Jumalan armo opastaa meitä,
ei meiltä mitään puutu eikä tule koskaan puuttumaan
Hän ohjaa meidät levon ja välittämisen paikkoihin,
juomaan luottamuksen lähteistä.
Hän uudistaa meidän voimamme
niin että emme hylkää solidaarisuuden polkua,
koska juuri siellä, välittäessämme toisista, kunnioitamme hänen nimeään.

Vaikka me kulkisimme saastuneiden katujen läpi
ja paikoissa, joissa tauti voi tarttua,
me emme pelkäisi mitään vaaraa,
sillä Sinä, jumalallinen läsnäolo,
ylläpidät juuri oikeaa etäisyyttä hellyyden ja kunnioituksen välillä,
ja se vahvistaa meitä tyyneydellä ja luottamuksella.

Me tulemme vielä istumaan yhteisessä pöydässä ja juhlimaan yhdessä,
virusten imperiumien silmien hämmästyneiden katseiden edessä,
ja kaikkien niiden imperiumien edessä,
jotka levittävät kuolemaa ja sulkevat toisia ulos.

Me täytämme maljamme yhä uudelleen kunnes ne ovat ylitsevuotavaisia,
nostaaksemme ne uusille maailmoille,
jotka on riisuttu ahneudesta ja vallanhimosta,
jotka tietävät olevansa kuin yksi perhe, yksi kansa, yksi ihmisyys.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi
ympäröi meidät jokaisen matkamme jokaisella hetkellä
kunnes me tiedämme, miten tehdä tästä maailmasta sinun maailmasi
Leipä, suoja, työ ja oikeudenmukaisuus ympäröi meidät
ja me saamme asua Herran huoneessa päiviemme loppuun asti.

Gerardo Oberman, Red Crearte, Argentina, käännös Elina Hellqvist; lähde Kirkkojen maailmanneuvosto

Artikkeli Psalmi tälle ajalle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Blogeissaan Susanna jo matkalla kuvaili, miten korkealla pilvien päällä rukoilija voi tarkastella vaikeitakin asioita kauempaa, taivaan perspektiivistä. Katse tulee nostaa päälle työntyvistä olosuhteista niihin käsiin, jotka näkevät, ja joihin omat huolet saa turvallisesti jättää.

Opettaja Joe Portal oli muistellut DTS-koulun aiempaa matkaa pikkubusseilla Afrikan autiomaan halki. Eräs tyttö oli saanut niin paljon ampiaisten pistoksia, että lakkasi hengittämästä. Joe asettui polvilleen elottoman tytön viereen. Hän kiitti Jumalaa jopa ampiaisista. Pian paikalle saapui lääkintäihmisiä, jotka totesivat tulleensa liian myöhään. Joe pudisti päätään ja ja jatkoi rukousta. Kaikkien ihmeeksi tyttö alkoi pian hengittää.

Susannan yhdessä opetusjaksossa harjoiteltiin täydellistä luottamusta Jumalan apuun ja johdatukseen. Sitä tarvittiinkin, sillä kylän kahvilaa kunnostettaessa häneltä varastettiin takki ja älypuhelin. Myöhemmin varkaat veivät kahvilasta arvokkaan tv-screenin ja työkaluja. Koulu rukoili ja kirjoitti ikkunoihin suurin kirjaimin: ”Me annamme teille anteeksi”. Lähetin Susannalle kirjeessä uuden puhelimen ja takin Suomesta, mutta anteeksiantamuksen arvoa ei voi rahassa mitata. Se ostettiin ristillä Jeesuksen verellä.

Luottamus on turvallisuutta, nojaamista johonkin ilman pelkoa. Sitä Susanna sai oppia, kun juoksulenkillä kehossa alkoi nipistellä. Nautitun ruuan piti olla maidotonta. Ruotsissa tilanne oli johtanut sairaalareissuun. Nyt oltiin syrjäisellä pikkutiellä ilman lääkettä ja soittomahdollisuutta. Lopulta yksi auto pysähtyi ja kyyti avun luo järjestyi.

Toisena päivänä Susanna nautti erehdyksessä juustoa ja ranskankermaa sisältäneen ruokalautasen. Koko koulu alkoi rukoilla. Koettiin ihme: shokkiseuraamusta ei tullut. ”Koin vapautuvani ison askeleen myös allergiaoireiden pelosta. Ensisijaisin turvani on Jumala, koska hänessä elän, olen ja hengitän,” Susanna kirjoitti.

Artikkeli Luota joka solulla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.