– Räpin friistailaaminen on melkein terapiaa, koska siinä nousee esiin juttuja puolivahingossa – ihan eri tavalla kuin jutellessa. Sitten ne asiat saa pois mielen päältä, kuvailee Ruben Kärkkäinen, 18, musiikkiharrastustaan.

Freestyle rap eli friistailaaminen on räppäämistä, jossa riimit ilmaistaan improvisoiden eli ne keksitään samalla kun räpätään. Tekstit kirjataan ylös, jos niitä halutaan käyttää myöhemmin jossakin kappaleessa.

– Laitetaan biitti soimaan ja sanotaan, mitä mieleen tuleen. Sellaista vapaata tajunnanvirtaa.

Jerico Meskuksella, 20, on takanaan tuore alan musiikkikoulutus ja kotona toimiva studio. Tavoitteena olisi julkaista omaa musiikkia ja kavereiden kanssa yhteistuotantoa. Kärkkäiselle puolestaan rap on intohimoinen harrastus, mutta hän ei tee musiikkia julkaisemista varten.

He kuuluvat molemmat 4–6 nuoren ryhmään, joka tapaa muutaman viikon välein räpin tai jonkin muun tekemisen teemalla. Jyväskylän seurakunnan erityisnuorisotyönohjaaja Petri Grönholm laittoi ryhmän kokoon noin vuosi sitten.

– Osa pojista oli tullut jo yksilöasiakkaina tutuiksi. Heillä on kaikilla kiinnostusta räppiin, joten oli mielekästä koota heidät kasaan, hän muistelee.

– Me ollaan kavereita keskenään, ja Pete auttaa meitä eteenpäin kaikissa asioissa, Meskus kuvailee.

Olen ylpeä itsestäni, koska olen tehnyt kuluneen vuoden aikana paljon duunia. – Jerico Meskus

Poikia yhdistää räpin lisäksi elämän levottomuus, ja usealla heistä on päihdetaustaa.

Pienryhmässä voidaan kokeilla harrastuksia matalalla kynnyksellä, koska mielekäs tekeminen auttaa pysymään erossa päihteistä ja houkuttelee ulos neljän seinän sisältä. Aivan parhaita elämyksiä voi olla viettää yhdessä aikaa luonnossa nuotion äärellä, räpätä ja jutella vapaasti.

Meskus opiskelee kokemusasiantuntijaksi erityisalanaan mielenterveys ja päihteidenkäyttö, mutta vielä pari vuotta sitten elämän täyttivät päihteet.

– Tällä hetkellä arkirytmi on löytynyt ja asiat ovat yllättävän hyvin. Olen ylpeä itsestäni, koska olen tehnyt kuluneen vuoden aikana paljon duunia ja päässyt eteenpäin.

Aineita käytetään pakokeinona. – Ruben Kärkkäinen

Kärkkäinen etsii parhaillaan työtä, koska peruskoulun jälkeen jatko-opinnot keskeytyivät poissaolojen vuoksi. Myös hänellä elämä on alkanut mennä parempaan suuntaan.

– Olen jättänyt kaikki päihteet pois, koska en ole hyvä ihminen, kun käytän niitä.

Molemmat kertovat tutustuneensa päihteisiin 12–13-vuotiaana, ja myös kovemmat huumeet tulivat kuvioihin varhain.

– Mua kiinnosti kokeilla aineita, vaikka siinä ei ollut mitään järkeä enkä hyötynyt niistä mitenkään, Kärkkäinen tuumaa

Hän kertoo, kuinka nuori mieli ei näe päihteiden huonoja puolia, vaan haluaa sen hetken pahan olon pois.

– Aineita käytetään pakokeinona, ja kun käyttökertoja tulee useita, syntyy addiktio. Jos moni kaveri käyttää, helposti käyttää myös itse.

Meskuksella on takanaan pitkä laitoskierre ja myös lyhyt vankeustuomio. Hänet sijoitettiin jo viidesluokkalaisena lasten vastaanottokotiin.

– Sain kotona raivokohtauksia, eivätkä vanhemmat pärjänneet kanssani.

ADHD- ja masennusdiagnooseihin kokeiltiin vuosien varrella erilaisia lääkityksiä, ja tilanne oli rauhallisempi kausittain. Silti päihteissä sekoilu jatkui, syntyi riitoja ohjaajien kanssa, ja häntä siirrettiin laitoksesta toiseen. Itsetuhoisuus vei myös psykiatriselle osastolle, mutta tutut kuviot jatkuivat hoitojaksojen jälkeen.

Vieroituskivut ovat tosi pahoja. Niitä moni pelkää, eikä uskalla lopettaa käyttöä. – Jerico Meskus

Vähitellen mukaan tulivat vahvemmat päihteet. Meskus suoritti peruskoulun ajallaan, vaikka elämä oli muuten levotonta pyörimistä kylillä. Jatko-opinnot eivät kuitenkaan sujuneet, ja täysi-ikäiseksi tullessaan hän käytti aineita jo suonensisäisesti.

– En keksinyt muuta kuin paeta huumeisiin. Aineista sai mukavan notkufiiliksen, ja pääsin eroon raskaimmista tunteista. Olo oli zombimainen ja suhteellisen kevyt.

Ensimmäinen läheinen ystävä tappoi itsensä huumehuuruissaan, kun Meskus oli 15-vuotias. Nyt hän on menettänyt jo yhdeksän ystävää päihteisiin, joko yliannostukseen, itsetuhoisesti tai väkivallan seurauksena.

Hän sanoo kokemuksensa perusteella, että huumeiden käytöstä ei varoitella turhaan.

– Myös kannabispsykoosi on oikea riski, samoin passivoituminen, minkä kannabiksen polttaminen voi aiheuttaa.

Pahin päihdekoukku katkesi sairaalassa, kun vuokranantaja toimitti ambulanssilla hoitoon.

– Olin maannut pitkän aikaa lattialla samassa asennossa, ja siitä aiheutui pakaralihakseen tulehdus. Se levisi issiashermostoon, jalat eivät kantaneet ja kivut olivat kovat.

Sairaalassa annettiin kipulääkettä suoraan suoneen, kun sitä tarvitsi. Lääkitys helpotti myös vieroitusoireita, ja sen turvin kovien päihteiden lopettaminen onnistui.

– Vieroituskivut ovat tosi pahoja. Niitä moni pelkää, eikä uskalla lopettaa käyttöä.

Toipuminen vei aikaa, mutta nyt hän haaveilee voivansa jatkossa hyödyntää kaikkea kokemaansa laitosohjaajana ja tehdä työtä lasten ja nuorten parissa.

– Haluan auttaa toisia, tehdä työni hyvin ja näyttää kaikille epäilijöille.

Sillä harva ymmärtää, tätä meitsin touhuu
Harva ymmärtää, vast ku tähä pisteesee joutuu
Ja siks moni äiti katsoo omaa poikaa
Kirkon kellot soi vaa, ku poika veti roivaa
Vaikeeta on poistuu, vaikeeta on toipuu
Vaikeeta on saada iteltäni hommat hoituu
Vaik pienestä asti elämän ohjeita annettu
Silti meitä on nuorena arkkussa kannettu
Aina kuulee ”mä lopetan tai vähennän”
Mut joka vuos meit on täällä silti vähän vähemmän
Ku ei o ketää joka välittäisi, harva joka käsittäisi kuinka vaikeaa
Unohtaa aineensa, selviytyäkseen tehdä kaikkensa,
loppuun asti kaiken menetetyn eteen taistella

– Jerico ”Jeri-K” Meskus

”Suurin osa nuorista voi hyvin”

– Nykyinen tilanne kaupungissa ei ole tullut nuorisotyötä tekeville yllätyksenä, kommentoi Jyväskylän kaupungin nuorisopalveluiden kehittämisasiantuntija Jorma Nieminen puhetta nuorten pahoinvoinnista.

Taustalla vaikuttaa monta tekijää. Koronan seurauksena osa nuorista menetti opiskelu- ja elämänrytminsä ja eristäytyi kotiin. Monenlaiset mielenterveydelliset vaikeudet ovat lisääntyneet, maailmantilanne ahdistaa ja sosiaalinen media paineistaa. Kodeissa ei aina jakseta kiinnostua nuoren asioista.

Puhelin jokaisen kädessä tuo maailman tapahtumat reaaliajassa silmien eteen.

– Nykyaika haastaa enemmän kuin ikinä. Ukrainassa soditaan nyt livenä.

Puhe nuorista on Niemisen mielestä usein pessimististä ja synkkää. Kyseessä ei ole kuitenkaan yhtenäinen ryhmä, vaan kaikenlaisia tarinoita löytyy – ja suurin osa nuorista voi hyvin.

– Nuoret ovat viisaita ja kielitaitoisia ja monella tavalla osaavampia kuin koskaan. Samaan aikaan meillä on kaikkien aikojen kehittynein huumemaailma. Suurin osa nuorista ei kuitenkaan ole sen kanssa missään tekemisissä.

 Meidän tehtävä on kulkea vierellä, istutaan hetkeksi juttelemaan ja mietitään yhdessä maailmanmenoa. – Petri Grönholm

Jyväskylän seurakunnan erityisnuorisotyönohjaaja Petri Grönholm korostaa, että on myös täysin raittiita nuoria, ja heidän osuutensa on lisääntynyt viime aikoina samalla kuin jatkuvasti päihteitä käyttäviä on enemmän.

– Ääripäät erottuvat selvästi, hän huomauttaa.

Kaikkein rankin päihteidenkäyttö ei näy katukuvassa, koska se tapahtuu piilossa. Toisaalta monenlaisia aineita on enemmän saatavilla, ja käyttäjät ovat yhä nuorempia.

– Jopa lapsia näkyy ilta-aikaan kaduilla. Se huolestuttaa, koska heidän paikkansa olisi oma koti, toteaa Grönholmin kollega Ilkka Göös.

Grönholm ja Göös työkavereineen tapaavat nuoria monenlaisissa tilanteissa ja paikoissa. Työtä tehdään kouluissa ja oppilaitoksissa, nuorisotiloissa ja siellä, missä nuoret kokoontuvat. Yksilö- ja ryhmätapaamisia voidaan järjestää vaikkapa leirinuotiolla. Pienryhmien nuorilla voi olla taustalla yksinäisyyttä, koulukiusaamista, mielenterveys­asioita, kouluongelmia tai päihdetaustaa. Myös kadulle jalkaudutaan säännöllisesti.

Nuoret kaipaavat kipeästi aikuisen huomiota ja välittämistä. Aina ei tarvita terapeuttista otetta, vaan keskustelua arkisista asioista.

– Meidän tehtävä on kulkea vierellä, istutaan hetkeksi juttelemaan ja mietitään yhdessä maailmanmenoa.

Tarvitaan iloa ja naurua, ystäviä ja kokemuksia erilaisuuden hyväksymisestä. – Jorma Nieminen

Nieminen painottaa, että koulutuksen ja koulunkäynnin onnistuminen on ensiarvoista, ja koulun tulee olla kiusaamaton paikka.

– Lapsuus ja nuoruus ovat perustan rakentamisen aikaa, ja varhaiset kokemukset vaikuttavat ihmisen ytimeen koko elämän ajan.

Nuorena opitaan pyrkimys hyvyyteen, myötätuntoon ja sovinnollisuuteen. Sen vastakohtana Nieminen näkee ahneuden, hedonismin ja materian arvostamisen. On kyse lopulta yksinkertaisista mutta tärkeistä perusasioista, ja lapsen pitäisi saada olla lapsi mahdollisimman kauan.

– Tarvitaan iloa ja naurua, ystäviä ja kokemuksia erilaisuuden hyväksymisestä.

Mielekkäät harrastukset ja turvalliset kaverit ovat tärkeitä ja Grönholmin mielestä ne suojelevat myös päihteiltä.

– Kotona saattaa asiat olla todella hyvin, mutta silti nuori voi lipsahtaa käyttämään, koska kaveritkin käyttävät.

Esimerkiksi urheiluharrastus voi opettaa ymmärtämään, että on olemassa pelisääntöjä ja että saavutusten eteen on nähtävä vaivaa. Virheitäkään ei pidä pelätä, koska niistä oppii ja ne rikastavat elämää.

– Elämä joka tapauksessa sisältää jonkin verran hankaluutta ja vastoinkäymisiä. Nuorena tulisi oppia omat vahvuudet ja luottamaan itseensä.

Haasteita on enemmän kuin koskaan. – Jorma Nieminen

Nieminen haluaa ongelmien sijaan puhua ratkaisuista. Hän oli mukana perustamassa Nuorten taidetyöpajaa Jyväskylään vuonna 2001, ja nyt Matarassa toimii samoilla periaatteilla ukrainalaisia nuoria varten perustettu Aurinkopaja.

Työpajoilla tarjotaan nuorille valmennusta oman polun löytämiseen ja merkityksellistä tekemistä, ja samalla parannetaan elämänhallintaa, toimintakykyä ja työelämävalmiuksia. Nuori pääsee pajalla myös osaksi yhteisöä ja voi vahvistaa sosiaalisia taitojaan ja kykyä toimia ryhmässä.

– Työpajatoiminta kannattaa myös siksi, että se tuottaa sijoitetun rahan moninkertaisesti takaisin.

Tarvitaan lisää nuorisotyöntekijöitä kouluille, etsivää nuorisotyötä sekä interventioita ja toiminnallisuutta. Entisaikaiset kesäleirit ovat hyvä esimerkki siitä, miten pienellä rahalla saa aikaan merkityksellisiä asioita

– Leireillä sai mielekästä tekemistä, elämyksiä, yhdessäoloa, kasvun mahdollisuuksia – ja samalla opittiin sietämään tylsyyttä.

Haastatellut ovat yhtä mieltä siitä, että nuorisotyötä on paras tehdä yhdessä ja verkostoissa, koska aina ei ole kyse resurssien määrästä vaan oikeasta kohdentamisesta.

Kaupungin toiminnoissa, seurakunnissa, urheiluseuroissa ja yhdistyksissä tehdään paljon nuorten hyvinvoinnin eteen.

– Haasteita on enemmän kuin koskaan, mutta Jyväskylästä löytyy myös paljon ammattitaitoa ja tutkimukseen perustuvaa osaamista, Nieminen päättää.

Jokainen nuori on tärkeä

Erityisnuorisotyönohjaajat Petri Grönholm ja Ilkka Göös sekä Palveluoperaatio Saappaan vapaaehtoiset jalkautuvat Jyväskylän kaduille ja lähiöihin yhdessä kaupungin ja Gradian nuorisotyöntekijöiden kanssa. Katupäivystyksessä kohtaamisten määrä riippuu paljon säästä ja siitä, kuinka paljon nuoria on liikkeellä.

– Mennään nuorten ehdoilla ja kysytään, mitä sinulle kuuluu, he kertovat.

Jaksaminen on yleinen puheenaihe, kun ei jaksa eikä saa itseään liikkeelle. Nuoret tuntevat turvattomuutta ja miettivät tuleeko minusta mitään. Mielenterveysongelmat näkyvät yhä enemmän.

– Aina ei tiedä, miksi nuori on sekaisin. Päihteet eivät aina selitä kaikkea, vaan taustalla voi olla muita ongelmia.

Joitakin tuttuja kasvoja näkyy viikoittain, ja oleellista on se, miten nuori itse kokee tilanteensa. Osalle riittää, että saa jutella, mutta joku tarvitsisi paljon tukea. Nuoria ohjataan avun piiriin, mutta osastoille on pitkät jonot. Tilanne on Göösin mielestä parantunut viime aikoina Nuorten talon toiminnan kautta.

– Toivoisin, että apua saa tarvittaessa. Kun nuori haluaa eroon päihteistä, hoitoa onkin vaikea saada. Mielenterveyspaikkoja tarvittaisiin lisää kipeästi.

Kun kysytään kuulumisia, keskustelua voidaan jatkaa, ja erilaisia asioita saattaa putkahtaa esille. Nuoret kertovat yksinäisyydestä, ahdistuksesta, masennuksesta ja koulu- ja perhehuolista. Maailmantilanne sotineen mietityttää. Myös päihteistä keskustellaan.

– Niiden saaminen on nykyisin helppoa, ja osa nuorista kokee sen pelottavana ja ahdistavana, vaikka ei itse käytä.

Iloisia selviämistarinoita on paljon. On niitä, jotka ovat olleet syvissä vesissä vaikkapa päihteiden vuoksi ja elämä on alkanut sujua paremmin.

– Monesti kyse on pitkästä toipumisprosessista sen jälkeen, kun nuori on valmis ottamaan vastuun teoistaan.

Syvin viestimme on, että Jumala pitää meistä jokaisesta huolta.
– Petri Grönholm

Kaduilla näkee myös nuoria, joiden elämä on sekaisin koko ajan. Osa ei pääse ongelmistaan eroon, ja jotkut päätyvät hautausmaalle.

– Jokainen nuori on äärimmäisen tärkeä, ja niin kauan kuin voi kokea ja elää, on myös toivoa. Syvin viestimme on, että Jumala pitää meistä jokaisesta huolta, Grönholm toteaa.

Tiesitkö?

• Jyväskylässä Palveluoperaatio Saapas on toiminut yhtäjaksoisesti jo 16 vuoden ajan, ja valtakunnallisesti juhlitaan 50 toimintavuotta.
• Saapas on osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nuorisotyötä ja toimintaa koordinoi Lasten ja nuorten keskus ry.
• Saappaan koulutetut vapaaehtoiset kohtaavat nuoria kaduilla, festareilla ja netissä.

Artikkeli Laitetaan biitti soimaan! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.