Tenori Jorma Aro muistelee omia alkuvaiheitaan kirkkokuorossa hyvillä mielin.

– Seinäjoen kirkkokuorossa yli viisikymmentä vuotta bassoa laulanut ystäväni Aki Kivimäki ehdotti minulle lähes kymmenen vuoden ajan, että tulisin mukaan. Tyrmäsin ajatuksen, koska ajattelin että en ole laulutaidoiltani kyllin tasokas.

Aro nauraa, että syyskuussa 2016 tapahtui lopulta ihme.

– Aki esitteli tuolloin kuorolaisille ja kuoron silloiselle johtajalle Lea Salumäelle uuden tenorin. Vastaanotto oli positiivinen ja pääsin mukaan helposti.

Laulaminen on terapiaa, rentouttaa ja virkistää. Arkihuolet unohtuvat.”

Mielekästä vapaaehtoistyötä

Seinäjoen kirkkokuorossa on tällä hetkellä kolmekymmentä laulajaa. Heistä kaksi on ollut mukana kuorossa kunnioitettavat viisikymmentä vuotta. Tenori Lauri Peltola pitää harrastuksen yhtenä tärkeänä puolena yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

– Olen saanut hyviä ystäviä kuoroharrastuksen kautta. Alkuun opin kuorolaulun ”aakkoset”, sittemmin on ollut opetusta myös musiikin teoriasta, äänen käytöstä ja huollosta.Lisäksi kirkkokuorossa laulaminen antaa mielekkään mahdollisuuden seurakunnan vapaaehtoistyöhön.

Laulu pidentää ikää

Seinäjoen kirkkokuoroa johtava kanttori Maria Väinölä sanoo, että musiikin kieli on universaali.

­– Koimme jälleen ihmeen taannoisella Viron matkallamme. Vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä Haapsalun kuoron kanssa, pystyimme silti täysipainoisesti musisoimaan toistemme kanssa.

Väinölä toivoo, että myös kuoron kuulijat voimaantuvat kuulemastaan.

– Tuntuu tärkeältä, että laulamillamme lauluilla on syvä merkitys ja sanoma.

Kuorotyö on hänelle hyvin merkityksellistä.

– Kuorossa tullaan tutuiksi toistemme kanssa, kuoromatkat hitsaavat jäseniä yhteen. Laulaminen on myös tutkitusti terveellistä ja pidentää jopa ikää.

Kirkkokuoro kokoontuu harjoituksiin joka tiistai kello 18 Lakeuden Ristin kappelissa. Esiintymisiä on pääosin jumalanpalveluksissa ja muissa seurakunnallisissa tilaisuuksissa. Uudet laulajat ovat lämpimästi tervetulleita mukaan.

Tervetuloa mukaan Seinäjoen kirkkokuoroon

• kuoron johtokunnan pj Kaisa Neva-Juoni p. 040 508 5913, kaisa.nevajuoni@gmail.com
• kuoron johtaja, kanttori Maria Väinölä p. 050 339 2906 maria.vainola@evl.fi

Tiedot kaikista seurakunnan kuoroista: seinajoenseurakunta.fi/kuorot

Jutun kirjoittaja Terhi Varpuluoma on kirkkovaltuutettu, Seinäjoen alueneuvoston, jumalanpalvelus- ja musiikkitoimikunnan sekä kirkkokuoron jäsen. Hän työsti artikkelin ollessaan Seinäjoen seurakunnan viestinnässä työkierrossa.

Juttu julkaistu ensimmäisen kerran Lakeuden Risti -lehden numerossa 5/2023.

Työkierto Seinäjoen seurakunnassa

Työkierto on menetelmä, jonka avulla voidaan kehittää henkilöstöä ja organisaatiota. Työkierrossa työntekijä siirtyy tilapäisesti eri yksikköön tai organisaatioon tekemään muita työtehtäviä. Työntekijälle työkierto mahdollistaa uuden oppimisen, osaamisen jakamisen sekä tavoitteellisen ammattitaidon kehittämisen vertaisoppimalla. Työkierrolla on myös todettu olevan positiivisia vaikutuksia työhyvinvointiin.  

Organisaatiolle työkierto on puolestaan oiva keino kehittää ja sitouttaa henkilöstöä sekä siirtää osaamista. Työkierron kautta työntekijä voi löytää mielenkiintoisen suunnan omalle urakehitykselleen tarvitsematta kuitenkaan vaihtaa työnantajaa.

Seinäjoen seurakunnassa työntekijöillä on mahdollisuus lähteä työkiertoon oman seurakunnan sisällä, muihin seurakuntatalouksiin sekä muihin yhteistyöorganisaatioihin.

Seurakunnan luottamushenkilöille on laadittu neljä erilaista työkiertopakettia, joita ovat:

• Projektipäällikön päivä (kiinteistötoimi)
• Päivä freelancerina (viestintä)
• Yhteiset lapsemme (varhaiskasvatus)
• Siell´ on hieno hietakehto – Matka kirkkomaahan (hautauspalvelupolku) 

Tietyn työkiertopaketin valitessaan luottamushenkilö pääsee tutustumaan valitsemaansa työalaan tai kokonaiseen palvelupolkuun Seinäjoen seurakunnassa. Tutustuminen koostuu useammasta kokonaisuudesta (esim. päivä freelancerina tai yksittäisestä lyhyemmästä keikasta (esim. projektipäällikön päivä).

Seinäjoen seurakunta on saanut 1.11.2021–31.12.2022 työkiertokäytännön luomiseen työelämän kehittämisrahoitusta Kevalta. TyKillä voimaa ja iloa työhön -hankkeesta voi lukea lisää: https://www.keva.fi/kehittamisraha

Musiikin matkassa Lakeuden Rististä Haapsalun piispanlinnaan

Seinäjoen seurakunnan kuorolaisia vieraili syksyllä Virossa Haapsalun kuoron luona. Tämän jutun matkasta kirjoitti Annukka Latvala, joka on Seinäjoen seurakunnan kirkkovaltuutettu sekä alueseurakunnan alueneuvoston ja Lakeuden Ristin kamarikuoron jäsen.

Missa Brevis

Toukokuussa 2023 Lakeuden Ristin kamarikuoro ja Seinäjoen kirkkokuoro saivat vastaanottaa kuorovieraita Viron Haapsalusta. Olimme harjoitelleet kuoronjohtajiemme Lea Salumäen ja Maria Väinölän johdolla virolaisen kuoronjohtajan ja säveltäjän, Sirje Kaasikin, säveltämän teoksen Missa Brevis, Lyhyt messu. Säveltäjä itse saapui teosta johtamaan ja teoksen Suomen kantaesitys oli Lakeuden Ristissä pitämässämme yhteiskonsertissa 27.5.2023. Teos sai innostuneen vastaanoton ja sitä oli mielenkiintoista harjoitella ja esittää. Yhteiskonserttimme päättyi Taneli Kuusiston säveltämään Siunaa ja varjele meitä -lauluun, jonka tekstin viron kielelle oli kääntänyt Lea Salumäen pappa, Eduard Salumäe. Haapsalun kuorolaiset majoittuivat meidän kuorolaisten perheisiin.

Tallinnan tuulista Haapsalun rantaan

Syyskuun 21. päivänä Seinäjoelta lähti 29 kuorolaisen joukko bussilla, johtajinaan Lea ja Maria, vastavierailulle Viron Haapsaluun. Tallinnaan saavuttuamme teimme pienen bussiajelun ja pysähdyimme Tallinnan Laululavalle. Lavalle mahtuu liki 15 000 laulajaa ja katsomoon 100 000 kuulijaa. Lauloimme lavalla Sibeliuksen ”Soi kunniaksi Luojan”. Kävimme myös katsomassa virolaisen kuoronjohtajan ja säveltäjän Gustav Ernesaksin patsasta. Viron ensimmäiset laulujuhlat järjestettiin Tartossa vuonna 1869. Laulujuhlat on pidetty Tallinnassa vuodesta 1896 lähtien. Viron kansa on laulun voimin ilmaissut henkisen vapauden kaipuutaan, vastustanut miehitysvaltaa sekä 1980–90-lukujen taitteessa tavoitellut konkreettisestikin itsenäisyyttä. Haapsaluun saavuimme illan suussa ja majoituimme kylpylähotelli Hestiaan.

Perjantaina 22.9.2023 harjoittelimme kauniissa Haapsalun tuomiokirkossa. Harjoituksen jälkeen tutustuimme Piispanlinnan museoon. Piispanlinna on rakennettu 1200-luvulla. Linnassa asuivat paikalliset vallanpitäjät 1600-luvulle asti.

Lauantaina 23.9.2023 harjoittelimme yhdessä Haapsalun kuoron kanssa yhteiskonserttiamme varten. Ohjelmamme oli pääpiirteissään sama kuin keväällä Seinäjoella. Missa Brevis sai arvoisensa puitteet Haapsalun keskiaikaisessa tuomiokirkossa, jossa oli todella hyvä akustiikka.

Sunnuntaina 24.9.2023 lauloimme vielä jumalanpalveluksessa. Kirkkokahvien jälkeen oli aika jättää hyvästit haapsalulaisille kuoroystävillemme ja suunnata bussilla takaisin Tallinnaan iltalaivalle. Olimme saaneet nauttia virolaisten ystäviemme vieraanvaraisuudesta ja kauniista Haapsalun kaupungista rantabulevardeineen. Suuret kiitokset ikimuistoisen kuoromatkan järjestämisestä Lealle ja Marialle.

Kirkon juhlat Tampereella toukokuussa 2024

Suuntaamme nyt katseemme tulevaan. Tampereella järjestetään 17.–19.5.2024 kirkon juhlat. Juhlille osallistuu koko Seinäjoen seurakunnan alueelta useita kuoroja. Perjantai-iltana saamme osallistua muun muassa Tampereen Keskustorin suurkuorotapahtumaan ja laulaa hengellisiä suosikkilauluja.

Kuorolaulu virkistää ja hoitaa laulajaa ja kuulijaa. Kuorolaulusta saa voimaa ja iloa arkeen ja juhlaan. Kuorossa voi kokea ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä. Tule Sinäkin laulamaan – Seinäjoen seurakunnan kuoroissa on aina tilaa uusille laulajille. Kynnys on matala ja katto korkealla!

Artikkeli Laulun iloa ja yhteistä palvelua julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kolmena Helsingin työvuotenaan sairaanhoitaja, silloin vielä Silja Parkko löysi itsestään halun vaikuttaa, nimenomaan synnyinseudullaan. Kunnallispolitiikka ei tuntunut omalta, eikä ay-toiminta, mutta palattuaan juurilleen Elimäelle keväällä 2018, päätti Heliste asettua ehdokkaaksi marraskuun 2018 seurakuntavaaleissa.
– Kotiinpaluu taisi olla se ratkaisevin tekijä.

ISO JA HIDAS KONEISTO

– Ehdolle asetuttuani tajusin, että olin tosiaan ollut pitkään poissa. Eihän minua tunne enää kukaan, jännitin, mutta some-aktiivisuuteni sai nuorempaakin porukkaa liikkeelle.

Elimäen ainoa alle 35-vuotias ehdokas oli täynnä intoa tultuaan valituksi. Lämmintä palautetta satoi heti Kauneimmat Joululaulut -tapahtumassa. Heliste alkoi myös ymmärtää, että häneen ladattiin paljon odotuksia.
– Optimistisesti ajattelin, että kirkko tarvitsee kaltaisiani nuoria, mutta pian ymmärsin vaikutusmahdollisuuksieni rajallisuuden. Seurakuntapäättäminenkin on politiikkaa, jossa toimii iso koneisto hyvin erilaisine ihmisineen, ja päätöksenteko on hidasta.

Kokousralli alkoi rullata keväällä 2019, usean viikkokouksen vauhtia. Elimäen seurakuntaneuvoston lisäksi Heliste valittiin Kouvolan seurakuntayhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon sekä muun muassa viestinnän ja kasvatuksen vastuu- ja johtoryhmiin. Kaikissa päätettiin usein isoista ja kipeistä asioista, enimmäkseen rahasta.

HIENO NÄKÖALA PÄÄTTÄMISEEN

– Koin olevani vastuussa niin äänestäjilleni kuin toisille luottamushenkilöille, ja pyrin valmistautumaan kokouksiin mahdollisimman hyvin.
– Aloin myös tiedostaa, että päättäjissä on paljon arvokonservatiivisia ihmisiä. Ja etten itse ole ajatusmaailmaltani ihan konservatiivisin.

Luottamustoimi tarjosi hienon näköalan kirkon ja päättämisen kentälle.
– Nämä neljä vuotta ovat olleet opettavaisia ja antoisia. Sain nähdä, miten paljon kirkko tekee hyvää meidän kaikkien puolesta, esimerkiksi diakonia- ja perhetyössä. On sääli, että siitä yhä tiedetään niin vähän.

Heliste on usein pohtinut, miksi on näin.
– Olisiko Suomen kansa vieraantunut kirkosta? Etenkin me milleniaalit olemme kirkolle hankala joukko, jolla ei enää ole vahvaa kristillistä vakaumusta.
– Ehkä kirkko nähdään vain arvokonservatiivien paikkana? Toivoisin ihmisten oivaltavan, että seurakunta olemme me kaikki. Jokainen on uskottu, toivottu, rakastettu.

PERUSTEHTÄVÄ KIRKASTUMASSA

Luottamushenkilönä Heliste löysi itsestäänkin pienen arvokonservatiivin, jolle perinteet ja oma Elimäen kirkko ovat tärkeitä säilytettäviä.
– Kirkko on osa suomalaista kulttuuria, rakennuksineen kaikkineen.
– Ihmisen olisi hyvä muistaa, mistä on tullut, sanoo pari vuotta sitten juurilleen Takamaalle palannut.

Heliste ei asettunut tänä vuonna ehdolle. Neljässä vuodessa tapahtui isoja elämän asioita: syntyi lapsi, pidettiin häät, työpaikka ja kotikylä vaihtuivat, opiskelu jatkuu … Ajankäytöstä tuli ongelma.

Hän ei sano, ettei enää koskaan. Aikoo seurata päätöksentekoa, ja ajattelee lämmöllä uusia valtuutettuja hankalien päätösten edessä.

Elimäelle ei saatu tarpeeksi ehdokkaita, joten tulossa on sopuvaalit.

Luopuva valtuutettu kannustaa kaikkia ottamaan selvää kotiseurakuntansa asioista. Jossain vaiheessa ne osuvat useimpien elämään.
– Kirkkojen rukoustilaisuuksissa on Ukrainan sodan sytyttyä nähty paljon nuoriakin. Jospa alettaisiin oivaltaa, että kirkko on mahdollisuus, ei uhka. Ehkä kirkon perustehtäväkin on taas kirkastumassa: Rakastaa ja tukea lähimmäistä. Kuten Sanassakin sanotaan.

Artikkeli Kirkko on mahdollisuus, ei uhka julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kaksitoista vuotta sitten Korpilahden seurakunnan kirkkovaltuustoon valittu Alenius-Taipalus päätyi seuraamaan näköalapaikalta seurakuntaliitosta.

– Kun ryhdyin Korpilahden seurakunnan luottamushenkilöksi, minua kiinnosti lähinnä ruohonjuuritason toiminta. Pari vuotta myöhemmin olinkin mukana isoa seurakuntaliitosta neuvottelevassa työryhmässä. Yhdistyneen Jyväskylän seurakunnan luottamustoimeen lähdin ikään kuin Korpilahden äänitorvena.

On oltava valmiutta olennaisen punnitsemiseen ja kompromisseihin, jos ne hyödyttävät kokonaisuutta.

Aluksi tuoreen valtuutetun näkökulma piti sisällään vain ”pienen osan Korpilahden pohjoisilta kyliltä”, mutta pikkuhiljaa maisema on laajentunut kattamaan koko Korpilahden ja Jyväskylän.

– Siitä tuleekin mieleen sellainen vinkki uusille päättäjille, että kannattaa pyrkiä näkemään asiat koko seurakunnan näkökulmasta. Ettei mielessä olisi vain se oma alueseurakunta, työmuoto tai muu pieni piiri, vaan Jyväskylän seurakunta kokonaisuutena. On oltava valmiutta olennaisen punnitsemiseen ja kompromisseihin, jos ne hyödyttävät kokonaisuutta.

Korpilahden alueneuvostossa Alenius-Taipalus on päässyt viime vuosina kommentoimaan muun muassa kotikirkon korjaamiseen liittyviä asioita ja aluekappalaisen valintaa.

– Kirkkoneuvostossa ja kirkkovaltuustossa on sitten käsitelty suurempia linjauksia, seurakunnan toimintasuunnitelmia, talousarvioita ja tilinpäätöksiä. Olemme miettineet myös seurakunnan leirikeskusten tilannetta: millä tavalla leiritoimintaa rakennetaan, mitkä työalat leirikeskusta yleensä tarvitsevat?

Välillä pelkään, että seurakunnan elämä keskittyy vähän liikaakin kiinteistöihin ja seinien ylläpitämiseen.

Seurakunnan kiinteistöasiat herättävät ihmisissä valtavasti kiinnostusta. Alenius-Taipalus huokaisee.

– Välillä pelkään, että seurakunnan elämä keskittyy vähän liikaakin kiinteistöihin ja seinien ylläpitämiseen. Tuntuu, että Sanan julistaminen ja opettaminen jää vähemmälle, ja kuitenkin se on seurakunnan keskeinen tehtävä.

Jatkossa Alenius-Taipalus haluaa olla mukana – tavallisena rivijäsenenä – kirkossa, joka on kiinni arjessa ja pitää ihmisistä huolta.

– Myös perinteet ovat tärkeitä, ne tuovat pysyvyyttä. En halua mitään jämähtänyttä kirkkoa, mutta kyllä se perinne, mikä Raamatusta tulee on todella tärkeä asia.

Artikkeli Kahdentoista vuoden rupeama julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kampanjan teemasta kinaaminen keskittyy lillukanvarsiin. Oikeasti tässä vaiheessa vuotta pitäisi keskittyä valtavalla tarmolla siihen, että kaivettaisiin tuoreita, osaavia ja yhteistyökykyisiä ehdokkaita vaaleihin. Nuoria ja nuorekkaita, avarakatseisia ja kehittämishaluisia, tavallisia täyspäisiä ihmisiä. Konkareistahan seurakunnissa ei ole pulaa. Ympäri maata seurakuntien luottamuselimissä istuu huikean kirkollisen pääoman vuosien mittaan keränneitä ihmisiä. Osalla osaaminen on edelleen huippua, mutta on valitettavasti niitäkin, joilla ajatukset ovat enemmän menneen muistelussa kuin tulevan rakentamisessa.

Mihin näitä ihmisiä valitaan ja miksi?

Seurakunnan aktiivisesta ytimestä etäämmällä olevan seurakuntalaisen ja kaupunkilaisen näkökulmasta seurakuntavaalit ovat mysteeri. Mihin näitä ihmisiä valitaan ja miksi. Mistä seurakunnan luottamushenkilö ylipäätään päättää. Virsien veisuusta? Hautausmaan kukista? Pappien palkoista? Eipä juuri. Luottamushenkilöt eivät puutu – tai ainakaan heidän ei pitäisi puuttua – virsien valinnan kaltaisiin käytännön asioihin. Niistä huolehtivat palkatut seurakunnan työntekijät. Sen sijaan luottamushenkilöillä on iso vastuu siitä, että seurakunnan toiminta on valitun strategian mukaista, työntekijöitä on niissä tehtävissä joita halutaan painottaa, ja seurakunnan varallisuutta käytetään järkevästi ja tarkoituksenmukaisesti seurakuntalaisten hyväksi.

Kun seurakuntavaalien ehdokasasettelu syyskuun puolivälissä päättyy, toivon kovasti näkeväni listoilla tuoreita kasvoja. Ihmisiä, jotka haluavat antaa aikaansa ja viisauttaan yhteiseksi hyväksi. Ovat valmiita paiskimaan töitä sen eteen, että kirkkojen ja kerhojen ovet ovat avoinna jatkossakin. Että seurakunta voi tehdä hyvää huomennakin. Että kirkon viesti tavoittaa jatkossakin.

Artikkeli Minun kampanjani julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.