Ohjausryhmälle esitettiin toive, että työskentelystä ei synny uutta laajaa asiakirjaa, vaan rakennetaan edellisen päälle. Kirjallisten dokumenttien haasteeksi on joskus koettu niiden jalkauttaminen eli se, että ne päätyisivät laajemmin kirkkojen käyttöön. Tärkeämpänä vielä haluttiin kunnioittaa perintöä, minkä dokumentti on jo tuonut. Mukaan työskentelyyn haluttiin tuoda askeleita kohti dialogisuutta: yhdessä ajattelemista ja yhdessä tekemistä.

Työskentelyn ensimmäiset konkreettiset pisteet olivat huhtikuussa järjestetty Revisiting Mission in Context -webinaari sekä lähetysteologinen konferenssi Taiwanilla. Tämä artikkeli esittelee Taiwanin konferenssin antia.

Lähetysteologinen konferenssi Taiwanilla

Taiwanin Taoyuanissa sijaitseva China Lutheran Seminary isännöi Luterilaisen maailmanliiton (LML) maailmanlaajuisen lähetysteologisen konferenssin toukokuussa 2025. Aiheena oli ”Embodying Hope: Renewing Mission in a Wounded World”. Osallistujia oli kaikilta mantereilta sekä luterilaisista kirkoista, lähetysjärjestöistä että ekumeenisista verkostoista. Tarkoituksena oli aloittaa prosessi, jonka avulla muotoillaan kokonaisvaltaisen lähetyksen suunta seuraavalle strategiakaudelle.

Konferenssin tavoite oli osanottajien yhteinen pohdinta ja sitoutuminen missiologiseen prosessiin, joka vastaa muuttuvan maailman haasteisiin: ilmastokriisiin, pandemian jälkeiseen todellisuuteen, kirkollisen identiteetin hajoamiseen ja digitaaliseen murrokseen. Kysymys siitä, mikä luterilaisessa missiossa on olennaista ja mihin suuntaan sen tulisi kulkea, oli keskeinen. Näkyväksi tuli tarve yhteiselle teologiselle kielelle, joka pystyy samalla kantamaan sekä teologista syvyyttä että yhteiskunnallista relevanssia.

Lutheran Church of Taiwanin presidentti Selma Chen piti erityisen arvokkaana, ettei metodina ollut vain esitelmätiedon jakaminen: ”Kuuntelemisen ja valmiiksi sovittujen kommenttipuheenvuorojen sijaan halusimme tuottaa yhteistä ajattelua. Se on menetelmänä vielä vieras eikä lopputulos ole etukäteen selvillä. Samalla se sitouttaa ja innostaa jatkamaan keskustelua omassa kirkossa.”

Konferenssin rakenne ja työtavat

Konferenssi alkoi jumalanpalveluksella Taipeissa, minkä jälkeen tutustuttiin lyhyesti Taiwanin yhteiskunnalliseen ja kirkolliseen kontekstiin. Jokaiseen päivään sisältyi hartaushetki aamulla ja illalla, mikä rytmitti yhteistä työskentelyä hengellisesti. Hartauksien merkitys ei ollut pelkkä muodollisuus, vaan ne ankkuroivat keskustelut rukoilevaan yhteisöön ja muistuttivat lähetyksen hengellisestä perusluonteesta.

Varsinainen työskentely käynnistyi SWOT-analyysilla (vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet, uhat), jossa tarkasteltiin sekä globaalin että alueellisen kirkollisen tilanteen piirteitä. Tarkastelun kiehtovuutena oli, että vahvuudet määriteltiin sanalla ”grateful” (kiitollisuus), heikkoudet ”watchful” (tarkkaavaisuus), mahdollisuudet ”hopes” (toiveet) ja uhat ”fears” (pelot). Tällainen sanallinen uudelleentulkinta antoi analyysille hengellisen ja emotionaalisen ulottuvuuden. Keskustelut käytiin alueittain ja niistä syntyi kattava kuva luterilaisen maailman moninaisista todellisuuksista.

LML:n pääsihteeri Anne Burghardt piti vaikuttavan alustuksen ”Renewing Mission in a Wounded World”, jossa painotettiin kontekstuaalisuutta, individualistisen uskontulkinnan kritiikkiä sekä luterilaisen uskon sosiaalista, poliittista ja ekologista ulottuvuutta digitaalisuuden aikakaudella. Burghardtin puheessa korostui ajatus siitä, että missio ei ole yksisuuntainen lähetysliike vaan syvällinen vuorovaikutus Jumalan ja maailman välillä, jossa kirkko on kutsuttu olemaan toivon todistaja keskellä haavoittunutta maailmaa.

Keskustelun haasteet ja mahdollisuudet

Seuraavaksi toteutettiin kaksi ns. akvaario-keskustelua. Tässä työskentelymuodossa keskustelua käy pieni sisärengas, ja muut osallistujat kuuntelevat ulkokehällä, mutta voivat osallistua siirtymällä keskustelurinkiin. Menetelmä korostaa dialogisuutta, mutta vaatii ohjaukselta ja osallistujilta paljon. Tässä tapauksessa osallistujat kokivat epävarmuutta: oliko oma asiantuntemus riittävää, pitikö puheenvuorosta tehdä esitelmä. Aidon dialogin syntyminen oli haastavaa, mutta hetkittäin syntyi rakentavia keskusteluja.

Yksi merkittävä nosto akvaariokeskusteluista oli kysymys siitä, millaista kieltä kirkko käyttää puhuessaan missiosta. Vastaammeko kysymyksiin, joita kukaan ei esitä? Missiologinen kieli voi helposti muuttua sisäpiirin jargonia muistuttavaksi, jolloin se menettää yhteytensä niihin, joita kirkko pyrkii palvelemaan. Keskustelussa korostettiin tarvetta käyttää kieltä, joka on ymmärrettävää, rehellistä ja samalla teologisesti uskottavaa.

Globaali konteksti ja teologiset näköalat

SWOT-analyysin perusteella maailmanlaajuisesti tunnistettiin lukuisia huolia: maahanmuuton ja maastamuuton aiheuttamat jännitteet, poliittiset ja uskonnolliset konfliktit sekä sisäiset kirkolliset ristiriidat, teologiset jännitteet (vaurauden teologia, fundamentalismi, sukupuolikysymykset), sukupolvien välinen kuilu ja nuorten vieraantuminen kirkosta, sekularisaatio ja instituutioiden kriisi sekä taloudellisen vallan keskittyminen ja misinformaatio.

Silti esiin nousi myös toivoa herättäviä tekijöitä: hengellinen avoimuus ja kasvu, nuorten ja maallikoiden vahvistuva rooli, kumppanuus ja vastavuoroinen oppiminen kirkkojen välillä, kulttuurinen juurtuminen ja luterilaisten identiteettien uudelleenmäärittely, teologiset innovaatiot erityisesti Aasiassa ja Afrikassa sekä ekumeeninen ja uskontojen välinen dialogi.

Teologisesti konferenssin keskeisiä oivalluksia oli vahva kontekstuaalisuuden korostus: kaikki teologia nousee aina jostain paikallisesta todellisuudesta. Tämä merkitsi selkeää siirtymää pois Eurooppa-keskeisyydestä kohti moninaisia, rinnakkaisia luterilaisia identiteettejä. Tähän liittyi myös polysentrinen ymmärrys missiosta: yksisuuntaisena lähettämisen ja vastaanottamisen mallin sijaan se on dynaamista liikettä kaikkialta kaikkialle.

Äänet marginaaleista, kuten Dalit-teologia Intiassa, osoittivat, miten missio voi nousta haavoista käsin: ristin teologian hengessä Jumala toimii särkyneessä maailmassa ja kutsuu kirkkoa kuuntelemaan sieltä nousevaa todistusta. Moniuskontoisuuden ja uskonnollisen identiteetin moninaisuuden haasteet – erityisesti nuorten keskuudessa – nostivat esiin tarpeen uudelle missiologiselle ajattelulle, jossa evankeliumin julistus tapahtuu dialogisesti ja usein arjen keskellä. Evankeliointi ei siis merkitse vain sanoja, vaan myös profeetallista ja julkista puhetta oikeudenmukaisuudesta, rakkaudesta ja rauhasta – erityisesti konteksteissa, joissa kristityt elävät vähemmistönä.

Strategiset ja toiminnalliset ryhmät

Konferenssin viimeisessä täydessä päivässä työskenteli kahdenlaisia ryhmiä: strategisia (theological focus) ja toiminnallisia (action focus). Aiheina olivat teologinen koulutus mission ja missiologian tukena, johtajuuden uudistaminen, kumppanuuksien kehittäminen, lähetys vaikuttamisen ja oikeudenmukaisuuden välineenä, sukupuolten tasa-arvo ja naisten voimaannuttaminen, messun uudistaminen, evankelioinnin nykynäkymät sekä mission mahdollisuudet digiajassa. Jokainen osallistuja sai valita neljä teemaa, josta keskustella.

Ryhmien merkitys oli suuri, vaikka aika tuntui loppuvan juuri kun keskustelu eteni syvällisemmille tasoille. Ne loivat yhteyksiä eri kulttuurien ja kontekstien välille ja tarjosivat paikan vertaistuelle ja ideoinnille. Useat osallistujat mainitsivat, että jo tieto siitä, että muualla painitaan samojen kysymysten kanssa, oli rohkaisevaa.

Päätöskeskustelu ja tulevaisuus

Yksi hedelmällisimmistä keskusteluista syntyi lopuksi: miten LML:n strategiatyö etenee? Teemoina korostuivat kuunteleminen, kontekstuaalisuus ja luterilainen ristinteologia. Myös luomisteologian ja inkarnaation (sakramentaalinen ja sosiaalinen ulottuvuus) vahvistaminen nostettiin esiin. Erityisesti nostettiin esiin missio Dei -ajatus, jonka mukaan lähetys on Jumalan työtä maailmassa, johon kirkko kutsutaan osallistumaan.

Digitalisaation nopea kehitys, erityisesti tekoälyn rooli, sai paljon huomiota. Kiinnostavaa oli, että keskustelumuistiinpanojen yhteenvetämisessä hyödynnettiin AI-työkaluja. Tämä herätti pohdintaa siitä, miten teknologia voi palvella kirkkoa, mutta myös siitä, millaisia riskejä siihen liittyy. Digitaalinen todellisuus ei ole erillinen missiosta, vaan yksi sen toimintakentistä.

Konferenssi ei ollut mullistava, mutta se toimi välietappina ja yhteisen pohdinnan alustana. Erityisenä haasteena nousi esiin lähetys -käsitteen ylikäyttö: jos kaikki on missiota, mikä ei ole? Luterilaisen maailman sisäinen monimuotoisuus vaatii huolellista prosessia: yhteisen ydinteeman löytämistä sekä tilaa kontekstuaalisille eroille.

Jatkona ehdotettiin alueellisia pohdintoja LML:n aluekokouksissa sekä mahdollisesti uutta maailmanlaajuista konsultaatiota. Lähetysjärjestöt toivoivat myös omaa tapaamista, jossa pohdittaisiin työn vaikuttavuutta ja dekolonisaation haasteita. Tämä muistuttaa siitä, että missio ei ole vain kirkon työtä maailmassa, vaan myös maailmasta oppimista, sen tapahtumiin eläytymistä sekä vallanjaon kyseenalaistamista.

Lopuksi

Konferenssi Taiwanissa muistutti, että missio ei ole valmis määritelmä vaan elävä keskustelu. Luterilaisen maailmanliiton vahvuus on sen kyky yhdistää erilaiset näkemykset ja todellisuudet yhteiseen toivon ja palvelun kutsuun. Lähetys ei ole jotain, mitä teemme yksin toisia varten, vaan yhteistä kulkemista, jossa Jumala toimii. Tehtävämme kristittyinä ja kirkkoina on kuunnella, liittyä mukaan ja kantaa vastuuta.

Kirjoittaja Elinna Siukonen (TM, tavoittavan työn projektipäällikkö, Suomen Lähetysseura) on mukana LML:n lähetysteologisen työskentelyn ohjausryhmässä. Taiwanin konsultaatiossa olivat Suomessa mukana Lähetysseuran Aasian aluejohtaja Tero Massa sekä professori TT Mika Vähäkangas Åbo Akademista.

Linkit:

• Mission in Context -asiakirja: https://lutheranworld.org/sites/default/files/2022-02/DMD-Mission-in-Context-EN-low.pdf
• Artikkeli webinaarista Revisiting Mission in Context: https://lutheranworld.org/news/revisiting-mission-context-changing-world
• Anne Burghardtin puhe konferenssissa: https://lutheranworld.org/news/burghardt-roadmap-renewing-hope-filled-mission

Artikkeli Jos kaikki on missiota, mikä ei ole? Luterilainen maailmanliitto järjesti lähetysteologisen konsultaation Taiwanilla toukokuussa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Yleiskokouksen viesti noudattaa suoraviivaisesti etukäteen julkaistun teemakirjan rakennetta. Viestin kokoamista ja editointia yleiskokouksen aikana johti piispa Kaisamari Hintikka. Teemakirjan aiheista on Kirkkomme Lähetyksessä julkaistu syksyn mittaan kirjoituksia. (Linkit alla.)

LML:n yleiskokouksen viesti toistaa ajatusta evankeliumista sekä voimana että tehtävänä. Jokainen kristitty on kutsuttu kasteessa osallistumaan siihen pelastavaan toimintaan, jota Jumala jo tekee tässä maailmassa.

”Kasteen kautta meitä kutsutaan ja lähetetään julistamaan vapauttavaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia sanoin ja teoin. Henki kutsuu meitä oikeuden, rauhan ja sovinnon välikappaleiksi, parantaen haavoja omien kirkkojemme sisällä ja yhteisessä maailmassamme. Pyhän Hengen voimalla varustettuina meitä rohkaistaan rakentamaan toivon yhteisöjä kaikkialla, missä evankeliumia jaetaan ja eletään todeksi.”

Evankeliumi ei ole jotain, joka on tarkoitettu suunnattavaksi vain ulkopuolella oleville. Se kuuluu yhtä hyvin meille kaikille ja voi tehdä suuria myös kirkkojen sisällä. Kirkko Kristuksen ruumiina on kivun ja haavojen paikka samoin kuin oli Kristus itse. Hajaannus, väärinkäytökset, evankeliumia vääristävä teologia ja vallan keskittyminen ovat myös kirkkojen ongelmia.

Meillä on kuitenkin aarre, evankeliumi, joka vapauttaa tällaisista kahleista ja antaa mahdollisuuden rakentaa uutta, toisenlaista todellisuutta. Ristin teologia ja Jumalan ihmiseksi tuleminen ankkuroivat evankeliumin tähän todellisuuteen ja siksi se voi olla niin vaikuttavaa. Toivo ja rakkaus ovat mission keskuksessa.

Evankeliumista itsestään nousee lisäksi velvoitus etsiä yhteyttä. Maailman kriisien keskellä, polarisaation pyörteissä, eriarvoisuuden vallitessa, meitä kutsutaan antamaan uskottava ja yhdenmukainen todistus evankeliumista. Yhteyden etsiminen ei rajoitu vain kirkon sisälle, tai kirkkojen välille vaan koko ihmiskuntaan ja koko luomakuntaan.

Siten toisenlaisen todellisuuden rakentamista ei myöskään ole tarkoitettu vain kirkkoa varten, vaan koko maailmaa. Tämä sopii hyvin sen luterilaisuudesta nousevan ajatuksen kanssa, jonka mukaan rakkauttamme Jumalaan kutsutaan uskoksi ja rakkauttamme lähimmäiseen palveluksi.

Suolana ja valona tuomme merkityksellistä ja vaikuttavaa toivoa

Yleiskokouksen viestissä käytetään sanaa rakkaus vain muutaman kerran. Silti viestin sisältö kuvaa rakastamista, välittämistä, toisista huolehtimista ja yhdessä rakentamista.

Yhdessä meidän vahvuutemme on siinä, että me julistamme evankeliumia eri tavoin, eri vuodenaikoina, eri kulttuureissa, erilaisissa talouksissa ja poliittisissa konteksteissa, pyrkiessämme olemaan maan suola ja maailman valo. Jokainen saa kuulla evankeliumin omalla kielellään. ”Evankeliumi kutsuu meitä toivoon ja oppimaan Jumalan lupauksen merkkien lukemista kaikkialta maailmasta, koska toivomme perustuu Jeesus Kristukseen.”

Viesti lähtee liikkeelle kuvauksella maailman rikkinäisyydestä. ”Elämme jakaantuneessa maailmassa, jossa ruumiit kärsivät, hylättyinä, syrjittyinä ja maapallo, yhteinen kotimme, kärsii kasvavan ympäristö- ja ilmastokriisin vaikutuksista.” Tämä ei kuitenkaan ole kristityn ainoa näkökulma tähän maailmaan. Tämä maailman on Jumalan maailma.

”Pohdiskellessamme työtämme kirkkojen yhteisönä, meidän on löydettävä uusia tapoja tarjota toivoa kaikille ihmisille. Ei tyhjää toivoa, vaan rohkeaa toivoa, joka saa innoituksensa uskostamme Jumalaan ja jota seuraa toimintamme palvellaksemme köyhiä, apua tarvitsevia, maahanmuuttajia, pakolaisia ja kriisien vaikutuksista kärsiviä. Toivo antaa meille voimaa puhua julkisesti oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta. Tämän toivon on tultava käsin kosketeltavaksi kirkon toiminnassa, jumalanpalveluksessa ja lähetystehtävässä.”

Toivo ja rakkaus käsinkosketeltaviksi

Ei siis ihme, että viestissä käsitellään konkreettisia asioita ja konkreettisia toimia. Krakovassa kokoontunut väki halusi, että toivo ja rakkaus tulevat näkyviin, jotta Kristuksen ruumis, ihmiskunnan ruumis, koko luomakunnan ruumis voisi kokea evankeliumin. Ajatuksena on, että osallistumme Jumalan kokonaisvaltaiseen missioon, joka sisältää julistamisen, vaikuttamisen, diakonian toteuttamisen sekä kansainvälisesti että paikallisesti, omien kirkkojemme piirissä.

Tässä poimintoja viestissä olevista konkretisoinneista:

• Erityisesti nuorten johdolla olemme sitoutuneita toimimaan tehokkaammin taloudellisen ja ilmastollisen oikeudenmukaisuuden puolesta, suojellen planeettaa ja sen resursseja tuleville sukupolville. Yhdessä vahvistamme, että luomakunta ei ole kaupan.
• Hylkäämme kaikenlaiset väkivallan ja syrjinnän muodot, jotka perustuvat rotuun, etnisyyteen, sukupuoleen, seksuaalisuuteen, luokkaan, ikään, vammaisuuteen, muukalaiskammoon, kastiin tai yhteiskunnalliseen taustaan. Kaikki ihmiset on luotu Jumalan kuviksi, ja heillä on yhtäläinen arvo, jota ei voi vaarantaa.
• Vaadimme teologista pohdintaa ja koulutusta sukupuolten oikeudenmukaisuudesta sekä jatkuvaa naisten ja tyttöjen voimaannuttamista, varmistaen, että he voivat nauttia tulevaisuudessa reilusta, oikeudenmukaisesta ja mahdollisuuksia tarjoavasta elämästä.
• Tiedämme, että kristilliset kirkot ovat kokeneet erimielisyyksiä ja jakautumisia vuosisatojen ajan, — mutta uskomme, että meitä yhdistäviä asioita on enemmän kuin erottavia, ja olemme päättäneet kulkea eteenpäin yhdessä.
• Sitoudumme opettamaan ja saarnaamaan vastuullisen teologian periaatteiden mukaisesti. Vastuullinen teologia on kokonaisvaltaista, käyttää inklusiivista kieltä ja monipuolisia sekä saavutettavia viestintäkeinoja. Se rakentaa inklusiivisia yhteisöjä ja pyrkii tavoittamaan marginaalissa olevat ihmiset.
• Olemme sitoutuneita toimimaan hyvinä naapureina uskonnollisesti moninaisissa yhteiskunnissa ja yhteistyössä eri uskontojen edustajien kanssa edistämään oikeudenmukaista, rauhanomaista ja sovinnollista maailmaa.
• Meitä kehotetaan tunnistamaan Kristus toisissamme ja vastustamaan vihapuhetta, joka loukkaa ihmisarvoa ja johtaa haitallisiin toimiin yksilöitä tai yhteisöjä vastaan.
• Pyrimme aktiivisesti taistelemaan rasismia, väkivaltaa, hyväksikäyttöä, epätasa-arvoa ja riistoa vastaan, jotka valitettavasti yhä ovat läsnä sekä kirkoissa että yhteiskunnissa.
• Uskomme kirkkojen jatkuvaan uudistumiseen ja olemme valmiita jakamaan maailman ilot ja kärsimykset Kristuksen kautta. Meitä kutsutaan tunnistamaan ja vastaamaan LMLn sisältä ja maailmanlaajuisesti esiin nouseviin haasteisiin, sekä työskentelemään rauhan puolesta maailmassa, ihmisten välillä, maiden välillä ja koko luomakunnan kanssa.

Viesti päättyy perinteisesti meidänkin messussamme olevan lähettämisen kaltaisiin sanoihin:

”Yhtenä ruumiina, yhden Hengen kutsumana, yhdessä toivossa, lähdemme (Krakovasta) kaikkiin maailman kolkkiin julistaaksemme evankeliumia siitä, että olemme Jumalan armosta vapautettuja ja lähetettyjä palvelemaan lähimmäistämme.”

Yleiskokouksen viesti englanniksi

Aiemmin Kirkkomme Lähetyksessä yleiskokouksesta julkaistuja kirjoituksia:

Luterilaisuus ja kutsu kristittyjen ykseyteen
Henki luo, sovittaa ja uudistaa – ristin voimalla
Maailman rikkinäisyyden edessä ei tarvitse alistua
Luterilaisen maailmanliiton 13. yleiskokous Puolassa: Yksi ruumis, yksi Henki, yksi toivo

Artikkeli Toivo ja rakkaus mission keskuksessa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Henki itkee harhaanjohtavia teologioita, hyväksikäyttävää talouselämää ja nousevaa populismia

Vääristyneet teologiat johtavat kapeasti määriteltyyn ymmärrykseen ihmisestä ja kirkosta. Asiakirjan mukaan väärät profeetat usein pitävät esillä ”ristin teologian” sijaan ”kunnian teologiaa”, joka vääristää vallan ja siunauksen määritelmät. Niissä aineellinen vauraus tulkitaan Jumalan suosioksi ja siunaukseksi ja köyhyys tulkitaan uskon puutteeksi tai jopa kiroukseksi.

Maailmassa rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa entisestään, jolloin ahneus saa yliotteen ja saattaa ihmiset toivottomiin tilanteisiin, joissa he juuri ja juuri selviävät hengissä päivästä toiseen. Luontokaan ei säästy, kun se esineellistetään, sitä riistetään ja sitä tuhotaan.

Patriarkaaliset rakenteet sortavat ihmisiä, kun ne kieltävät naisilta oikeuden elää arvokkaasti ja vapaasti ja estävät heitä käyttämästä Jumalan heille antamia lahjoja. Nämä rakenteet johtavat usein fyysiseen, psykologiseen, seksuaaliseen ja hengelliseen väkivaltaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tyttöjen ja naisten sulkemista pois koulutuksesta, tai naisten avioliittoon ja lasten saamiseen liittyvien oikeuksien kieltämistä.

Etnonationalismi tarkoittaa ihmisten kääntymistä vain itseensä, omaan elämäänsä ja sen tapahtumiin. Populismi käyttää tätä sisäänpäin kääntymistä hyväkseen ja luo vääristyneen kuvan siitä, että menneinä aikoina kaikki oli paremmin, kun elettiin ”vanhoja hyviä päiviä”. Etnonationalismi politisoi usein uskonnon ja pyrkii instituution tasolla saattamaan voimaan sortavia tai syrjiviä lakeja. Tällöin uskonto voi johtaa fundamentalismiin, joka joskus perustuu pyhien tekstien kirjaimelliseen tulkintaan ja joskus uskonnollisten lakien sosiaalieettisiin tulkintoihin ja niiden soveltamiseen oikeusistuimissa.

Poliitikot ja uskonnolliset johtajat, jotka kannattavat etnonationalismia ja populismia, jaottelevat ihmisiä tiettyjen identiteettiin liittyvien piirteiden perusteella. Ne voivat liittyä kansallisuuteen, yhteiskuntaluokkaan, sukupuoleen tai muihin vastaaviin. Tällainen toiminta on Hengen vastaista, sillä Henki kutsuu koko luomakuntaa ykseyteen, joka rikkoo kaikki ideologiaan perustuvat erot.

Kutsuttuna sovituksen työhön

Raamatussa Jumalan Henkeä kuvataan uutta luovaksi Jumalan viisaudeksi. Kaikki Jumalan luoma on hyvää (1. Moos. 1:31). Se johtuu elämän hengestä, joka on läsnä kaikissa luoduissa. Ruumiin ja hengen yhteys on luomakunnan arvokkuuden keskeinen piirre. Tämän pohjalta Luther vakuuttui siitä, että äärelliset, rajoittuneet luodut voivat itsessään kantaa ääretöntä, rajoittamatonta. Jumalan Henki on läsnä ehtoollisen leivässä ja viinissä, ja Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa.

Vastakkaista tälle on näkemys luomakunnasta, joka käsitetään luonnonvarojen kokoelmana. Tässä näkemyksessä dynaamiset ekosysteemit nähdään ympäristönä, joka voidaan pilkkoa, ostaa, kaivaa, muokata ja hallita. Kasveja ja eläimiä pidetään hyödykkeinä, ja ihmisiä tarkastellaan pelkkinä resursseina taloudellisten ja poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ihmisen mieltä tai sielua saatetaan tarkastella ikään kuin ne kuuluisivat johonkin toiseen maailmaan. Jeesuksen ristinkuolemassa, mitä suurimman yksinäisyyden ja epätoivon hetkellä, Henki piti yllä Kolminaisuuden ykseyttä. Tämä toi takaisin elämän, kuolemaa uhmaten.

Luterilainen vanhurskauttamisoppi voidaan nähdä sovinnon kautta: sovitettu yhteisö, sovitettu ihmiskunta, sovitettu maailma. Vanhurskauttaminen on enemmän kuin syyttömäksi julistaminen. Se tarkoittaa Jumalan elämän antavaa tahtoa koko maailmankaikkeudelle, ja se kutsuu kaikkia kristittyjä osallistumaan sovituksen työhön. Hengen toimintaa on vanhurskauttamisen ja pyhittämisen samoin kuin vanhurskauttamisen ja oikeudenmukaisuuden yhdistäminen.

Todellinen sananjulistus viittaa aina ristiinnaulittuun Kristukseen. Luther kirjoittaa Iso Katekismuksessa kohdassa ”Kolmas uskonkohta”: ”… ilman Herraa Kristusta me emme ikinä olisi voineet oppia tuntemaan Isän suosiota ja armoa. Kristus on Jumalan isällisen sydämen kuvastin. […] Kristuksesta taas emme voisi mitään tietää ilman Pyhän Hengen välittämää ilmoitusta.”

Paavalin 1. Kor. 12:4–11 kuvaamat lahjat ovat yhden Hengen innoittamia. Niiden välillä ei ole arvoasteikkoa. Lahjojen moninaisuuden kautta Henki ruokkii koko ruumiin ja varustaa jokaisen ruumiinjäsenen osallistumaan kirkon sovintoa tuovaan ja uudistavaan lähetykseen (Ef. 4:11–12). Hengen antamat lahjat eroavat monista ajassamme liikkuvista hengistä. Hengen lahjat etsivät sovintoa, oikeudenmukaisuutta ja rauhaa. Ne edistävät elämää, toisin kuin maailman henget, jotka käperryttävät ihmisiä itseensä ja erottavat heitä toisistaan, kannustaen etsimään vain omaa tai kansallista etua.

Radikaalia vieraanvaraisuutta, ehdotonta armoa

Ehtoollisesta teemakirja toteaa, että Kristuksen ruumis harjoittaa radikaalia vieraanvaraisuutta, joka ei sulje ketään ulkopuolelle esimerkiksi rodun, sukupuolen, kulttuurin tai kykenevyyden perusteella. Kaikki ovat tervetulleita kiitollisina siitä, mitä Jumala on tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa. Ehtoollispöydässä, sen leivässä ja viinissä, Jumala on todellisesti läsnä. Ehtoollisessa Henki yhdistää luotuisuuden Luojaan.

Luterilaisuudessa korostuu usko, joka on aina aktiivista rakkaudessa ja lähimmäisen palvelemisessa. Evankeliumin tunnustaminen – vanhurskauttaminen yksin armosta, yksin uskon kautta – merkitsee kaikkien muiden kriteerien torjumista. Luterilaisena kristittynä eläminen on uskossa elämistä, joka on juurtunut kokemukseemme Jumalan Hengestä sanan, sakramentin ja palvelun kautta. Tämä tapahtuu päivittäisessä elämässä, jossa Pyhä Henki auttaa meitä erottamaan lain ja evankeliumin, erottamaan Jumalan lupaaman yltäkylläisen elämän ja erottamaan kaiken sen, joka on vastoin Jumalan luovaa tahtoa.

Asiakirjan ”Yksi Henki” -luvun lopussa on muutama esimerkki Hengen ykseydestä, jossa viitataan rukoukseen, teologiseen koulutukseen, sanaan ja sakramenttiin, luterilaiseen tunnustukseen ja katekismukseen. Samoin mainitaan Luterilaisen maailmanliiton v. 2018 järjestämä globaali konferenssi, jonka tavoitteena oli oppia vastustamaan populistisia liikkeitä, jotka edustavat rasismia ja viharikoksia. Luterilainen maailmanliitto haluaa varmistaa, että nuorilla on ääni silloin kun luodaan teologiaa, valmistellaan prioriteetteja ja mietitään virkakysymystä.

Kysymyksiä mietittäväksi.

Missä sinä koet pirstoutuneisuutta ja monien ”henkien” kilpailevan huomiostasi ja ajastasi?

Yksi Henki tunnetaan lahjojen moninaisuudesta. Miten näitä kaikkia lahjoja voidaan käyttää yhteisön rakentamiseksi, niin että jokaista jäsentä ja jokaista lahjaa arvostetaan ja että toiminta johtaa muutokseen? Voitko antaa joitakin esimerkkejä?

Mitä merkitsee olla tarkkaavainen Pyhän Hengen työlle kaikissa Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkoissa ja koko maailmanlaajassa kirkossa? Mitä tarkoittaa ”kommuunion” toteuttaminen Luterilaiselle maailmanliitolle? Mitä se merkitsee sinun omalle kristilliselle todistuksellesi?

Luterilainen maailmanliitto on perustettu 1947. Siihen kuuluu nykyisin 150 jäsenkirkkoa. Se kokoaa yhteen runsaat 75 miljoonaa luterilaista 99 maasta, valtaosan kaikista maailman luterilaisista. LML:n pääsihteerinä on vuodesta 2021 toiminut virolainen Anne Burghardt. LML:n yleiskokous on järjestetty Suomessa kerran, vuonna 1963 ja liiton puheenjohtajan toimi vuosina 1970–1977 Mikko Juva. Tänä vuonna kokoukseen osallistuu yli 350 virallista edustajaa, joiden joukossa 10 suomalaista arkkipiispa Tapio Luoman johdolla. Heidän lisäkseen Suomesta osallistuu joukko muita asiantuntijoita.

Yleiskokouksen teemakirja: Introducing the Thirteenth Assembly and its Theme | lwfassembly.org)
Yleiskokouksen kotisivut: One Body, One Spirit, One Hope | (lwfassembly.org)

Aiemmin ilmestyneet:
Maailman rikkinäisyyden edessä ei tarvitse alistua
Luterilaisen maailmanliiton 13. yleiskokous Puolassa: Yksi ruumis, yksi Henki, yksi toivo

Artikkeli Henki luo, sovittaa ja uudistaa – ristin voimalla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Syksyn ensimmäisessä piispainkokouksessa piispa Kaisamari Hintikka kuvasi oman kirkkomme ja yhteiskuntamme kannalta osittaain näitä samoja teemoja otsikolla ”Miksi vaikenemme?”  Sisällissotamme, toinen maailmansota ja sitä seurannut Neuvostoliiton vaikutusvalta maahamme tai vaikkapa saamelaisten kohtelu ovat valitettavia esimerkkejä vaikenemisen ja ulossulkemisen perinteestä. Hän kysyykin oivallisesti, ketä haavoitamme nyt? Onneksi olemme oppineet vähitellen myös puhumaan yhdessä.

Nämä kotoisat esimerkit sopivat hyvin niihin pohdintoihin, joita Luterilaisen maailmanliiton yleiskokous nostaa esiin puhuessaan ruumiillisuuden, hengellisyyden ja toivon näkökulmista. Ruumiillisuutta sanoitetaan vahvasti:

Kolmannentoista yleiskokouksen teema ”Yksi Ruumis, Yksi Henki, Yksi Toivo,” heijastaa kirkon tärkeää tarvetta tunnustaa Jumalan antama ruumiillisuuden lahja sekä Jumalan luomien ruumiiden moninaisuuden arvo ja arvokkuus. Se haastaa myös kirkon ahkerasti etsimään totuutta, sovintoa ja haavoittuneiden ruumiiden parantumista. (Study Guide, 11)

Ruumiillisuutta lähestytään sekä arkitodellisuutena, josta piirretään globaalia näkökulmaa, että teologisena ulottuvuutena, jossa sekä Kristuksen ihmiseksi syntyminen että luterilainen sakramenttiteologia ja ristinteologia pääsevät keskiöön.

Arkitodellisuudessakin on sekä varjonsa että valonsa. Totta on – sekä maailmassa kokonaisuutena että kirkossa erikseen – se, että tämä ”ruumis” on monella tapaa kärsimyksen paikka. Kristuksen ruumis oli väkivallan paikka. Hyljeksittynä, ulkopuolelle suljettuna, halveksittuna, ristille naulittuna Kristus huusi kärsimyksessään. Tänään monilla maailman alueilla Kristuksen ruumis, kirkko, on vainottu. Lisäksi kristittyjen välinen hajaannus jatkaa Kristuksen ruumiin ristiinnaulitsemista. Hajaantumiset johtavat tuomitsemiseen ja kärsimykseen, ulossulkemiseen ja väkivaltaan. Risti sovinnon paikkana, ehtoollispöytä yhteyden paikkana, ovat pois suljettuja. Siksi Kristus yhä huutaa kärsimystään.

Globaalista näkökulmasta kirkko ei voi ummistaa silmiään sodalta, väkivallalta, syrjinnältä ja vihalta: kaikki tämä pyrkii vahingoittamaan, tappamaan, kieltämään ruumiin arvon, ja siten oikeudet, arvokkuuden, hengityksen ja itse elämän.

Rikkinäisyys ja kärsimys on usein rakenteellista

Teemakirja avaa erikseen rodun, etnisyyden ja sukupuolen takia toteutuvan ihmisarvon riiston ja näiden synnyttämän kärsimyksen. Historia on täynnä kertomuksia, jotka luokittelevat ja marginaalisoivat ihmisiä etnisyyden, rodun, luokan tai sukupuolen perusteella. Jos sen sijaan katsoisimme toisiamme oleellisen identiteetin näkökulmasta eli luotuina, joilla on luontainen arvo siksi, että jokainen on Jumalan kuva, olisi mahdotonta oikeuttaa kenenkään väärinkäyttöä, loukkaamista, syrjintää tai sulkemista ulos.

Maailmassa ei ole paikkaa, joka olisi koskematon systeemiseltä rodun ja poliittisen ideologian synnyttämältä syrjinnältä. Kolonialismi ja sen synnyttämät rakenteet vaikuttavat yhä monella tapaa.

Raamatun fundamentalistiset tulkinnat, alistavat teologiset opetukset, kirkolliset käytännöt, kulttuurit ja naisten oikeudet yhteiskunnassa ovat erityisiä huolenaiheita. Naisten sorto usein oikeutetaan ympäröivällä kulttuurilla ja normeilla. Sama koskee sukupuolten moninaisuutta tai avioliittokäsityksiämme. Jokaisella ihmisellä on Jumalalta saatu arvokkuus. Kirkon tulisi vaatia tätä arvokkuutta kunnioitettavan eikä olla niiden joukossa, jotka harjoittavat väkivaltaa, olipa se sitten sanoissa tai teoissa. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi – armon vapauttama – kyseenalaistaa kulttuuriset normit, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa. Evankeliumi aina haastaa kulttuurimme.

Ihmiskunnan ruumiin kärsimyksiä näemme myös pakosta syntyvän siirtolaisuuden ja sairauksien leviämisen muodossa. Vuonna 2020 maailmassa oli 281 miljoonaa kansainvälistä siirtolaista. Näiden joukossa ne miljoonat, jotka jättävät kotinsa etsiäkseen turvaa tai turvapaikkaa konfliktin, väkivallan tai ihmisoikeusrikkomusten vuoksi omaa perhettään tai ihmisryhmäänsä kohtaan. Monet joutuvat siirtymään ekologisten tai taloudellisten elinkeinojen menetyksen vuoksi. Toiset taas joutuvat jättämään kotinsa epäoikeudenmukaisen maanvaltauksen, vankeuden tai ihmiskaupan vuoksi. Tämä kaikki vaikuttaa heihin kokonaisvaltaisesti, sekä ruumiiseen että henkeen.

Teemakirja muistaa myös planeettaamme, luomakuntaamme ruumiina. Tämän maailmamme kärsimyksestä saamme jatkuvasti uusia uutisia. Teemakirja vaikuttaa tässä kohtaa jopa runolliselta:

Kuulemme hiljaisuuden hedelmättömistä tai menetetyistä elinympäristöistä.
Raskaan koneiston melua, joka poistaa vuorten huippuja ja metsiä syvää kaivostoimintaa varten.
Kuulemme kalojen hengittämisen vaikeutta haalistuneiden koralliriuttojen keskellä ja valtameri, en syvyyksiä, joiden hapen säilyttämiskyky ohenee.
Kuulemme eläinten huudot, jotka tulipalojen, metsien hävittämisten ja jatkuvasti pienenevien luonnontilojen takia pakenevat etsimään suojaa, ruokaa, uutta paikkaa asettaa poikasensa ja löytääkseen liikkumisen vapauden.  (Study Guide, 16)

Uusin silmin: kirkko toivon merkkinä

Augsburgin tunnustuksen (keskeinen luterilainen tunnustuskirja) mukaan kasteessa uudesti syntyminen avaa ovet luottamukselle. Kaste kutsuu meitä syvään kunnioitukseen ihmisolentoja ja heidän ruumiitaan kohtaan, mukaan lukien ne, jotka ovat erilaisia kuin me itse, sillä heissä ja heidän ruumiissaan näemme Jumalan.

Paavalin mukaan kirkko Kristuksen ruumiina on toivon merkki: ”Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.” (Room. 8:20–21). Kirkon kautta Jumala kutsuu kaikki kansat ja luomakunnan keskinäiseen yhteyteen. Yksilöt ja uskonyhteisöt, perheet ja yhteiskunnalliset elimet, poliittiset rakenteet ja ekosysteemit ovat kaikki osa luomakuntaa (oikoumene).

Luterilaisille tärkeä ristinteologia kuvataan tässä yhteydessä ruumiillisuudesta käsin. Risti paljastaa lupauksen, joka auttaa meitä näkemään Jumalan rakastavan läsnäolon ihmisen kokemuksessa. Sillä, ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:14). Jeesuksen todellinen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus paljastavat, että meidänkään ruumiitamme (yksilöiden ja yhteisöjen) ei voi erottaa kolmiyhteisen Jumalan rakkaudesta Kristuksessa Jeesuksessa.

Paavali käyttää ruumiin kuvaa kääntääkseen hierarkkisen logiikan, joka oli luokitellut naisruumiit ”heikommiksi” kuin miesten ruumiit. Hänen vetoomuksensa antaa etusija ”heikommille” jäsenille paljastaa, kuinka epäoikeudenmukaista on arvottaa mitä tahansa Jumalan luotua voiman tai vallan määritelmin (1. Kor. 12:12–27 / Gal. 3:26–28). Ristinteologia kumoaa valtioiden ja finanssimarkkinoiden logiikan, jotka luokittelevat asioita ”heikommiksi” tai ”vahvemmiksi” fyysisen, poliittisen tai taloudellisen vahvuuden mukaan. Jeesus paljasti, että voima täydellistyy ”heikkoudessa”.

Kirkon läsnäolo maailmassa ihmisten muodostamana yhteisönä, joka ylittää etnisyyteen, kansallisuuteen, talouteen, rotuun ja sukupuoleen perustuvan erilaisuuden, on radikaalia kritiikkiä sellaisille poliittisille, sosiaalisille ja taloudellisille järjestelmille, jotka eivät ymmärrä monimuotoisuuden voimaa ja rikkautta.

Luterilainen maailmanliitto on aina ymmärtänyt evankeliumin palvelun käsitteen kautta. Maailmassamme on monta rohkaisevaa tarinaa, jotka osoittavat kuinka rikkinäisiä suhteita parannetaan ja särkyneille ruumiille annetaan uusi toivo. LML:n palvelutyö jatkaa yhä myötätuntoista työtä hajallaan olevien, marginaalissa olevien ja syrjittyjen ihmisten ja yhteisöjen hyväksi ympäri maailmaa.

Luterilainen maailmanliitto on perustettu 1947. Siihen kuuluu nykyisin 150 jäsenkirkkoa. Se kokoaa yhteen runsaat 75 miljoonaa luterilaista 99 maasta, valtaosan kaikista maailman luterilaisista. LML:n pääsihteerinä on vuodesta 2021 toiminut virolainen Anne Burghardt. LML:n yleiskokous on järjestetty Suomessa kerran, vuonna 1963 ja liiton puheenjohtajan toimi vuosina 1970–1977 Mikko Juva. Tänä vuonna kokoukseen osallistuu yli 350 virallista edustajaa, joiden joukossa 10 suomalaista arkkipiispa Tapio Luoman johdolla. Heidän lisäkseen Suomesta osallistuu joukko muita asiantuntijoita.

Yleiskokouksen teemakirja: Introducing the Thirteenth Assembly and its Theme | lwfassembly.org)
Yleiskokouksen kotisivut: One Body, One Spirit, One Hope | (lwfassembly.org)

Kirkkomme Lähetyksessä ilmestynyt myös: Luterilaisen maailmanliiton 13. yleiskokous Puolassa: Yksi ruumis, yksi Henki, yksi toivo

Artikkeli Maailman rikkinäisyyden edessä ei tarvitse alistua julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Yleiskokous on paitsi ylin päättävä elin, se tarjoaa jäsenkirkoilleen mahdollisuuden yhdessä arvioida, pohtia ja syventyä siihen, mikä oikeastaan on tämän maailmanlaajan yhteisön luonne ja tarkoitus. Teemakirja pyrkii inspiroimaan pohdintoja siitä, millä tavalla maailmanliitto yhteisönä voi olla toivon merkki sen toimiessa mukana Jumalan pelastavassa työssä, osana Jumalan luomakuntaa.

Tämän vuoden yleiskokouksen teema pohjautuu Raamatun jakeisiin: ”On yksi ruumis ja yksi Henki. Samoin on vain yksi toivo, ja siihen teidät on kutsuttu. On yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste. Yksi Jumala on kaiken Isä. Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa läsnä.” (Ef. 4:4–6 – UT2020)

Lähtökohtana rakkaus

Yleiskokouksen teemaa tulkitaan Jumalan ehdottoman rakkauden valossa, joka yhä luo, sovittaa ja muuttaa maailmaa. Kukin kirkko elää paikallisesti omanlaisessaan toimintaympäristössä. Niinpä yhtenä kokouksen juonteena onkin opetella, miten erilaiset kirkot voivat olla yksi kokonaisuus. Miten evankeliumin tunnustaminen muokkaa matkaamme yhä syvemmälle yhteyteen, ei vain keskenämme, vaan kaikkien naapuriemme ja koko luomakunnan kanssa?

Meidät kutsutaan tähän seikkailuun elää evankeliumia yhä uudelleen monissa eri ympäristöissä. Meitä kutsutaan tähän palvelutyöhön yhdessä kirkkojen yhteisönä, kutsuttuna maailmaan yhtenä ruumiina, yhdessä hengessä ja yhden toivon kanssa. Tällaisen todistuksen antaminen on erityisen haastavaa maailmassa, joka tuntuu pirstoutuvan yhä pienempiin osiin: yhteisöt, ekosysteemit, yhteiskunnat ja talouselämä ovat yhä monimuotoisempia ja usein myös ristiriitaisempia. Eivätkä kirkotkaan ole tämän pirstoutumisen ulkopuolella.

Meitä kuitenkin muistutetaan, ettei Jumala hylkää luomaansa maailmaa. Hän on kanssamme ihmiseksi syntyneen Kristuksen kautta. Hänen kauttaan Jumala myös antaa lupauksen yltäkylläisestä elämästä (Joh. 10:10). Tämä lupaus koskee koko luomakuntaa, koko kosmosta. 

Rakenne auttaa hahmottamaan kokonaisuutta

LML:n yleiskokouksen teemakirjassa näkyy sopivalla tavalla oma perintönne. Siinä tuodaan tunnustuskirjoista esimerkkejä siitä, miten perustavista asioista nyt on kyse. Teemakirjassa todetaankin:

Itsellemme esittämämme kysymykset ovat saaneet vaikutteita luterilaisista tunnustuskirjoista, Vähä ja Iso Katekismuksesta sekä sanan ja sakramenttien mukaisesta jumalanpalveluselämästämme. Ja tänään, aivan kuten 500 vuotta sitten, 1520-luvun uutta luovissa ja uutta synnyttävissä sysäyksissä, elämme tunnustautumisen aikaa. (Study Guide, 4)

Kuten usein tämänkaltaisissa julkaisuissa, teemakirja noudattaa varsin kaavamaista rakennetta. Johdannon jälkeen syvennytään kuhunkin teeman osioon erikseen: ruumis, Henki, toivo. Näitä puolestaan käsitellään kolmen alajakson kautta. Näille on annettu otsikot ”Huutoja” (vai sopisiko paremmin ”parkaisuja”?), ”Silmät nähdä” (uusin silmin) ja ”Kiitollisuus”.

”Huutoja” jaksot vyöryttävät konkreettisia elämän haasteita, jotka tuovat esiin maailman rikkinäisyyttä ja hätää muutaman teeman kautta. Ne ovat yhteisiä paitsi kirkoille, myös koko luomakunnalle. Näitä avataan varsin rehellisesti myös kirkkojen vajavaisuus huomioiden. Kaikessa muistetaan kuitenkin myös toivon ikkunaa.

Uusin silmin (Eyes to see) jaksoissa pohditaan teologian kautta, miten voimme katsoa tätä maailmaa ja tulkita sitä ja sen ilmiöitä uusin silmin. Meidän ei tarvitse tyytyä vain näkyvään todellisuuteen, ei vain huonoihin ennusteisiin, vaan meidät on kutsuttu työskentelemään paremman tulevaisuuden puolesta, osana Jumalan lupaamaa yltäkylläistä elämää kaikille.

Kolmanneksi osiossa esitellään esimerkkejä siunauksista, lahjoista ja lupauksista, jotka ravitsevat meissä olevaa toivoa ”kiitollisuuden” (Thanksgiving) hengessä. Nämä suuntaavat meitä osallistumaan Jumalan luovaan, sovittavaan ja uudistavaan missioon, joka on ilmoitettu Kristuksessa Jeesuksessa.

Läpi asiakirjan käsitellään myös ykseyden teemaa. Se ilmenee teeman kaikissa kolmessa osassa. Ruumis, Henki ja toivo liittyvät toisiinsa. Toivo on kokemus Jumalan Hengestä, joka vie meidät kuromaan umpeen kuilua Jumalan lupaaman rauhan ja oikeudenmukaisuuden ja toisaalta maailman todellisuuden välillä. Kirkko Kristuksen ruumiina tässä maailmassa, Hengen täyttämänä, elää siinä toivossa, että sovinto, rauha, oikeudenmukaisuus ja yhteys ovat mahdollisia ja niiden eteen voi toimia.

Ja kaiken takana on rakkaus – rakkaus, joka luo uutta, sovittaa ja uudistaa. Jumala luo jatkuvasti maailman monimuotoisuutta. Siellä, missä tähän monimuotoisuutteen liittyvä yhteys hajoaa ja joitakin suljetaan yhteyden ulkopuolelle, Jumalan rakkaus tuo sovinnon ja yhteys voi syntyä uudelleen.

Mitä yleiskokous merkitsee?

Luterilaisen maailmanliiton toimintaa johtaa vuosittain kokoontuva neuvosto, jonka jäsenet valitsee yleiskokous. Neuvostossa on vuodesta 2014 asti toiminut Minna Hietamäki. Kirkkomme Lähetys kysyi hänen mietteitään yleiskokouksen alla.

Minna Hietamäki, millä mielellä valmistaudut LML:n yleiskokoukseen Puolan Krakovassa?

Hyvällä mielellä! Vastaavia mahdollisuuksia tavata luterilaisia eri puolelta maailmaa ei ole kovin usein. Arvostan mahdollisuutta kuulla ja oppia, miltä luterilaisuus näyttää vaikkapa eri puolella Afrikkaa tai Aasiaa. Vähän vastaava mahdollisuushan meillä on Suomessa ensi kesänä, kun kirkon sopimusjärjestöjen kumppaneita kokoontuu lähetyskumppanuusneuvotteluihin Helsingissä.

Mikä merkitys meidän kirkollemme on tällaisella yleiskokouksella?

Meillä on pitkä historia enemmistökirkkona Suomessa. Pidän tärkeänä, että opimme pohjoismaiden ulkopuolella eläviltä luterilaisilta, minkälainen yhteiskunnallinen muutosvoima kirkko voi olla, vaikka se olisi vähemmistökirkko. Eri puolilla maailmaa kirkkojen rooli yhteiskunnassa on tietysti hyvin erilainen. On tervehdyttävää nähdä, miten monenkirjavia muotoja meillä kotona joskus ankeanharmaaksi koetulla luterilaisuudella voikaan olla.

Mitä toivoisit, että yleiskokouksen jälkeen tapahtuu kirkossamme ja seurakunnissamme?

Toivon, että mahdollisimman moni pääsisi yleiskokouksen aikana etäyhteyksien avulla kokemaan osan yleiskokouksen tunnelmasta. Tänä vuonna yleiskokouksen istuntoja striimataan laajasti. Voisiko seurakunnissa järjestää vaikka yhteisen LML:n kisakatsomon? Ja toivon, että saisimme innostusta mahdollisuuksien mukaan luoda kahdenvälisiä suhteita luterilaisiin kirkkoihin eri puolella maailmaa. Erityisesti pitäisin mielessä ensi vuoden lähetyskumppanuusneuvotteluita: miten seurakunnat voisivat osallistua niihin?

Luterilainen maailmanliitto on perustettu 1947. Siihen kuuluu nykyisin 150 jäsenkirkkoa. Se kokoaa yhteen runsaat 75 miljoonaa luterilaista 99 maasta, valtaosan kaikista maailman luterilaisista. LML:n pääsihteerinä on vuodesta 2021 toiminut virolainen Anne Burghardt. LML:n yleiskokous on järjestetty Suomessa kerran, vuonna 1963 ja liiton puheenjohtajan toimi vuosina 1970–1977 Mikko Juva.

Yleiskokouksen teemakirja: Introducing the Thirteenth Assembly and its Theme | Thirteenth Assembly of The Lutheran World Federation (lwfassembly.org)
Yleiskokouksen kotisivut: One Body, One Spirit, One Hope | Thirteenth Assembly of The Lutheran World Federation (lwfassembly.org)

Artikkeli Luterilaisen maailmanliiton 13. yleiskokous Puolassa: Yksi ruumis, yksi Henki, yksi toivo julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Luterilainen maailmanliitto (LML) perustettiin vuonna 1947 toisen maailmansodan runtelemassa maailmassa. Sota oli tappanut, vammauttanut ja ajanut kodeistaan miljoonia ihmisiä. LML vastasi osaltaan pakolaisten ja evakkojen hätään, joka kosketti luterilaisia kirkkoja voimakkaasi: ”Joka neljäs pakolainen Euroopassa oli luterilainen”, toteaa Maria Immonen, joka toimii LML:n Maailmanpalvelu-osaston johtajana.

Tämän päivän Maailmanpalvelu on arvostettu ja verkostoitunut toimija, joka toimittaa humanitaarista apua kirkkojen puolesta eri puolilla maailmaa noin 25 maassa ja noin 10 000 työntekijän voimin. Maailmanpalvelu toimii niin Kolumbian pitkään jatkuneessa sotilaallisessa konfliktissa kuin ilmastonmuutoksen aiheuttamien pahenevien ääri-ilmiöiden parissa Etelä-Sudanissa ja monissa muissa kriiseissä.

Kameroista riippumatta ja globaalisti

Median ja sen myötä ihmisten huomio kiinnittyy rajalliseen määrään kriisejä kerrallaan. Viime kuukausina uutisissa ovat näkyneet mm. Myanmarin vallankaappaus, Etiopian väkivaltaisuudet, Haitin maanjäristys ja viime aikoina erityisesti Afganistanin tilanne. Usein uusi kriisi siirtää huomion pois vanhoista kriiseistä. Immonen muistuttaa, että vanhat kriisit eivät häviä: ”Ne ovat jopa pahentuneet, kun media ei kiinnitä niihin huomiota.”

Media ohjaa ihmisten huomion lisäksi varoja. Rahoitusta saa helpommin yleisen huomion kohteena oleviin kriiseihin liittyvään avustustyöhön kuin unohdettuihin kriiseihin. Koronaviruksen aiheuttama pandemia on kääntänyt monia katseita sisäänpäin, mikä lisää haastetta auttamistyölle.

Luterilaisen maailmanliiton auttamistyö sitoutuu kriiseihin median ja suuren yleisön huomiota pidemmäksi ajaksi. ”LML toimii sielläkin, missä kamerat eivät ole”, Immonen korostaa, ”Jäsenkirkot elävät siinä todellisuudessa, jossa ovat.” Luterilaiseen maailmanliittoon kuuluu 148 jäsenkirkkoa. Niillä on yhteensä yli 75,5 miljoonaa jäsentä 99 maassa. Globaalilla luterilaisuudella on suora kosketus moniin kriiseihin.

Immonen toivoo, että globaali luterilaisuus saisi Suomessa enemmän huomiota. Moniulotteiseen luterilaisuuteen tutustuva törmää väistämättä ajatteluun, joka poikkeaa omasta. Tämä tarjoaa mahdollisuuksia oppimiselle ja auttaa laajentamaan omia käsityksiä maailmasta ja historiasta.  

Suomessa luterilaisuutta määritellään usein dogmatiikan kautta, muualla lähdetään liikkeelle toisenlaisista lähtökohdista. ”Suomessa korostetaan usein kirkon tuntomerkeistä sanaa ja sakramentteja. Luterilaisessa maailmaliitossa korostuvat sana, sakramentit ja diakonia”, Immonen tiivistää. Diakonian vahva asema on LML:n erityinen tuntomerkki suhteessa muihin reformaation myötä syntyneisiin kirkkoihin ja yhteisöihin. ”LML on ainoa kirkkoliitto, jolla on maailmanpalvelun osasto”, toteaa Immonen.

Akuutteja kriisejä ja pitkäjänteistä työtä

Akuutit kriisit edellyttävät sekä nopeaa toimintaa että pitkäjänteistä sitoutumista kriisien jälkien korjaamiseen. Pitkäjänteisyys on tärkeää myös monissa kehityksen kannalta keskeisissä asioissa, kuten tyttöjen ja naisten aseman ja tasa-arvon kohentamisessa. ”Kaiken kehittämisen kohdalla ei voida jättää huomiotta puolta väestöstä. Kehitys ei yleensä etene, jos naisten asemaa ei paranneta”, Immonen muistuttaa.

Naisten aseman parantaminen on haaste perinteisissä patriarkaalisissa ympäristöissä, mutta myös Suomessa. Tasa-arvotyö on aina sukupuolten yhteinen haaste. Naisten oikeudet eivät vähennä miesten oikeuksia, ja tasa-arvotyö edellyttää poikien ja miesten osallistumista siinä missä tyttöjen ja naistenkin. LML on ainoa kirkkoliitto, jolla on tasa-arvo-ohjelma. Sukupuolikiintiöitä on käytetty ja naisten, miesten ja nuorten osallisuutta kaikkeen toimintaan on seurattu johdonmukaisesti jo 1970-luvulta alkaen.

Yhteistyötä

Globaali todellisuus edellyttää yhteistyötä yli monien rajojen. LML on tiiviisti yhteydessä YK:n humanitääristen toimijoiden kanssa. Reformaation merkkivuoden avaamisen yhteydessä syksyllä 2016 LML:n Maailmanpalvelu ja katolinen Caritas Internationalis allekirjoittivat yhteistyösopimuksen. LML tekee myös uskontojen välistä yhteistyötä. Sillä on yhteistyösopimus Islamic Relief Worldwide -järjestön kanssa, ja se tekee yhteistyötä juutalaisten avustustoimijoiden kattojärjestön kanssa.

Kristillisen identiteetin näkyminen on keskeinen osa yhteistyötä. Immonen toteaa, että LML ei peittele kristillisyyttään missään olosuhteissa, ei niidenkään kulttuurien keskellä, joita joku muu uskonto hallitsee. ”Kristillinen identiteetti voi antaa tilaa enemmän kuin uskonnottomuus”, Immonen kertoo.

LML on aktiivinen dialogitoimija. Uskontojen kohtaaminen on todellisuutta jo LML:n sisällä. Monet LML:n työntekijöistä ovat muita kuin kristittyjä. Heidän tulee sitoutua LML:n arvoihin, hyväksyä työn tekeminen kristilliselle järjestölle ja olla riittävästi perillä luterilaisuudesta.

Yhteistyö erilaisten toimijoiden kesken edellyttää yhteistä arvopohjaa, ihmisoikeuksien tunnustamista ja keskinäistä kunnioitusta. ”Lähtökohtana on se, mikä meitä yhdistää. Tämä on syytä lausua auki yhä uudestaan”, Immonen korostaa. Tärkeää on uskallus keskustella myös siitä, mikä on vaikeaa ja uskallus pitää kiinni luovuttamattomista periaatteista.

Tutustu

Tietoa LML:n kansainvälisestä työstä ja maailmanlaajuisesta luterilaisuudesta saa esimerkiksi LML:n verkkosivuilta (linkki: https://www.lutheranworld.org/) ja Facebook-sivuilta (linkki: https://www.facebook.com/lutheranworld/). Erinomainen mahdollisuus kuulla ääniä globaalista todellisuudesta ovat LML:n järjestämät, kaikille avoimet webinaarit.   

Yleisradio teki jutun Maria Immosesta vuonna 2018: Luterilaisen maailmanliiton johtaja Maria Immosta kiinnostaa se mikä maailmassa aiheuttaa köyhyyttä | Elämä | yle.fi

Artikkeli Luterilainen maailmanliitto toimii sielläkin, missä kamerat eivät ole julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.