Aihetta tutkinut kasvatustieteiden professori Juha T. Hakala ei puhunut lainkaan tylsiä taannoisessa Keskisuomalaisen lehtijutussa. Parhaimmillaan tylsyyden kokeminen ruokkii mielikuvitusta ja luovuutta. Lokakuussa ilmestyvä Hakalan aihetta käsittelevä kirja alkoi kiinnostaa.

Minun tehtäväni on kuitenkin toinen. Aion skarpata ja pitää huolen, että kirjoitukseni pysyy tylsänä ja unohtuu pikimmiten historian hämärään. Hahaa, sieltä yrittää jo ensimmäinen vinkeä idea pulpahtaa esiin. Katkaisen siltä tylysti siivet, sillä tylsässä jutussa ei huumorille jää mitään sijaa.

Toimittajana olen huomannut, että parhaat ideat syntyvät jossain muualla kuin konttorissa tietokoneen ääressä. Aikoinaan minulla oli usein sanelukone mukana luonnossa liikkuessani. Tajunnanvirran päästyä valloilleen riitti, että käynnisti nauhurin ja pulputti ideat talteen.

Myös höyhensaaret ovat toimittajan unelmakohde. Yöllistä kuningasideaa on kuitenkin vaikea hyödyntää, jos aamulla siitä on jäljellä vain kalpea aavistus.

Kaukoviisaana varasin lehtiön ja kynän yöpöydälle vastaavia tilanteita varten. Monta yötä ei tarvinnut odotella, kun jysähti. Kirjoitin älynväläyksen heti paperille ja jatkoin tyytyväisenä unia.

Aamulla tartuin malttamattomana lehtiöön. Silmieni edessä oli silkkaa hurmiossa kirjoitettua tekstiä, sanoja sanojen perään. Niistä muodostuneessa kokonaisuudessa ei valitettavasti vain ollut mitään tolkkua. Kynän ja lehtiön palautin paikalleen keittiön pöytätasolle.

Artikkeli Tylsä juttu julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Olen aina pitänyt lukemisesta ja kotimaisesta kaunokirjallisuudesta. Lempikirjailijoita ovat Veikko Huovinen ja Antti Tuuri. Luen jonkin verran myös ulkomaista kirjallisuutta, jota yritän lukea aina alkuperäiskielellä, englanniksi, saksaksi ja ruotsiksi. Kielitaitoa olen tarvinnut työelämässä, nyt pyrin lukemalla ylläpitämään sitä.

Työssä parasta ovat asiakkaat. Heidän kanssa jutellessa oppii uutta, ja välillä keskustelut kääntyvät syvällisiin aiheisiin. Vakioasiakkaita on jonkin verran. Heitä käy liikkeessä aina Inarista asti. Sadantuhannen kirjan valikoimamme on laajuudessaan ihan kärkeä Suomessa.
Olen elämäni aikana huomannut, kuinka tärkeä merkitys on kasvatuksella ja koulutuksella. Minua huolestuttaa uutiset niistä nuorista, jotka eivät lue lainkaan. Lukeminen on verraton etu jatkoa ajatellen ja vaikuttaa moniin asioihin, kuten luovuuteen.

En halua jämähtää paikoilleni. Haluan oppia uutta, joten en viitsi tehdä samoja asioita liian pitkään. Se tarkoittaa usein myös kiirettä. Sen vastapainoksi nautin nykyään myös nukkumisesta silloin, kun siihen on tilaisuus. Työn lisäksi perhe on minulle tärkeä. Omillaan asuvia lapsia on mukava nähdä viikonloppuisin.

Aika kuluu vuosi vuodelta nopeammin. Lapsuuden pitkä viikko vilistää nyt ohi päivässä. Havainto on antanut ryhtiä lukemiseen. Enää en lue mitä sattuu, vaan ajatuksella.
Odotan aikoja, jolloin pääsisimme vaimon kanssa taas matkustelemaan ja tutustumaan eri kulttuureihin. Yksi haave on myös oman hengittävän hirsitalon rakentaminen, jonka sijainti olisi tarkkaan harkittu.

Artikkeli Lukeminen avaa ovia luovuudelle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Jyväskylän urheiluväen luovuus on laskettu lentoon Hippoksen huikeiden suunnitelmien myötä, vaikka luovat ratkaisut ovat perinteisesti olleet kulttuuriväen heiniä. Kulttuuriväki nyhjää tyhjästä, kun mikään ei saa maksaa juuri mitään. Ei tapahtuman tekijöille, mutta ei myöskään kulttuurinkuluttajille. Monesti eroa korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin välille tehdään rahalla. Tämä ei tokikaan kaikkeen päde. Popparit tekevät massojen musiikkia, mutta stadionkonsertit ovat sellaisissa hinnoissa, että kaikilla ei niihin ole varaa.

Jyväskylässä on keskusteltu vuosikausia musiikkitalon – sittemmin konserttisalin – rakentamisesta. Tämä eliitin haaveeksi leimattu hanke odottaa yhä toteutumistaan. Suunnitelmat salin saamiseksi Lutakkoon ovat edenneet, mutta rahoitus on edelleen auki. Entäpä jos sali ei synnykään pihtisynnytyksellä? Entä jos se odottaakin vain parempaa aikaa ja paikkaa syntyäkseen luonnollista tietä?

Ehdotan salin siirtämistä toisaalle. Ei liiskata konserttisalia ahtaaseen koloon keskelle Lutakkoa, vaan rakennetaan se satamaan. Sataman kärjessä on paraatipaikka rakennukselle, johon mahtuvat kaikki ne keskeiset toiminnot, joista kaupungissa on haaveiltu. Kaikenlaisille kaupunkilaisille. Rakennetaan konserttisali, yleinen sauna, avantouintikeskus sekä kahvila ja ravintola monenlaisiin tarpeisiin, kaikki saman katon alle. Lämpiön – ja saunan – ikkunoista voisi katsella Jyväsjärveä Lutakon tiiliseinien sijasta.

Kun lakkaamme junttaantumasta perinteisiin tapoihin ja tottumuksiin, voimme synnyttää jotain uutta. Jos jossain, niin kirkossa näitä perinteitä ja tottumuksia riittää. Pitää osata tehdä ero säilyttämisen arvoisille perinteille ja toisaalta tavoille, joista sietää luopua. Kesä on oivaa aikaa tylsistyä ja laittaa mielikuvitus liikkeelle. Syyssateilla sisätiloissa ehtii miettiä, kantavatko ideat.

Artikkeli Luovia ratkaisuja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Seuraatko vapaa-ajalla paljon kulttuuria?
Mielestäni kaikkeen elämään voi suhtautua kulttuuriharrastuksena, joten seuraan kulttuuria jatkuvasti. Taidekokemusten rajaaminen esityksiksi, jotka alkavat ja päättyvät, on mielestäni jossain määrin mahdotonta.

Miten rentoudut?
Parhaiten metsässä (tai) juoksemalla. Kiireisinä päivinä harmillisesti television ääreen nukahtamalla.

Ikimuistoisin kulttuurielämyksesi ja miksi?
Motelli Skronklen esiintyminen Kouvolan lumenkaatopaikalla höyryävän heinäkuisen lumen ja tuliteosten keskellä Jättömaa-festareilla vuonna 2011. Silloin tavoitettiin kulttuuritapahtumassa ja siellä syntyneessä yhteisössä jotain sellaista, mitä harvoin kokee.

Millaista musiikkia kuuntelet?
Olen huomannut, että mitä enemmän järjestän musiikkitapahtumia, sitä vähemmän varsinaisesti kuuntelen musiikkia. Pyrin kuuntelemaan musiikkia, joka sopii hetkiin – vaikka enimmäkseen kai lähes jokainen kuulee musiikkia, joka vain sattuu jossain kuulumaan.

Laitosteatteri vai pienteatteri?
Sekä että.

Miten hyödynnät verkostojasi työssäsi?
Työssäni on keskeistä toimia hyvin monenlaisissa verkostoissa. Olen onnekkaassa asemassa, kun olen saanut toimia tähänastisessa elämässäni niin monenlaisissa rooleissa, että tunnen ihmisiä vähän sieltä sun täältä.

Mikä on pahin mokasi tapahtumatuottajana?
Pahin moka on tehdä kaikki yksin, stressata itsensä henkihieveriin ja lopuksi surkutella kurjaa kohtaloaan. Olen onneksi vuosien varrella oppinut jakamaan kuormia.

Kolme tärkeintä vahvuuttasi tuottajana?
Luovuus, nopeus ja ainakin omasta mielestäni hauskat jutut.

Miten ja missä parhaat ideasi syntyvät?
Useimmiten joko sopivan rennoissa jutusteluissa muiden ihmisten kanssa tai ihan yksin hiljaisuudessa. Pinnistelemällä on vaikeampaa.

Voiko vähällä rahalla saada aikaiseksi merkittävää kulttuuri­pläjäystä?
Kyllä voi. Hyvin monien nykyisin taloudellisesti vakaidenkin tapahtumien taustalla on ensimmäisellä kerralla vähällä rahalla toteutettu voimakas pläjäys.

Millaisen tapahtuman järjes­täisit, ellei raha rajoittaisi?
Reilumman maailman. Tämä tapahtuma voisi jatkua toistaiseksi.

Millainen kulttuuritapahtuma Jyväskylästä puuttuu?
Tähän olisi keksittävissä monta hauskaa vastausta. Esimerkiksi liitovarjopianistien ylämäkitiluttelufestivaalia täällä ei vielä ole järjestetty.

Tarvitseeko Jyväskylä oman konserttisalin?
Kyllä tarvitsee. Mieluiten ydinkeskustaan, mutta muutkin vaihtoehdot ovat ehdottomasti kannattamisen arvoisia.

Istun jalkakäytävällä. Onko se taidetta?
Jokaisessa hetkessä on taiteen mahdollisuus.

Mikä sinusta tulee isona?
Toivon, etten ryhtyisi liian järkeväksi.

Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?
Ensimmäistä kertaa elämässäni teen työkseni sellaisia asioita, että voisin kuvitella itseni jopa tämän saman polun varrella. Toivon olevani silloin tyytyväinen matkallani.

Jyväskylän Kesä 2017 tarjoaa 5.–11.7. monipuolista ohjelmaa kaiken ikäisille.
Kesän uutuutena on Kesäkatu-ohjelmisto, johon kuka tahansa voi ehdottaa esitystä.
www.jyvaskylankesa.fi

Artikkeli Parhaat ideat syntyvät pinnistelemättä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.