ääniä sen sijaan, että kuuntelisi pään sisäisiä vaatimuksia.

Vaelluksen lopuksi on mahdollisuus keskusteluun ja yhteiseen rukoukseen, mutta Jaana korostaa, että kenelläkään ei ole mitään velvoitetta kertoa muille ajatuksistaan.

Keskitymme kuuntelemaan luonnon ääniä pään sisäisten vaatimusten sijaan.

Iida tuumii, että voisi hyvinkin tulla mukaan luontoretkille, koska se on hänelle tuttua ja mieluista toimintaa, mutta alue on vielä vieras.

– Nautin luonnossa kävelystä ja mietiskelystä niin yksin, kuin yhdessä toisten kanssa. Näissä tapahtumissa olisikin mahdollisuus molempiin: voi kulkea rauhassa itsekseen omien ajatusten kanssa, mutta myös tutustua muihin ja jakaa ajatuksia. Sellaista rentoa yhdessäoloa ja luonnosta nauttimista. Tällaisten tapahtumien kautta voisi mahdollisesti tavata muita samanlaisessa elämäntilanteessa olevia.

Opiskelijoiden oma pappi

Iida vinkkaa, että opiskelijan asunnon nurkassa on pakastin, jonne hän lapsesta saakka kotimetsässä marjassa käyneenä toivoisi talteen luonnon antimia. Jaana innostuu välittömästi.

– Loistava idea, voimme ottaa ohjelmaan myös marja- ja sieniretket! Toivon, että sinä ja monet muut löytäisivät tiensä näihin juttuihin ja että järjestämäni toiminta on sellaista, mitä opiskelijat toivovat, hän sanoo.

Opiskelijapappi toivoo myös, että opiskelijat kokevat hänet helposti lähestyttävänä ja ottavat herkästi yhteyttä kaivatessaan keskustelukumppania. Opiskelijapappi on vaitiolovelvollinen ja hän auttaa kaikkia uskontokunnasta riippumatta.

– Usein keskustelun teemoja ovat jaksaminen, yksinäisyys, ihmissuhteet ja hengelliset asiat. Mutta minulta voi kysyä myös vaikkapa vinkkejä asioiden hoitoon tai harrastusmahdollisuuksiin Hämeenlinnassa, Jaana rohkaisee.

– On hyvä, että opiskelijoilla on oma pappi. Silloin tulee ihan varmasti paljon helpommin otettua yhteyttä, jos jokin asia vaivaa, Iida toteaa.

”Nähdään metsässä”, Iida ja Jaana hymyilevät toisilleen haastattelun päätteeksi.

Artikkeli Opiskelupaikkakunta haltuun luontoreittien kautta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Olen ollut opiskeluaikana opettajan sijaisena lukiossa, yläkoulussa ja ammattikoulussa. Nuoret ovat enimmäkseen ihan mukavia. Joskus kimpassa tyhmyys tiivistyy ja sijaisia kiusataan. Nuoret ovat kyllä yksilöinä kaikki mukavia.

Fysiikka ei ole koulussa kauhean suosittua. Perinteisesti opettajat puhuvat ja oppilaat kuuntelevat. Mielestäni interaktiivinen opetus on toimivaa – siinä opiskelijat pääsevät osallistumaan. Oppilaat pitää saada kiinnostumaan ja huomaamaan, että fysiikasta on jotakin hyötyä.

Muutto takaisin Kuopioon

Mieheni valmistui vuosi sitten englanninopettajaksi. Nyt hän on vahtinut kotona lapsia, ja minä olen päässyt opiskelemaan.

Olen asunut suurimman osan elämästäni Kuopiossa. Tapasin miehenikin siellä aikidoharjoituksissa. Muutamme varmastikin jossain vaiheessa takaisin Kuopioon.

Viihdyn kyllä todella hyvin Kortepohjassa. En ole aikaisemmin aikuisena tuntenut naapureitani näin hyvin kuin nykyään. Ilmapiiri on todella hyvä, ja lapsilla on leikkikavereita. Kaikki olennainen on lähellä.

Kortepohjassa ei näy kovin villiä opiskelijaelämää. Luulen, että se villi puoli keskittyy DDR:ään (MNOP-talot). Talossamme on pariskuntia ja perheitä. Öisin huutavat lapset, eivät opiskelijat.

Elämä pienten lasten kanssa on kivaa ja välillä aika rankkaa. Varsinkin keskimmäinen lapsista nukkui todella huonosti. Myös ensimmäisen kanssa heräsin monta kertaa yössä.

Perhekahvilassa saa vertaistukea

Olemme käyneet kaupungin perhekahvilassa Kortepohjassa. Siellä saa vertaistukea, kun tapaa muitakin ihmisiä. Kahvilassa voi jakaa hyviä vinkkejä, miten selviytyä hengissä lapsiperheen arjessa.

Lapset ovat lisänneet kärsivällisyyttäni. Nykyään myös kiinnitän huomiota erilaisiin asioihin – vaikkapa terveyteen. Kun on vastuussa lapsen terveydestä, niin samalla huolehtii itsestäkin vähän enemmän. Lasten kanssa pitää huolehtia myös järkevistä rytmeistä.

Artikkeli Öisin huutavat lapset, eivät opiskelijat julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.