Vuosi sitten valmistuin Humanistisesta ammattikorkeakoulusta kulttuurituottajaksi. Näiden kahden tutkinnon yhdistelmä tuntuu oikein hyvältä valinnalta.

Lahdessa asuessani hurahdin neulomiseen, kun halusin hyödyntää puolen tunnin linja-automatkan kouluun. Neulominen rentouttaa ja tekee hyvää mielelle sekä auttaa keskittymään.

Opiskellessani kulttuurituottajaksi ystävälläni Tiina Huhtaniemellä oli idea Neulefestareista, johon hän halusi minut mukaan tuottajaksi. Opinnoissani käytin paljon aikaa festareiden rakentamiseen. Jyväskylän Kesän sateenvarjon alla tapahtuva Neulefestarit on jo useamman vuoden ajan kerännyt yhteen alan harrastajia eri puolilta maailmaa.

Olen ihmisenä helposti innostuvaa sorttia.

Olen ihmisenä helposti innostuvaa sorttia. Ja silloin kun innostun jostakin, haluan tehdä asiat myös mahdollisimman hyvin. Parhaillaan minulla on menossa toinen kausi Yläkaupungin Yö -kaupunkifestivaalin toiminnanjohtajana.

Kun aikoinaan tulin toimistolle harjoittelijaksi, sanoin jakson päätyttyä, että en aio palauttaa avaimia. Tällä tiellä ollaan siis edelleen. Tartun ja heittäydyn mielelläni uusiin haasteisiin, enkä pelkää ottaa riskejä. Edellyttäen tietysti, että olen ehtinyt miettiä asioita riittävästi mielessäni.

Minulle on tärkeää, että saan tehdä asioita, joista nautin. Yksi työni parhaista puolista on se, että saan määritellä oman työskentelyrytmini. Tykkään valvoa myöhään ja nukkua vähän pidempään. Kulttuuripitoisen työni kautta olen tutustunut uusiin ihmisiin ja löytänyt kaupungistakin aivan uusia puolia.

Kohtaan työssäni paljon ihmisiä ja välillä on kova kiire, siksi on tärkeää löytää oikea tasapaino, jotta ei väsytä itseään. Vastapainona tunnistan itsessäni myös oman sisäänpäin kääntyneen puoleni. On hienoa saada olla ihan omissa oloissani, ja kuunnella true crime -tarinoita vain kaksi kissaa seuranani.

Artikkeli Ei sitä aina tiedä, mihin nenänsä laittaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.