Vaikka nimenvaihdos ilmastotekona ei olekaan jokapäiväinen ilmiö, eivät luontoaiheiset nimet ole mikään harvinaisuus myöskään Jyväskylän seurakunnassa. Tikkakosken aluekappalainen Kirsi Pohjola ja pastori Miina Karasti Korpilahdelta kertovat, että luontonimet näkyvät heidän työssään jonkin verran.

Valtaosa nimistä on kuitenkin yhä niitä vanhoja ja perinteisiä.

– Kiinnostus luontoa kohtaan näkyy kyllä kastekeskusteluissa, joissa olen puhunut muun muassa luontohengellisyydestä ja ekoteologiasta, Pohjola avaa.

– Valtaosa nimistä on kuitenkin yhä niitä vanhoja ja perinteisiä, hän jatkaa.
Vaikka ihmisen ja luonnon välinen suhde ei näkyisikään juuri nimeä annettaessa, näkyy se pappien mukaan yhä enenevissä määrin esimerkiksi kastetilaisuutta järjestettäessä.

– Kesäaikaan toimituksia halutaan tietysti pitää paljon ulkona, Karasti toteaa.

– Olen myös kerran toimittanut vauvan kasteen ulkona talvella, tammikuussa, hän muistelee.

Suomalaiset ovat aina eläneet vahvassa symbioosissa luonnon kanssa. Luonnon näkymistä ja kuulumista nimistössä voidaankin pitää luontevana. Vanhoissa luontopohjaisissa nimissä naisten nimien innoittajia ovat olleet erityisesti kukat. Miesten nimiin taas on haettu vaikutteita esimerkiksi eläinkunnasta ja puustosta.

Suomalaiset suosivat muun muassa seuraavia luontonimiä: Aalto, Havu, Hortensia, Kastehelmi, Kielo, Kirsikka, Kukka, Kukka-Maaria, Kuura, Meri, Merituuli, Minttu, Myrsky, Nuppu, Orvokki, Pilvi, Pouta, Pyry, Ruska, Sade, Sumu, Suvi, Syksy, Taimi, Terttu, Tuisku, Tuomi, Tuuli, Usva, Varpu, Viima, Vilja ja Vuokko.

Myös Digi- ja väestötietovirastossa on kiinnitetty huomiota kiinnostukseen luontoaiheisia nimiä kohtaan. Viraston suosituimmista nimistä kertovassa tiedotteessa todettiin yksilöllisyyden korostumisen näkyneen nimivalinnoissa koko 2000-luvun ajan.

Helsingin yliopiston nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala kertoi tiedotteessa, että yhä useammat vanhemmat haluavat antaa lapsilleen erityisiä, jopa itse keksimiään etunimiä. Monet niistä ovat luontoaiheisia nimiä, kuten Havu, Vadelma, Syksy tai Tyrsky.

Aivan suosituimpien nimen joukkoon luontonimet eivät ainakaan toistaiseksi ole yltäneet. Viime vuonna viisi suosituinta ensimmäistä etunimeä olivat tytöillä Olivia (312 kappaletta), Lilja, Eevi, Sofia ja Venla, ja poikien kohdalla Leo (397 kappaletta), Eino, Oliver, Elias ja Väinö.

Lähteenä on käytetty teosta Marianne Kiskola: Tunnetko nimesi? – Kiehtova matka nimien maailmaan (Kirjapaja 2022).

Artikkeli Luonto näkyy ja kuuluu nimissä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Nimi on itsensä täyttävä ennuste. Meistä tulee sen näköisiä kuin muut olettavat meidän olevan, sanoo psykologi Ruth Mayo Jerusalemin heprealaisesta yliopistosta.

Nimien maine muuttuu aikain saatossa. Urpo, Tauno ja Uuno eivät nykyään herätä hillitöntä luottamusta. Hauskimpien kotivideoiden Sampo Marjomaa ristii hassut naiset Irmoiksi. Alma – topakka nimi mutta kassi-Alman maine saattaa siirtyä. Maineensa on myös Justiinalla ja Esterillä. Ja luulenpa, että harva brittivanhempi antaa tyttärensä nimeksi Hyacinth.

Viime vuoden  suosituimmat tyttöjen nimet olivat Vauva-lehden mukaan Venla, Sofia, Aada, Aino ja Elsa. Poikien nimet olivat Leo, Elias, Onni, Eino ja Oliver. Nostalgiaa ja suomalaisuutta ilmassa?

Vauva-lehden lukijat odottavat ja toivovat uusiksi muotinimiksi Pirkkoa, Perttiä, Yrjöä ja Urpoa. Yksi lukija on tehnyt jäätävän havainnon:

– Ihmiset kokeilevat muotiin tulevia nimiä ensin koirillaan.

Totta. Koirien nimilistalta löytyvätkin Aada, Elsa, Onni… Mutta pliis, älkää antako vauvalle listalta löytyvää nimeä Arsenikki, ettehän?

Artikkeli Nimi hyvä, naama hyvä, luonne hyvä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.