– Kun Jumala sanallaan Sofian loi, Hän tarkoitti samalla näin: Sä arvokas oot, sä osaat ja voit, mä tuollaisna rakastan sua.

Jokainen lapsi on hyvä juuri sellaisena kuin hän on

Sofia kiirehtii jo kauemmas tutkimaan kiinnostavia soittimia ja kavereiden sukkia. Alisa, 2, kuuntelee oman laulunsa turvallisesti äidin sylissä keinuen.

– Ilmaisuun ei välttämättä tarvita sanoja. Ilmeet, eleet ja rytmiin eläytyminen kertovat paljon. Musiikki on kieli, tapa kommunikoida, sanoo varhaisiän musiikkikasvattaja Terhi Hassinen.

Musiikkiterapeuttina Hassinen tietää musiikin monet myönteiset vaikutukset. Tutkittua tietoa löytyy paljon. Musiikki aktivoi lähes kaikkia aivoalueita, jotka liittyvät tunteiden säätelyyn, vireystilaan, havainnointiin, motoriikkaan, kieleen ja kognitiivisiin toimintoihin, kuten muistiin ja tarkkaavaisuuteen.

Kultahippujen ryhmässä pääosassa on kuitenkin musiikin ilo ja yhdessäolo.

– Näiden lasten ja vanhempien arjessa lääkäri- ja terapiakäynnit ovat liiankin tuttuja. Muskari saa olla viikoittainen ilon ja rentoutumisen hetki ilman suorittamista, Hassinen toteaa.

Jokainen lapsi on hyvä juuri sellaisena kuin hän on, ja kaikki tavat osallistua ja ilmaista itseään ovat sallittuja. Erityistarpeet eivät rajoita musiikista nauttimista.

Muskari on monelle mieluinen harrastus

Muskari on monelle vanhemmalle mieluinen harrastus lapsen kanssa ja mahdollisuus iloita yhdessäolosta rauhassa.

– Täällä on joka kerta kivaa. Sofian isän kanssa vuorottelemme siitä, kumpi pääsee tytön kanssa muskariin.

– Tänne on helppo tulla, ei tarvitse selitellä kenellekään mitään eikä vastailla kysymyksiin, kertoo Sofian äiti, Merja.

Sofia ja Alisa aloittivat Kultahipuissa syksyllä. Tyttöjen yhteinen fysioterapeutti kertoi ryhmästä Sofian äidille. Alisan äiti sai vinkin toiselta äidiltä Leijonaemojen tapaamisessa.

Muskarissa on suunniteltu runko, mutta silti mennään tilanteen mukaan. Juttelulle ja jakamiselle annetaan aikaa. Välillä tunnelma on hyvinkin intensiivinen, koska musiikki löytää tien syvälle, herkistää ja nostaa monenlaisia tunteita pinnalle.

Musiikin avulla voi tunnistaa ja ilmaista suuriakin tunteita, kuten pelkoa, vihaa tai iloa, turvallisella ja hyväksytyllä tavalla.

Musiikkihetki on aikamoinen aistitulva

Hassinen säestää lauluja pianolla. Välillä soi huilu tai ukulele. Kaikki saavat kokeilla millaista ääntä rummuista tai marakasseista tulee. Iloinen rytmi kutsuu keinumaan ja tanssimaan. Loppulaulun jälkeen Crista-äiti huomaa, että Alisa alkaa olla väsynyt.

– Musiikkihetki on Alisalle aikamoinen aistitulva. Tyttö selvästi tunnistaa tutut laulut ja tykkää olla täällä.

Terhi Hassinen suunnittelee jo ensi syksyn muskareita. Ilmoittautuminen myös Kultahiput-ryhmään on alkanut.

Artikkeli Hetki ilman suorittamista julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kerhotilassa Hassinen kerää rummut ja rytmikapulat, asettelee tyynyt piiriin ja kurkkaa seuraavan ryhmän ohjelmaa. Tuo loru, tämä alkulaulu, tällaiset soittimet, nuo rekvisiitat ja nämä lapset. Hän haluaa muistaa jokaisen lapsen nimen. Siitä tulee pienille ihmisille turvallinen olo.

Hyväksyvä turvapesä

Hassinen on vetänyt muskareita 15 vuotta, mutta hän suunnittelee jokaisen tunnin edelleen.

– Suunnitelman avulla hommaan tulee imu ja intensiteetti. Kun tunti on suunniteltu hyvin etukäteen, lapset ja aikuiset voivat nauttia kiireettömästä yhteisestä hetkestä. Yhä useammin muskarissa on lapsen mukana isi tai isovanhempi, hän iloitsee.

Hassisen mielestä seurakunnan muskarin tehtävä on olla hyväksyvä turvapesä.

– Jokainen on muskarissa hyväksytty ja arvostettu. Siellä saa olla oma itsensä. Musiikki ja kristillinen sanoma hoitavat meitä kaikkia. Ajattelen niin, että välitän muskariperheille Jumalan rakkautta musiikin keinoin.

Lasten ehdoilla

Vaikka Terhi Hassinen piirtää tapaamisille tarkat raamit, hän etenee aina lasten ehdoilla. Hän ymmärtää, jos joku ei pysy paikallaan tai jos jotakuta ei huvita. Kun vauvat ojentelevat käsiään soittimia kohti, ryhdytään soittamaan. Hän haluaa antaa lapsille tilaa ja pysyä itse taka-alalla.

– Pyrin asettumaan lapsen asemaan. Ajattelen, että tämmöisiä ihania, erilaisia ihmisiä me olemme. Elämän rikkaus tulee siitä.

Ja iloa hän haluaa muskarissa kylvää, mutta ei pakonomaisesti. Jos joku on surullinen, hän saattaa kysyä lapsilta, miten soittimet soivat silloin. Eräs lapsi oli vastannut, että silloin ei voi soittaa ollenkaan.

Aitoa vuorovaikutusta

Hassinen arvostaa sitä, että muskarissa ollaan aidossa vuorovaikutuksessa toisten kanssa, ilman kännyköitä. Istuskellaan vähän niin kuin ennen vanhaan isossa tuvassa: lorutellaan ja körötellään.

Miila Nieminen, 2, on käynyt kirkon muskarissa isänsä Reetu Niemisen kanssa jo vuoden.

– Ajattelimme vaimon kanssa, että Miila saa täältä tuntumaa musiikkiin. Muskariin on kiva lähteä, kun näkee, että tyttö nauttii siitä. Hän puhuu kotona aina Terhistä. Muskari tuo mukavaa vaihtelua meidän arkeen, Reetu Nieminen kertoo.

Artikkeli Muskarissa mennään aina lasten ehdoilla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.