Miten paikalliset kyläläiset asuvat?
Vietin osan aikaa Waata-yhteisössä erään perheen kotona. Talot oli tehty savesta tai kepeistä ja säkeistä. Heräsin aamulla siihen, kun kana hyppäsi peltikatolle. Perheen isä luovutti oman majansa vieraalle yösijaksi ja nukkui itse pihalla taivasalla.

Millaista heidän elämänsä on?
Päivät kuluvat elämän perusasioissa, ja toimeen tulemisen eteen on nähtävä paljon vaivaa. Jos hyvin käy, lapset pääsevät kouluun. Olosuhteet ovat haastavat, koska välillä on kuivaa ja toisinaan sade aiheuttaa ongelmia.

Miten päiväsi sujuivat?
Olin mukana arjessa. Tein peltotöitä, hain vettä, haastattelin ja jututin. Istuin heidän kanssaan pihalla. Katselin lasten touhua, kuuntelin heidän tarinoitaan. Keskustelu onnistui tulkin avulla.

Oliko perheessä paljon lapsia?
Laskujeni mukaan heitä oli 8–10. Lapsia ei kuulemma lasketa, koska he kuuluvat kaikille. Ympärillä pyörivät myös naapureiden lapset, ja perhekuviin asettuivat kaikki.

Saivatko lapset riittävästi syödäkseen?
Ei varmasti aina, ja suita on paljon. Ruoka on myös hyvin yksipuolista. Pääruoka ugali on maissista tehtyä puuroa, jota tarjottiin keitetyn kurpitsan kanssa myös meille. En havainnut, että nähtäisiin nälkää, mutta he aterioivat vain kerran päivässä eli meikäläisittäin ajateltuna hyvin niukasti.

Onko kylällä oma kaivo?
Ei ole kaivoa, vaan vesi kannetaan kaukaa tiettömän taipaleen takaa. Pääsin noin 8-vuotiaan Margaret-tytön mukaan vedenhakureissulle. Hän kantoi 10-litraista astiaa päänsä päällä ryteikköjen läpi sellaista vauhtia, etten meinannut pysyä perässä. Itse en olisi mennyt lammen veteen edes uimaan, mutta se on heidän juomavetensä.

Mikä jäi päällimmäisenä mieleen?
Inhimillisyys, lämpö ja vieraanvaraisuus. Minut otettiin osaksi perhettä, toivotettiin tervetulleeksi kotiin: ”Karibu nyumbani!”. Se oli todella koskettavaa. Elämän niukat olosuhteet jäivät mieleen ja tietysti lapset, jotka ovat aivan yhtä ihania siellä kuin täällä meilläkin.

Sairastuitko maailmantuskaan?
Ensimmäisellä reissulla Ugandassa kolme vuotta sitten todellisuus iski pahemmin. Nyt osasin jo varautua. Tuskailemalla asiat eivät parane. Kannattaa auttaa sen verran kuin voi eikä ahdistua siitä, että meillä on asiat hyvin. Pystymme meille pienillä panostuksilla saamaan isoja asioita aikaan.

Jos voisit muuttaa yhden asian maailmassa, mikä se olisi?
Ajatustavan muutos olisi tärkeää. Ei tulisi pitää itsestään selvänä kaikkea hyvää, mitä meillä on. Toivoisin, että ihmiset välittäisivät toisistaan ja tästä planeetastamme.

Miksi kannattaa lahjoittaa juuri Nenäpäivän kautta?
Nenäpäivän kautta auttaminen on todella helppoa ja yksinkertaista – ja mukavaa! Saa oikeasti auttaa, poistaa nälkää maailmasta ja vaikkapa mahdollistaa lapsille pääsyn kouluun.
Pienikin apu on merkittävä, vaikka kukaan ei voi ratkaista kaikkia maailman ongelmia yksin. Kun jokainen tekee voitavansa, saamme yhdessä paljon aikaan.

Meneekö apu varmasti perille?
Kyllä menee. Olen nähnyt sen paikan päällä ja ollut mukana kantamassa riisisäkkejä kyliin. Olen tavannut ne lapset, kuullut heidän nimensä ja nähnyt, kuinka apu saa kasvot. He ovat oikeita ihmisiä, joilla on ihmisen kokoisia tarpeita ja toiveita.

Mihin Nenäpäivän keräämät varat käytetään?
Nenäpäivä hankkii varoja yhdeksän järjestön pitkäkestoisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin Afrikassa, Aasiassa sekä Etelä-Amerikassa. Nenäpäivän teemat ovat terveys, turva, koulutus ja ravinto. Tavoitteena on turvata jokaiselle maailman lapselle mahdollisuus hyvään elämään. Tänä vuonna keräys auttaa maailman lapsia 17 eri maassa ja hankkeita on monia.

Yllättikö jokin asia matkalla?
On vavahduttavaa huomata, kuinka ihmiset ovat samanlaisia, vaikka olemme eri värisiä, puhumme eri kieliä tai olosuhteet ovat aivan erilaiset. Olemme silti kaikki samaa isoa perhettä.

Nenäpäivää vietetään 13.11.2020. Kampanja huipentuu Suomen suurimpaan hyväntekeväisyyslähetykseen Ylen kanavilla.

Artikkeli Karibu nyumbani, Mikko! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Näin jälkikäteen ymmärrän, että tietysti tilanne oli rauhallinen. Suurin osa ihmisistä oli ollut leirillä jo monta vuotta. Kaikki keinot on käytetty ja kivet käännetty, tämä on heidän elämäänsä. He ovat sopeutuneet toimimaan niissä puitteissa, jotka heille nyt on annettu.

Za`atarin pakolaisleiri on noin 80 000 Syyrian pakolaisen asuinpaikka, harmaiden konttien muodostama kaupunki keskellä autiomaata. Suurin osa asukkaista on lapsia.

Minun ikäiseni ihmiset kysyivät, mikä on lastemme tulevaisuus? Omaa ikäluokkaansa he pitävät jo menetettynä sukupolvena.

– Aikuiset vaikuttivat lamaantuneilta, sotien kauhuista järkyttyneiltä, mutta tilanteeseensa tyytyneiltä. Unelma kotiinpaluusta paloi pienenä liekkinä. Minun ikäiseni ihmiset kysyivät, mikä on lastemme tulevaisuus? Omaa ikäluokkaansa he pitävät jo menetettynä sukupolvena.

Za`atarin lapset ja nuoret ovat Kirkon Ulkomaanavun työn kohteena ohjelmassa, jossa pakolaislapsille tarjotaan sekä ammatillista koulutusta että vapaa-ajan toimintaa, kuten sirkuskoulua, musiikkiterapiaa ja jalkapalloa.

Jalkapallon merkeissä Tamminen tapasi myös 10-vuotiaan Noorin, jonka tarina veti puhetyön ammattilaisenkin hiljaiseksi.

– Noor pakeni sotaa äitinsä ja sisarustensa kanssa leirille jo vuonna 2013. Isä jäi Syyriaan ja kuoli myöhemmin pommituksissa. Noorin saapuessa leirille siellä asuttiin vielä teltoissa ja talvi oli kylmä. Yhtenä yönä perheen teltassa syttyi tulipalo kaasulämmittimestä. Noor ja hänen kaksi sisarustaan ehtivät ulos teltasta, mutta äiti ja pikkuveli paloivat teltan mukana, Tamminen kertoo.

Aika vähän tulee elämässä ajateltua sitä, kuinka tärkeää on, että toiseen ihmiseen ja toisen sanaan voi luottaa.

Nyt Noor asuu sisaruksineen enonsa luona. Jalkapallon pelaaminen – kulttuurisista syistä tarkasti pressulla suojatulla kentällä – tuo ilonpilkahduksia keskelle arkea.

Se, että lapset saavat purkaa energiaansa ja kokea onnistumisen tunteita, on tietysti tärkeää.

– Mutta vielä tärkeämpää on se, että harrastuksissa on säännöt, joita noudatetaan. Niissä on luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri, joka ruokkii monenlaista hyvää, Tamminen kertoo.

Juuri luottamusta Tamminen kertoo pohtineensa paljon matkansa jälkeen.

– Yleinen käsitys pakolaisilla on se, että jos joku lupaa jotain, se ei pidä paikkaansa. Luottamus on petetty niin monta kertaa. Se oli surullista ja pelottavaa. Aika vähän tulee elämässä ajateltua sitä, kuinka tärkeää on, että toiseen ihmiseen ja toisen sanaan voi luottaa.

Nenäpäivää vietetään 9.11.2018

Nenätempaus yliopistolla (Ruusupuiston aula, Alvar Aallon katu 9) ti 6.11. klo 11–12.30. Nenäilyä stand-up koomikko Mikko Vaismaan kanssa.

Nenätempaus JAMK:lla (IT-Dynamo, Piippukatu 2) ti 6.11. klo 13–15. Hauskaa ohjelmaa Nenäpäivän hyväksi, mukana taikuri ja mentalisti Joonas Puhto sekä Mikko Vaismaa.

Nenäpäivä-konsertti to 8.11. klo 19 Ilokivessä (Keskussairaalantie 2). Tapahtuma maksuton, K-18. Ovet auki kello 19, klo 20 Ruudolf ja Musta Barbaari.

Artikkeli Luottamuksen turvallinen ilmapiiri julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.