Korpilahti-lehti täyttää ensi vuonna 50 vuotta. Käsissäni on siis pitkäikäinen ja merkittävä yritys. Media-ala on murroksessa ja monen lehden talous on tiukoilla, eikä koronaepidemia ole ainakaan helpottanut tilannetta. Korpilahdella halutaan kuitenkin pitää vahvasti kiinni omasta paikallislehdestä. Se on varsinkin ikäihmisille tärkeä tiedotuskanava. Kuluneet vuodet ovat olleet työntäyteisiä, mutta myös mukavia ja antoisia. Yrittäjäksi ryhtymistä en ole katunut kertaakaan.

Parin ensimmäisen koronaviikon aikana kriisi vei yöuneni, kun mietin, miten yritykseni käy, lomautetaanko mieheni ja miten yhteiskunta tästä selviää. Mutta kuten moneen muuhunkin asiaan kaikkeen tottuu. Tilanne on rauhoittunut ja koronasta on tullut arkipäivää.

Tuntuu kuin virus olisi viesti, että näin ei voi enää jatkua, ja menoa pitää rauhoittaa.

Toivon, että tästä kriisistä seuraa jotain hyvää ja ratkaisuja aletaan miettiä enemmän ilmaston ja ympäristön kannalta. Tuntuu kuin virus olisi viesti, että näin ei voi enää jatkua, ja menoa pitää rauhoittaa.

Asun mieheni kanssa Korpilahden keskustassa vanhassa mansardikattoisessa talossa, josta haaveilin jo teini-ikäisenä. Molemmat tyttäreni ja mieheni tytär ovat jo muuttaneet pois kotoa. Saan voimaa luonnossa liikkumisesta ja ihan arkisesta elämästä. Koiran kanssa liikumme paljon metsässä ja retkeilemme kansallispuistoissa.

Hyvää mieltä tuo myös ProAm-kilpatanssiharrastukseni, jossa vakio- ja lattaritansseja harjoitellaan ammattitanssijan parina. Tanssi on äärettömän hyvää liikuntaa ja vie ajatukset pois työasioista.

Olen saanut tähän mennessä elää jo monta unelmaa todeksi, mutta yksi haave minulla vielä olisi. Toivoisin jonain päivänä tulevani mummiksi. Se ei ole kuitenkaan minusta itsestäni kiinni.

Artikkeli Yrittäjäksi ryhtymistä ei ole tarvinnut katua julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

10–14-vuotiaille suunnattu Youtube-ohjelma Ttila ruotii nuoria ja miksei vanhempiakin koskettavia kysymyksiä riemukkaan mukaansatempaavasti.

Viikoittain ilmestyvää interaktiivista iltapäiväohjelmaa luotsaa kuusi alle parikymppistä juontajaa eri puolilta Suomea. Yksi juontajista on Hämeenlinnan lähellä Hattulassa asuva lukiolainen Tuuli Toivonen, 16 (kuvassa keskellä).

– Toivon, että katsoja saa Ttilasta hyvää mieltä ja kivaa ajanvietettä. Ehkä myös vinkkejä ja uusia ajatuksia elämään, hän kertoo.

Toivoselle Ttila on tapa jakaa ajatuksiaan – vieläpä mahtavassa seurassa. Mutta mitä studiossa oikein tapahtuu?

– Siellä puhutaan elämästä, nauretaan ja ollaan eri tavoin vuorovaikutuksessa katsojien kanssa. Kuka vain voi osallistua kommentoimalla livelähetyksiä reaaliajassa ja lähettämällä omia videoita inserteiksi lähetyksiin.

Muita nuoria Toivonen kannustaakin aktiiviseen osallistumiseen.

– Katsojathan ovat Ttilan kulmakivi!

Myös jaksojen aiheet on suunniteltu yhdessä kouluikäisten lasten ja nuorten kanssa.

– Kouluikäiset tietävät jo hirveästi kaikesta. Koen, etteivät nuorempien kiinnostuksen kohteet loppujen lopuksi eroa kovin paljoa vaikkapa omistani.

– Toki näkökulmat ja mielipiteet muuttuvat, kun kasvaa, mutta esimeriksi harrastukset ja kaverit, koulu, media, ihmissuhteet ja muut sellaiset löytyvät varmasti sekä 10-vuotiaan että 17-vuotiaan mielestä, Toivonen pohtii.

Ttilan taustalla toimii kirkon lasten ja nuorten järjestö Nuori kirkko, mutta hengellisyyttä ei lähetyksissä erityisesti korosteta.

– Toki se vaikuttaa taustalla arvoissa. Ja veikkaan, että suurien juhlapyhien aikana esimerkiksi kirkosta puhutaan enemmän, Toivonen arvelee.

Nuori juontaja tiedostaa olevansa Ttilan kautta näkyvässä asemassa, jossa saattaa päätyä myös monen katsojan roolimalliksi.

– Siitä seuraa tietenkin myös vastuuta. Haluisin olla se rento tyyppi, joka uskaltaa tehdä, mitä muut eivät ehkä uskalla. Olen tosi iloinen, jos saan vaikuttaa nuoriin ja rohkaista heitä olemaan oma itsensä.

Tiesitkö?

10–14-vuotiaiden Youtube-ohjelma osoitteessa www.ttila.fi

Suora lähetys tiistaisin klo 16. Aiemmat lähetykset katsottavissa netissä. 

Katsojat voivat osallistua lähetykseen chatin kautta ja lähetysten välissä Instagramissa.

Kirkon yhteinen tubemedia, jonka tuotannosta vastaa Nuori kirkko ry.

Artikkeli Ttilaan saa tulla omana itsenään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Sanomalehden kokoinen aukko aamupalapöydässä voi aiheuttaa itseään suuremman aukon maailman hahmottamisessa. Millaisia asioita ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu, miten niitä julkisuudessa käsitellään, ja mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella.  Koko uutisen käsite voi olla vieras tai väärä. Ammattitoimittajan koulutuksen ja kokemuksen tuomaa ammattitaitoa ei osata erottaa toimittajana esiintyvän kirjoittelijan harrastelusta.

Toimittajan näkökulmasta kiusallisen moni rakentaa maailmankuvaansa YouTuben videoilla ja houkuttelevaksi nikkaroiduilla nettiotsikoilla. Puhutaan valeuutisista ja valemedioista, lietsotaan salaliittoteorioita ja asioidenpimittämishysteriaa. Näin Suomessakin, vaikka meillä peruskoulutuksen myötä jokaisella pitäisi ainakin periaatteessa olla ymmärrys siitä, miten demokratia toimii ja mitä siihen kuuluu. Että sananvapaudessa tärkeämpää on riippumaton lehdistö kuin jokaisen oikeus mölistä holtittomasti netissä.

Lukutaito on avain ymmärrykseen. Henki&elämän jutussa puhutaan siitä, miten kirjat tukevat lasten kehitystä, antavat elämisen taitoja ja herättävät keskustelua. Kun lapsi viedään kirjojen ääreen pienestä pitäen, kirjoista voi tulla elinikäisiä ystäviä.  Kirjojen lukeminen herättää kysymyksiä ja keskusteluja. Kun tätä uteliaisuutta ruokitaan, voidaan elätellä toivetta,
että isompana lapsi tyydyttää tiedonnälkäänsä muullakin kuin netin
tarjoamalla hötöllä.

Lukutaito on keskiössä kehittyvissä maissa, kun yhteiskuntaa rakenne-taan. Kehittyneissä maissa keskiöön nousee medialukutaito. Ainakin sille näyttää olevan valtava tarve.

Artikkeli Uutisia ja nettihöttöä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tapaus toimii tyyppiesimerkkinä epäonnistuneesta palautteesta ja epäasianmukaisesta viestinnästä. Asiakas- tai jäsentyytyväisyys ei varmasti parane epäasiallisella viestinnällä, oli sitten kyse kunnasta, seurakunnasta tai yrityssektorista. Tilanteen erikoisuutta lisää, että ideoita oli kunnasta erikseen pyydetty.

Sysmän tapaus on hämmästyttävä etenkin tänä aikana, kun kaikenlaiset organisaatiot ovat usein hyvinkin tarkkoja julkikuvastaan ja jopa varpaillaan sen kanssa, millaisia mielikuvia esimerkiksi lehtijuttu yrityksestä herättää. Yksikin väärä sana tai liian värikäs adjektiivi voi tuottaa huolta siitä, herääkö lukijassa ei-toivottuja mielikuvia.

Mediataloihin tulee paljon palautetta. Osa palautteesta on asiallista, yllättävän iso osa varsin asiatonta. Suoranaisen vihapuheen määrä on melkoinen ja se jaksaa hämmästyttää. Usein kirjoittajia saatetaan syyttää viher-vasemmistolaiseksi mädättäjiksi tai sitten liian oikeistolaiseksi, jopa samalla kertaa. Tai sitten naiiviksi suvakiksi, joka pitäisi viedä saunan taakse.

Tänä netissä leviävän, kasvottoman ja vastuuttoman vihapuheen aikana seurakunnan on tärkeää muistuttaa perusasioista: asiallisista käytöstavoista ja lähimmäisenrakkaudesta. Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Toivonkin, että jokainen tämän kolumnin lukenut antaisi työkaverilleen positiivista palautetta jostakin asiasta. Se nimittäin piristää kummasti harmaata työpäivää.

Heitän ehdotuksen. Vaikka työkaverin väläyttämä idea olisi omasta mielestäsi kuinka huono tahansa, suhtaudu siihen rakentavasti ja kuuntele aidosti, mitä hän yrittää sanoa. Jos olet eri mieltä ja haluat ilmaista sen, muotoile viestisi rakentavaan muotoon.

Muista siis seuraavalla kerralla, kun tunteet nousevat pintaan ja raivo herää, miten palautteesi muotoilet. Ota aikalisä, muista rakentavuus ja maltti. Äläkä missään nimessä sorru vihan tielle, pimeälle puolelle.

Artikkeli Palautteen antamisesta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.