Aino-patsaan lakitus Kirkkopuistossa oli mielestäni melko vaatimaton tilaisuus varsinkin verrattuna Havis Amanda -perinteeseen Helsingissä. Minna Canth -patsas paljastettiin vuonna 1962, ja siitä idea lähti. Ylioppilaslakki olisi syytä nostaa uuden ja näyttävän taiteellisen monumentin kutreille. Lakitukseen saataisiin juhlavuutta, ja korkeammalta lakki näkyisikin paremmin.

Olitko silloin itse opiskelija?

Kyllä, olin jatko-opiskelija silloisessa Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa.

Miten veit ajatusta eteenpäin?

Minusta idea oli niin hyvä, että se tuli toteuttaa. Puhuin asiasta opiskelukavereille ja kirjoitin Jylkkärin numeroon 14/1963, että mielestäni lakki kuuluu Minnalle. Samalla kutsuin kaikki mukaan lakittamaan Minna-patsasta seuraavana vappuna.

Mistä lakki hankittiin?

Kävelin Fredriksonin lakkitehtaalle esittämään toiveen kookkaasta ylioppilaslakista. Silloinen johtaja Eero Fredrikson ymmärsi tarpeen, ja sain mukaani varaston suurimman lakin ilman maksua, mutta mukana tuli evästys: ”Älkäähän sitten tapelko!”

Millainen joukko oli mukana ensimmäisessä lakituksessa?

Meitä kerääntyi paikalle kymmenkunta juhlijaa. Mukana oli edustajia ainakin psykologian ja kasvatustieteiden laitoksilta. KTL:n eli Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen tuleva johtaja, professori Juhani Karvonen, johdatti laitoksen väkeä paikalle.

Millainen tilaisuus ensimmäinen lakitus oli?

Kilpavoimistelijana minä olin ketterin ja kiipesin patsaalle halaamaan Minnaa ja asettelin lakin paikoilleen. Kajautimme yhdessä laulun Eikä me olla veljeksiä. Siitä jatkoimme vapun viettoa kukin tahoillamme. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hienoa saada kuva muistoksi. Kenellekään ei sattunut kameraa mukaan.

Pidettiinkö puheita?

Melko pienillä puheilla mentiin. Ainakaan virallisia puheita ei ollut. Panostimme laulupuoleen.

Tuliko siitä heti perinne?

Silloin ensimmäisenä vuotena Kirkkopuistossa oli kaksi lakitettua neitosta, koska myös Aino-patsas sai lakin. Eipä se tainnut juhlamieltä häiritä. Tosin Minnan lakki kulkeutui yön aikana Ainolle, ja välillä oli epäselvyyttä, kumman päähän Fredriksonin lahja kuuluu.
Minna sai lakin seuraavana vappuna ja monena vappuna sen jälkeen, mutta itse en ollut silloin lakituksessa mukana. Jossakin vaiheessa alkuperäinen lakki taisi kadota lopullisesti. Olisikin mielenkiintoista tietää mikä sen kohtalo oli.

Miten nykyajan vappu poikkeaa vuosikymmenien takaisesta?

Nykyisin näyttää olevan tapana mennä piknikille Harjulle tai Lounaispuistoon. Meillä ei aikoinaan ollut sellaista tapaa. Lähinnä se oli kävelyä kaupungilla. Sirkat esiintyivät jo silloin Aren aukiolla. Heitä kävimme kuuntelemassa.

Miten vietät vappua, onko sinulla vappuperinteitä?

Nuorempana ja varsinkin opiskeluaikoina vappu oli hyvinkin tärkeä juhla. Nykyisin se menee varsin kevyesti kevään juhlana, jota vietämme yleensä perheen piirissä ilman sen kummempia perinteitä. Vaimolla on nimipäivä vapun aattona, joten meillä nämä juhlat yhdistyvät.

Kuohuviini ja tippaleipä vai sima ja munkki?

Riippuu tietysti seurasta. Vieraille tarjoaisimme varmaan kuohuviiniä. Omasta vappupöydästä ei taida löytyä tippaleipiä eikä munkkejakaan.

Artikkeli Älkäähän tapelko, sanoi Fredrikson julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.