Aino-patsaan lakitus Kirkkopuistossa oli mielestäni melko vaatimaton tilaisuus varsinkin verrattuna Havis Amanda -perinteeseen Helsingissä. Minna Canth -patsas paljastettiin vuonna 1962, ja siitä idea lähti. Ylioppilaslakki olisi syytä nostaa uuden ja näyttävän taiteellisen monumentin kutreille. Lakitukseen saataisiin juhlavuutta, ja korkeammalta lakki näkyisikin paremmin.

Olitko silloin itse opiskelija?

Kyllä, olin jatko-opiskelija silloisessa Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa.

Miten veit ajatusta eteenpäin?

Minusta idea oli niin hyvä, että se tuli toteuttaa. Puhuin asiasta opiskelukavereille ja kirjoitin Jylkkärin numeroon 14/1963, että mielestäni lakki kuuluu Minnalle. Samalla kutsuin kaikki mukaan lakittamaan Minna-patsasta seuraavana vappuna.

Mistä lakki hankittiin?

Kävelin Fredriksonin lakkitehtaalle esittämään toiveen kookkaasta ylioppilaslakista. Silloinen johtaja Eero Fredrikson ymmärsi tarpeen, ja sain mukaani varaston suurimman lakin ilman maksua, mutta mukana tuli evästys: ”Älkäähän sitten tapelko!”

Millainen joukko oli mukana ensimmäisessä lakituksessa?

Meitä kerääntyi paikalle kymmenkunta juhlijaa. Mukana oli edustajia ainakin psykologian ja kasvatustieteiden laitoksilta. KTL:n eli Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen tuleva johtaja, professori Juhani Karvonen, johdatti laitoksen väkeä paikalle.

Millainen tilaisuus ensimmäinen lakitus oli?

Kilpavoimistelijana minä olin ketterin ja kiipesin patsaalle halaamaan Minnaa ja asettelin lakin paikoilleen. Kajautimme yhdessä laulun Eikä me olla veljeksiä. Siitä jatkoimme vapun viettoa kukin tahoillamme. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hienoa saada kuva muistoksi. Kenellekään ei sattunut kameraa mukaan.

Pidettiinkö puheita?

Melko pienillä puheilla mentiin. Ainakaan virallisia puheita ei ollut. Panostimme laulupuoleen.

Tuliko siitä heti perinne?

Silloin ensimmäisenä vuotena Kirkkopuistossa oli kaksi lakitettua neitosta, koska myös Aino-patsas sai lakin. Eipä se tainnut juhlamieltä häiritä. Tosin Minnan lakki kulkeutui yön aikana Ainolle, ja välillä oli epäselvyyttä, kumman päähän Fredriksonin lahja kuuluu.
Minna sai lakin seuraavana vappuna ja monena vappuna sen jälkeen, mutta itse en ollut silloin lakituksessa mukana. Jossakin vaiheessa alkuperäinen lakki taisi kadota lopullisesti. Olisikin mielenkiintoista tietää mikä sen kohtalo oli.

Miten nykyajan vappu poikkeaa vuosikymmenien takaisesta?

Nykyisin näyttää olevan tapana mennä piknikille Harjulle tai Lounaispuistoon. Meillä ei aikoinaan ollut sellaista tapaa. Lähinnä se oli kävelyä kaupungilla. Sirkat esiintyivät jo silloin Aren aukiolla. Heitä kävimme kuuntelemassa.

Miten vietät vappua, onko sinulla vappuperinteitä?

Nuorempana ja varsinkin opiskeluaikoina vappu oli hyvinkin tärkeä juhla. Nykyisin se menee varsin kevyesti kevään juhlana, jota vietämme yleensä perheen piirissä ilman sen kummempia perinteitä. Vaimolla on nimipäivä vapun aattona, joten meillä nämä juhlat yhdistyvät.

Kuohuviini ja tippaleipä vai sima ja munkki?

Riippuu tietysti seurasta. Vieraille tarjoaisimme varmaan kuohuviiniä. Omasta vappupöydästä ei taida löytyä tippaleipiä eikä munkkejakaan.

Artikkeli Älkäähän tapelko, sanoi Fredrikson julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Jumala on varmaan valinnut sinut välikappaleekseen. Jos menet naimisiin, et tule onnelliseksi, sillä tunnet rikkoneesi hänen tahtonsa ja kulkeneesi omia teitäsi.

Minna Canth kuitenkin valitsi avioliiton ja äitiyden, ja perhe-elämä oli onnellista. Pariskunta ehti olla naimisissa miltei 14 vuotta ja tehdä yhdessä työtä monella saralla. Puoliso kuoli, kun Minna Canth odotti seitsemättä lasta. Leskenä Minna Canth huomasi, ettei yhteiskunta turvannut yksinhuoltajien asemaa.

Canthin kirjoissa kärsivät naiset ja köyhät

Perheenäidistä tuli kuopiolainen lanka- ja kangaskauppias ja näytelmäkirjailija, joka nosti esille naisten ja köyhien elämäntilanteita. Hän kyseenalaisti kristinuskon tulkintaa, joka vaikeutti ihmisten ponnisteluja oman asemansa korjaamiseksi.

– Canthin teoksissa uskonnollisuus ja yhteiskunnallisuus kietoutuivat yhteen kärsimyksen teeman kautta. Kaikkein voimakkaimmin teoksissa kärsivät naiset ja köyhä kansa, sanoo Minna Maijala, joka on kirjoittanut Minna Canth -elämäkerran. Maijala sanoo Canthia hartaaksi epäilijäksi.

Canthin teoksissa papit olivat yhteiskunnallisia vaikuttajia, jotka asettuivat kansan yläpuolelle. Canth hämmästeli, miksi kirkon oppi kärsimyksestä suuntautui köyhiä kohtaan

– Kirkon mielestä köyhyys on osa Jumalan luomaa järjestelmää. Se määrää pienen osan ihmiskunnasta ylellisyydessä elämään ja suurimman osan kurjuutta kärsimään. Ja ylellisyydessä elävät ennen kaikkea koettavat säilyttää entisiä oloja, koska heidän saamansa osuus runsaampi, Canth kirjoitti.

Naisille Canth vaati oikeutta päästä opiskelemaan ja kunnialliseen työhön.

Kirkkokritiikki rikkoi ihmissuhteita

Canthin aktiiviset vuodet osuivat ajanjaksoon, jolloin Euroopassa käytiin kiivasta aatteellista keskustelua. Canth sukelsi uusiin aatevirtauksiin ja innostui tieteen uusista tutkimustuloksista ja keksinnöistä. Hänen mukaansa se oli raamatullinen menettelymalli. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää, kirjoitti Paavalikin.

Sivistyneistö otti etäisyyttä kirkkoon ja alkoi kääntyä ateismiin, ja kansa kiinnostui kirkkoa kritisoivista herätysliikkeistä. Canth seurasi keskustelua monien sanomalehtien kautta, kävi kirjeenvaihtoa ja kirjoitti sanomalehtiin.

Canthin kirkkokriittiset kannanotot rikkoivat ihmissuhteita. Esimerkiksi jyväskyläläiset ystävättäret kauhistuivat niitä. Julkinen Minna Canth otti pelottomasti kantaa sellaisen kristinuskon puolesta, joka asettuu vähäväkisen tuek­si. Yksityistä Minna Canthia vaivasi tuntemus oman uskon heik­kou­desta.

– Kuinkahan Herran vielä tarvitsee minua kurittaa, ennen kuin hän saa sieluni puhdistetuksi! Niin paljon on itsekkyyttä ja velttoutta, kylmyyttä ja ennen kaikkea niin heikko on uskoni.

Minna Canth on edelleen ajankohtainen

Elämäkerran kirjoittanut Minna Maijala näkee, että Canthilla olisi sanottavaa edelleen. Canth pitäisi nykyistä ”enemmän ja nopeammin” -elämäntapaa vaarallisena ja hermoja kuormittavana. Kirjailija ottaisi yhä kantaa suvaitsevaisuuden ja ihmisrakkauden puolesta.

– Hänen sydäntään lähellä olisivat kaikki vähäosaiset, niin mielenterveyskuntoutujat, työttömät kuin pakolaisetkin. Kulttuurinen ja sukupuoltenkin välinen tasa-arvo olisi hänelle ihmiskunnan edistymisen edellytys, Minna Maijala sanoo.

Canthin työllä on paljon jatkajia, jotka puhuvat Maijalan listaamien asioiden puolesta.

– Yhden mainitakseni Sirpa Kähkönen on kirjailija, joka puhuu rohkeasti myös yhteiskunnallisista kysymyksistä esimerkiksi Pen-järjestön puheenjohtajana. Minna Canth on hänelle tärkeä esikuva.

Artikkeli Harras epäilijä puolusti köyhiä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.