Kesätöihin hautausmaalle

Musiikkiopintojen jälkeen Salminen palasi takaisin Lahteen ja tiedusteli kesätöitä hautausmaalta kotiseurakunnastaan Hattulasta. Paikat olivat ehtineet mennä. Niiden sijasta hänelle ehdotettiin suntion lomittajan tehtäviä, ja hän suostui välittömästi. Päätöstä avitti mielikuva helposta hommasta, joka olisi lähinnä kolehdin keräämistä.

Tehtävät osoittautuivat huomattavasti laajemmiksi, ja työkenttä käsitti alueen kolme vanhaa ja kulttuurisesti merkittävää kirkkoa. Suntion kesätyöt saivat jatkoa myös tulevina kesinä.

– Oli mahtavaa kavuta kellotorniin ja avata luukut hämäläiseen peltomaisemaan. Sen jälkeen soitin kelloja ja herätin kaikki kyläläiset.

Lahden vuosina Salminen oli tutustunut tulevaan vaimoonsa, joka oli lähtöisin Korpilahdelta. Mutkien kautta he päätyivät asumaan Jyväskylään.

– Kun aloin miettiä mitä voisin tehdä täällä työkseni, niin sieltähän puskivat esiin aiemmin tekemäni suntion hommat.

Salminen suoritti suntion tutkinnon Jyväskylän kristillisellä opistolla reilu kymmenen vuotta sitten. Sitä seurasivat lyhyet tuurausjaksot, jotka johtivat säännöllisempiin tehtäviin ja lopulta suntion virkaan Jyväskylän seurakunnassa.

Suntio-muusikko on hyvä yhdistelmä

Tällä hetkellä Salminen työskentelee Taulumäen kirkossa ja on mukana Yhteisen seurakuntatyön messu- ja musiikkitiimissä. Hän pystyy hyödyntämään työssään myös musiikillista osaamistaan.

Taulumäen kirkossa järjestetään paljon konsertteja ja siellä ovat esiintyneet monet maamme eturivin artistit. Etenkin joulun aikaan konserttitarjonta kirkossa on runsasta.

– Esittelen itseni vieraileville muusikoille sekä suntiona että muusikkona. Siitä avautuu yhteinen kieli, ja käytännön asioiden hoitaminen on sen jälkeen helppoa.

Salminen kokee työn kasvattaneen häntä ihmisenä ja hän on saanut paljon hyvää palautetta. Sosiaalisena ihmisenä työn paras puoli löytyy ihmisten kohtaamisesta. Kohtaamiset liittyvät usein tilanteisiin, jotka ovat ihmisten elämässä erityisen tärkeitä.

– Jokainen tilaisuus on ainutkertainen niille ihmisille, jotka tulevat kirkkoon – oli heitä sitten paikalla 10 tai 700. Minusta jokaiseen tilanteeseen on hyvä suhtautua siten, kuin se olisi ensimmäinen ja viimeinen kerta toteuttaa se.

Salminen kokee tekevänsä tärkeää­ työtä, josta voi olla ylpeä. Varsinkin tällaisena aikana, jota Salmisen mukaan leimaa lähes kaikkialla negatiivisuuden henki.

– Tässä työssä ja oikeastaan kaikessa seurakuntatyössä voimme välittää aidosti toisista ihmisistä ja myös näyttää se todeksi. Ihmiset aistivat nopeasti oletko oikeasti läsnä.

Retrosyntikat ja 
elektroninen musiikki ovat 
aina olleet lähellä Miikka 
Salmisen sydäntä. Siitä 
huolimatta sormet 
hakeutuvat useimmiten 
perinteisen pianon tai 
flyygelin koskettimille. 

Vaikka varsinainen keikkailu on jo taakse jäänyttä elämää, on Salminen aina silloin tällöin konsertoinut ja esittänyt tilaisuuksissa myös omia sävellyksiään.

Säveltäjänä hänellä on hyvin elokuvallinen lähestymistapa musiikin tekemiseen. Ehkä juuri siksi vuosien varrella on syntynyt musiikki muutamaan lyhytelokuvaan sekä dokumenttituotantoon.

Parhaillaan vietettävälle Taulumäen kirkon 90-vuotisjuhlavuodelle on kaavailtu myös yhtä omaa konserttia syksylle.

– Ehkäpä silloin kuullaan akustisen pianon lisäksi myös minulle tuttuja elektronisia soittimia. Tietysti hyvällä maulla yhdistettynä, ilman hirveitä pörinöitä, Salminen toteaa.

Artikkeli Suntio, joka soittaa muutakin kuin kirkonkelloja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Lopulta teatterilta tuli kaino kehotus tehdä päätös, mitä neiti Vänskä haluaa elämällään tehdä. Minun ei tarvinnut hetkeäkään miettiä, vastaus oli päivänselvä ja viulu sai jäädä.

Valmistuin musiikkiteatterilinjalta vuonna 2002. Siitä lähtien olen työskennellyt laitosteattereissa, ensin pitkään Kouvolassa ja nyt täällä Jyväskylässä. Vuosien saatossa kaikki teatterin lajityypit ovat tulleet tutuiksi, ja pitkästä muusikon taustasta on ollut valtavasti hyötyä.

Kaikessa tarinankerronnassa on aina pohjana rytmi. Myös draamankaari on ihan sama kuin sävellyksissä. Olen päässyt tekemään laajasti isoja ja erilaisia rooleja, vauvasta mummoon – sekä miehiä että naisia.

Parasta näyttelijän työssä on työryhmän yhteinen prosessi, jonka kautta lopullinen esitys syntyy. Se vaatii valtavasti syventymistä sekä erilaisten ajatusten ja toimintatapojen läpikäyntiä. Parhaimmillaan lopputulos on olennaiseen keskittyvä ja ajankohtainen, katsojaa puhutteleva esitys.

Näyttelijän työssä työajat ovat ikuinen riesa. Töitä on sekä aamupäivisin että iltaisin. Helposti käy niin, että ajatukset ovat koko päivän töissä. Siitä kärsivät sekä perhe että muukin elämä.

Hyvät yöunet ja terveellinen ruoka ovat välttämättömiä tällaiselle kaikkia maailman murheita hartioillaan kantavalle ihmiselle. On liikaa eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Elämä ei ole reilua, minulle se on tosiasia.

Pienestä pitäen olen ollut mukana seurakunnan toiminnassa. Olen varmaan maailman huonoin kristitty, mutta silti umpiuskovainen. Minulle tärkeintä elämässä on yhteys. Yhteys muihin ihmisiin ja yhteys omaan itseeni. Kuka minä olen ja mitä tarvitsen?

Myös yhteys Jumalaan on tärkeää. Toivon muistavani, että minulla on vain yksi suu, mutta kaksi silmää ja korvaa. Yhteyttä luodaan ja opitaan juuri niiden kautta.

Näyttelijä Tytti Vänskä on mukana Hair-musikaalissa ja ohjaa lapsille suunnatun Oi ihana Panama -esityksen. Näiden jälkeen hän aikoo viedä teatteria talon ulkopuolelle päiväkoti-ikäisille ja senioreille. Yleisötyö perustuu yhteistyöhön ja mahdollisuuksia on paljon.

Artikkeli Mitä neiti Vänskä haluaa elämällään tehdä? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.