Minua motivoi teatterissa prosessi, jonka läpi lopputulokseen päästään. Matka on mielenkiintoisempi kuin päämäärä. Uusia ideoita syntyy ja tapahtuu monenlaisia asioita, kasvamistakin. Parasta on päästä tekemään töitä eri alojen osaajien kanssa. Taiteilijoiden pitäisi tässä maassa tehdä paljon enemmän yhteistyötä taidelajien yli.

Teatteria tehdään tavallisille katsojille

Alani vaatii epävarmuuden sietämistä. Työ on julkista, ja jokaisella katsojalla on oikeus sanoa mielipiteensä työstäni ja sen lopputuloksista. Niin pitää ollakin. Mielipiteet eivät aina miellytä, mutta ammattilaisena on siitä huolimatta mentävä eteenpäin. Taidetta tehdään elämyksien vuoksi tavallisille katsojille – ei kriitikoita varten.

Teatteri on maailman vanhin taidemuoto, yhtä vanha kuin ihminen. Kun kaikki muu riisutaan, jää jäljelle tarinankerronta ihmiseltä toiselle. Siinä on teatterin voima.

Elämässä tuli vaikea vaihe, kun odotin toista lastani ja esikoinen oli vauva. Menetin äitini äkillisesti. Se oli jaksamisen koetinkivi, joka pakotti punnitsemaan kaikki valintani. Elämän palaset piti järjestää uudelleen. Nyt kaikki palat eivät välttämättä ole enää siellä missä ennen, ja paljon turhaa jäi pois. Luovuin monista painolasteista ja jarruista, peloista ja lukoista, joilla taiteilija ei tee mitään.

Eettinen johtaminen kiinnostaa

Parhaillaan ohjaan Grease-musikaalia, joka tulee ensi-iltaan heinäkuussa. Työryhmässä on valtavan lahjakkaita näyttelijöitä, tanssijoita ja laulajia. Kalenterissani on nyt töitä useammalle vuodelle, mikä on freelancerille aivan ihanteellinen tilanne. Tällä alalla tehdään työtä pätkissä.

Olen myös opiskelija. Suoritan Jyväskylän ammattikorkeakoulussa johtamisen ja henkilöstöhallinnon erikoistumisopintoja. Minua kiinnostaa eettinen johtaminen ammattiteattereissa.
Julkinen keskustelu ja #metoo-kampanja toivottavasti uudistavat johtamista myös taidealalla.

Artikkeli Matka on mielenkiintoisempi kuin päämäärä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Panostan hyviin numeroihin, jotta pääsisin opiskelemaan hius-alaa Tampereelle. Uskon, että se sopisi minulle, koska olen kiinnostunut hiusten laittamisesta ja asiakkaiden palvelemisesta. Haluan, että oma kädenjälki näkyy työssäni. Tutustun ihmisiin helposti ja tykkään jutella monenlaisista aiheista.

Oman opiskelunsa ohella hän satsaa myös muiden oppilaiden hyvinvointiin toimimalla tukioppilaana ja oppilaskunnan jäsenenä.

Teatterissa kolmoisroolissa

Keväällä Heikkinen keskittyy koulun lisäksi kolmoisrooliinsa teatterin lavalla. Hän toimii ohjaajana, koreografina ja näyttelijänä Yksin Yhdessä -näytelmässä, joka saa ensi-iltansa aprillipäivänä Veturitalleilla.

Näytelmä kertoo yksinäisyydestä ja seksuaalisesta heräämisestä, ja sen on käsikirjoittanut Heikkisen ohjaajakollega Sofia Sarkava työryhmän toiveiden pohjalta.

Näytelmän idea syntyi Heikkisen ja Sarkavan pohdinnoista.

– Mietimme aiheita, joita tässä ajassa liikkuu. Yksinäisyyttä on kaikkialla, ja haluamme herättää ihmisiä ajattelemaan tätä ongelmaa, kuvaa Heikkinen.

Näyttelemisestä ja tanssimisesta Heikkisellä on useamman vuoden kokemus, mutta ohjaajan ja koreografin saappaissa hän astelee nyt ensimmäistä kertaa. Ohjattavia näyttelijöitä on neljä.

Koreografian suunnittelu käynnistyy tanssiin valitun musiikin kuuntelemisella. Sitten tarvitaan teetä ja hunajaa, paperia ja kynää.

– Lähden miettimään ensin joitain tiettyjä, esimerkiksi käden liikkeitä ja esiintymistilaa, sitten kokeilen niitä ja kirjaan toimivat ratkaisut ylös. Yksin Yhdessä -näytelmän koreografioissa on eniten nykytanssia ja balettia, mutta myös valssia saattaa näkyä, hän vihjaa.

Ole rauhallinen ja kärsivällinen

Ohjaajana Heikkisellä on esiintyjille kaksi avainohjetta: ole rauhallinen ja kärsivällinen.

– Etenkin läpimenoissa joutuu olemaan tiukkana. Joskus jotain kohtausta voidaan tehdä vaikka kuusi kertaa peräkkäin. Silloin pitää vaan koittaa jaksaa ja tehdä parhaansa.

Heikkinen kertoo, että toimiminen ohjaajana, koreografina ja näyttelijänä onnistuu, kun roolit pitää järjestyksessä omassa päässään.

– Kun olen jossain roolissa ja tilanteessa, olen täysillä siinä. Tykkään siitä, että minulla on monenlaista meneillään, vaikka se onkin välillä stressaavaa.

Tärkeintä koko jutussa on hänen mielestään huolehtia siitä, että jalat pysyvät maassa.

– Haluan kertoa ohjaustyöstä, koska se on minulle tärkeä, mutta en halua leuhkia sillä. Olen pyytänyt läheisiäni kertomaan, jos he havaitsevat, että se nousee päähän.

Läheisiinsä Heikkinen on tukeutunut aiemminkin.

– Elämässäni on ollut paljon alamäkiä, joissa olen saanut apua läheisiltäni. Kun minulla on joku jännittävä tilanne, saan usein kavereiltani tsemppiviestin, että ole vain oma itsesi. Se on lause, joka auttaa eteenpäin. Saan voimaa myös positiivisesta ajattelusta ja huumorista.

Muutama vuosi sitten hän oivalsi, että haluaa ilmaista itseään liikkeiden sijaan puhumalla. Balettitunnit saivat jäädä. Samoihin aikoihin hän oli kiinnostunut lähtemään mukaan isoskoulutukseen, mutta teatteri vei voiton.

Oma rippileiri Virossa oli Heikkiselle ikimuistoinen kokemus.

– Tykkäsin erityisesti yhdessäolosta ja siitä, että sain uusia ystäviä. Rippikoulu on hyvä juttu, nuorimies toteaa ja näyttää kaulallaan roikkuvaa ristiä.

Atte Heikkinen

• 17-vuotias koululainen.
• Asuu Puuppolassa.
• Toimii ohjaajana, koreografina ja näyttelijänä keväällä ensi-iltaan tulevassa Yksin Yhdessä -näytelmässä.
• Perheeseen kuuluvat sijaisvanhemmat, muutama sisarus ja koira.
• Jyväskylässä on parasta hyvät kulkuyhteydet ja kaupunginteatteri.
• Elämässä on tärkeintä ajatella positiivisesti: ”Huononakin päivänä yritän olla iloinen ja tehdä parhaani.

Artikkeli Omana itsenä ja jalat maassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.