Petra Kataja-aho, Monika Saukonoja ja Heidi Tammelin tutustuivat toisiinsa viime syksynä Jyväskylän seurakunnan Syliin saapumassa -ryhmässä. Ensimmäistä lastaan odottaville äideille suunnatussa toiminnassa kolmikko sai vinkkejä ja vertaistukea silloin käynnissä olleeseen odotukseen sekä synnytyksen jälkeiseen vauva-arkeen.

– Muistan, kuinka neuvolan terveydenhoitaja vinkkasi minulle ryhmästä, ja miten se alkoi heti kiinnostaa minua, Saukonoja kertoo.

Tieto ryhmästä tavoitti myös Kataja-ahon neuvolassa, ja Tammelinille toiminta tuli vastaan Vauvan kaa -hyvinvointipäivässä. Kunkin äidin kohdalla päätöstä lähteä mukaan vahvisti tunne siitä, että ryhmästä saattaisi saada rinnalle ”äitituttuja” ja vastauksia mielessä pyöriviin kysymyksiin.

– Kokoonnuimme syksyllä kuuden kerran verran, joka toinen viikko parin tunnin ajan, Silmussa Kirkkopuiston laidalla, Kataja-aho avaa.

– Vapaamuotoisten keskustelujemme lisäksi saimme ryhmän kanssa synnytysvalmennusta ja muun muassa doulan kertomaan meille imetyksestä, Tammelin listaa.

Välillä väsyttää, mutta silti tätä ei vaihtaisi mihinkään.

Nyt vauvat ovat saapuneet äitiensä syliin. Kataja-ahon poika Niilo syntyi kolme kuukautta sitten ja Saukonojan tytär Ronja neljä kuukautta sitten. Tammelinin Taavi-poika on ehtinyt jo puolen vuoden ikään.

– Vauva-arjen alku oli osin aika rankka kokemus, mutta nyt elo on asettumaan päin. Esimerkiksi ihmisten ilmoilla liikkuminen on jo helpompaa, Tammelin ajattelee.

– Välillä väsyttää, mutta silti tätä ei vaihtaisi mihinkään. Se, miten vauvanhoito vie aikaa kaikelta muulta tekemiseltä, on yllättänyt, Saukonoja sanoo.

Viimesyksyinen Syliin saapumassa -ryhmä koottiin vielä kerran yhteen toukokuun lopussa vauvojen kera täydessä viiden äidin kokoonpanossa.
Sekä Kataja-ahon, Saukonojan että Tammelinin mielestä kokoontumisista saatu apu oli hyvin konkreettista ja erilaista kuin esimerkiksi omalta puolisolta saatu tuki.

– Yhtenä lukuisista esimerkeistä saimme synnytystemme lähestyessä paljon hyödyllistä tietoa ristiäisten järjestämistä varten. Koska olimme esikoisiamme odottavina äiteinä tietysti ensimmäistä kertaa järjestämässä juhlia, oli paljon sellaista, mitä ei välttämättä yksin olisi tullut huomioiduksi, Saukonoja kiteyttää.

Laskettujen aikojen ajanjaksona myötäelimme kaikki kunkin vuorossa olleen synnyttäjän mukana.

Äidit kertovat alkaneensa pitää keskenään yhteyttä myös tapaamisten ulkopuolella.

– Laskettujen aikojen ajanjaksona myötäelimme kaikki kunkin vuorossa olleen synnyttäjän mukana. Odotimme WhatsApp-ryhmässä, koska saisimme uutisia sairaalasta, Kataja-aho muistelee.

Nyt jo yli juhannuksen ehtinyt kesä näyttää kolmen perheen kohdalla rennolta ja leppoisalta. Niilo, Ronja ja Taavi viettävät vanhempineen ensimmäistä kesäänsä mummolassa, mökillä ja kummien seurassa.

– Syksyksi olemme ilmoittautuneet Taavin kanssa seurakunnan vauvamuskariin, Tammelin iloitsee.

– Me ehdimme Niilon kanssa jo toukokuussa käydä muutaman kerran Palokan kirkon vauvakerhossa, joka jatkuu jälleen syksyllä. Silloin Niilokin saa kokemuksesta jo vähän enemmän irti, Kataja-aho odottaa.

Tulevan syksyn Syliin saapumassa -ryhmään on mahdollista ilmoittautua syyskuun loppupuolelle saakka. Kokoontumiset alkavat lokakuun alussa.

Artikkeli Vertaistuen myötä syntyi ystävyys julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Milloin vauva syntyy?
Laskettu aika on 26. joulukuuta. Kukaan aiemmista lapsista ei ole syntynyt etuajassa, joten jännä nähdä mennäänkö nyt samalla kaavalla vai ollaanko aattona synnyttämässä.

Miten raskaus on sujunut?
Ihan kivasti, ei ole ollut huolenaiheita. Toki päivät neljän lapsen kanssa ovat aika täysiä ja välillä jalat väsyvät ja hengästyttää. Hassulla tavalla muistuu mieleen monia asioita ja fiiliksiä edellisistä raskausajoista. Mutta on tämä edelleen aivan tosi ihmeellistä, vaikka minullakin on jo viides raskaus. Se ajatus, että siellä sisällä alkaa kehittyä uusi ihminen, aina se ihmetyttää. Ei sitä oikein osaa selittää itselleenkään.

Onko sinulla toivomuksia synnytyksen suhteen?
Toivon että Jani saa olla mukana, ettei tässä joulun alla tule enää mitään sellaisia koronarajoituksia jotka estävät sen. Tällä kertaa voisin ehkä kokeilla kivunlievitystä. Aiemmin en ole sitä halunnut enkä myöskään ehtinyt ottaa.

Jännittääkö?
Synnytyksen sujumista ei voi itse etukäteen tietää, siihen mennään vaan mukaan. Aina siihen liittyy jännitystä, kun se alkaa. Tietää että edessä on kipua, mutta tietää myös, että sen kestää. Se on kova urakka, josta selviää.

Miten olet valmistautunut uuteen perheenjäseneen?
Olen hankkinut joitakin ihania vauvanjuttuja ja olemme kuvitelleet yhdessä millaista elämä vauvan kanssa tulee olemaan. Kaikki tytöt tykkäävät vauvanhoidosta ja odottavat pikkusiskoa innolla. Jos kyseessä olisi ensimmäinen lapsi sitä varmaan valmistautuisi eri tavalla, mutta neljän lapsen kanssa elämä pyörii aika lailla arjen ympärillä. Ja nyt kun on vielä joulu, niin kivaa tekemistä riittää.

Millaista joulua kaipaat?
Rauhallista perhejoulua, yhdessäoloa, hyvää jouluruokaa ja sitä, että saa pysähtyä joulun sanoman äärelle. Aattoaamuna on tarkoitus käydä jokavuotisella luistelureissulla lasten kanssa. Kun vauva syntyy, toivon että saan olla kotona rauhassa, eikä tarvitse vastata ruuanlaitosta tai muusta. Että saisi ottaa alkuajan vauvan kanssa ihan iisisti. Onneksi on joululoma.

Onko joulun tarina puhutellut nyt erityisesti?
Joulun tarina on pohja elämälleni, ja nyt kun on itse raskaana sitä miettii taas vähän eri kantilta. Tietyllä tavalla voi samaistua Mariaan. Joulun tarina nähdään monesti aika söpönä seimineen ja talleineen, mutta onhan siihen tosiaan kuulunut se synnytyskin. Ja Betlehemissä on joulukuussa aika kylmä!

Tuoksuvatko vauvat?
Kyllä vastasyntyneen tuoksu on ihan erityinen. On ihanaa, kun saa vauvan syliin ja pääsee tapaamaan sen pienen ihmisen, jota on kantanut yhdeksän kuukautta. Koko se alkuaika vauvan kanssa on ihmeellistä – varsinkin jos saa nukuttua, eikä vauvalla ole koliikkia tai muuta.

Millainen äiti haluaisit olla juuri tälle lapselle?
Olen ollut äiti jo 12 vuotta. Toivon, että olisin nyt se sama henkilö kuin aina ennenkin, mutta kypsempi. Vähän niin kuin parisuhdekin, myös jokainen lapsi kasvattaa tajuamaan, että eihän tässä vielä valmiita olla. Joutuu katsomaan itseään läheltä peiliin. Mutta kehittyä ja oppia voi kuitenkin aina.

Mitä elämän eväitä haluat lapsellesi tarjota?
Haluaisin että lapsi saa seikkailla ja nähdä maailmaa. Se kuuluu niin vahvasti siihen, millainen itse olen ja millainen perhe meillä on. Luottamusta siihen, että kaikki on Taivaan isän kädessä ja Hän johdattaa meitä. Kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan ja syvän ymmärryksen, että hän itse on arvokas juuri sellaisena kuin on.

Artikkeli Aina yhtä ihmeellistä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.