– Kun härkä tuli jouluaamuna ruokakaukalolleen, se koki yllätyksen. Kaukalossa ei ollut rehuja – oli Kristus-lapsi.
Simpanen näkee tässä suurta symboliikkaa. Luulemme elävämme arkista elämää, mutta saamme huomata arjen keskellä, että kohtaamme Kristuksen.

– Arjessa tulee tilanteita, joissa saamme kysyä: Oletko se sinä, Kristus? Härän ei tarvinnut kysyä, se näki. Kristus yllättää arjessa läsnäolollaan.
Simpanen ei usko, että eläimet ajattelevat uskonnollisia ajatuksia.

– Mutta uskon, että lapsesta säteili ympäristöön rauhaa ja levollisuutta, ja eläin vaistosi sen.

Veret seisauttava kokemus

Ville-Veikko Lampinen työskentelee Jyväskylän Katulähetyksen Ensiaskelessa, joka tarjoaa asunnottomalle yösijan ja kodin sekä tuettua asumista 50 henkilölle. Hänelle jouluevankeliumin koskettavin kohta on enkelien ja paimenien kohtaaminen. Paimenet ovat varmasti säikähtäneet säkkipimeässä yössä leimahtanutta kirkkautta ja enkelit saivat heidät toimimaan.

– Sen on täytynyt olla veret seisauttava kokemus.

Taivaallinen sotajoukko sanoi: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Jumala on luvannut pitää huolta meistä kaikista ja meidänkin tulee pitää huolta toisistamme.

– Me kaikki voimme olla paimenia toisillemme, olipa laumamme sitten mikä tahansa.

Maria ja Joosef olivat kuuliaisia

Vanhempi konstaapeli Tuomas Wilkman korostaa, kuinka Maria ja Joosef tottelivat esivallan käskyä. Kun keisari Augustus määräsi Rooman valtakunnan asukkaat kirjautumaan veroluetteloihin, pariskunta lähti, vaikka matka olikin Marian raskauden vuoksi hankala.

– He olivat kuuliaisia keisarin käskylle, ja samalla kuuliaisia Jumalaa kohtaan. Siitä seurasi heille siunausta. Jumalan lupaukset toteutuivat, kun he tottelivat esivallan käskyä.

Wilkman huomauttaa kuitenkin, että esivalta voi olla myös Jumalan sanan vastainen.

Toinen koskettava kohta on enkelin rauhoittava ”älä pelkää” –viesti paimenille. Enkelin kirkkaus säikäytti paimenet, ja yhtä lailla Jumalan pyhyys vetää hänet itsensäkin polvilleen.

Wilkmanille joulun ja pääsiäisen mies on sekä pyhä että armollinen – Jeesuksesta ei voi valita toista puolta ja unohtaa toista.

Tänä vuonna Wilkman viettää perhejoulun. Työssään hän näkee, kuinka päihteet latistavat lasten jouluilon joissakin perheissä.

– Jouluun kasautuu paljon paineita, ja paineet purkautuvat väärällä tavalla. Joulun vietossa pitäisi olla itselleen armollinen.
Idylliä ei kannata tavoitella.

Eläimet tuovat kodillisuuden tunnun

Arja Sahlberg opettaa yhteiskunnallisia aineita Alkio-opistossa Korpilahdella. Häntä koskettaa se, että jouluevankeliumissa ollaan luonnon keskellä, vaatimattomissa oloissa, ei palatseissa.

– Lapsi syntyy syöttökaukaloon, kimalluksen ulkopuolelle. Olen eläinrakas ihminen, ja eläinten läsnäolo tuo evankeliumiin kodillisuuden tunnun.
Sahlberg uskoo, että paimenilla on luonnetta. Ehkä he ovat viileässä yössä hieman ”nenä nyrpyllä” – täällä on pimeässä paleltava.

– Kauniit enkelit puhuvat kilahtavalla äänellä kuin kulkuset.
Sahlberg vertaa seiminäkyä oveen. Kun oven uskaltaa avata, löytyy jotain sellaista, mitä ei voi hallita eikä ennakoida.

– Kristityn velvollisuus on mennä siitä ovesta köyhien luo ja miettiä, mitä heidän hyväkseen voisi tehdä,olivatpa he sitten Aleppossa, Mosulissa tai Suomessa.

Ovikokemuksen voi kohdata myös omassa opetustyössä, kun opiskelijoiden kanssa syntyy hyviä keskusteluja.

Artikkeli Syrjitty pääsee jouluna valoihin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.