Kirkkohallitus on myöntänyt Kokkolan seurakuntayhtymälle Kirkon ympäristödiplomin. Ympäristödiplomi on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ympäristöjärjestelmä, jonka avulla seurakunnat voivat ilmaista tahtonsa toimia esimerkillisesti suhteessa luontoon ja ympäristöön sekä kehittää toimintaansa entistä ympäristöystävällisemmäksi. Kirkon ympäristödiplomi ei ole pelkkä palkinto, vaan konkreettinen väline muutokseen – tapa kantaa vastuuta luomakunnasta ja edistää kestävää kehitystä kristillisen uskon pohjalta.

Ympäristökysymykset koskettavat kaikkia seurakunnan toimintoja. Lainsäädäntö edellyttää ympäristövaikutusten huomioonottamista esimerkiksi rakentamisessa, kiinteistönhoidossa, jätehuollossa, metsänhoidossa ja hautausmailla.

– Ympäristödiplomin avulla voidaan tunnistaa toiminnan ympäristövaikutukset, minimoida riskejä, ennakoida tulevia haasteita ja kehittää toimintaa jatkuvasti. Pitkällä aikavälillä tämä on myös taloudellisesti järkevää, kertoo Kokkolan seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö ja ympäristövastaava Veli-Matti Raappana.

Nivomme ympäristöasiat osaksi seurakunnan toimintaa.

Veli-Matti Raappana

Kokkolan seurakuntayhtymässä ympäristöasioita on huomioitu jo pitkään. Sen ansiosta Kirkon ympäristödiplomin hakemiseen tarvittavat peruskriteerit täyttyivät suhteellisen helposti. Yhtymä saikin ympäristödiplomiprosessiin kuuluvassa ympäristökatselmuksessa erinomaisen arvosanan.

Seurakunnissa on totuttu kiertotalouteen. Kalusteet saavat usein uuden elämän toisessa ympäristössä. Kalusteiden välivarastoa kutsutaankin leikkisästi IKEAksi. Kerhojen askarteluissa hyödynnetään luonnonmateriaaleja, tyhjiä elintarvikepakkauksia tai muuta ylijäämätavaraa.

Energian ja veden kulutusta on vähennetty nykyaikaisilla, teknisillä järjestelmillä. Monista vähällä käytöllä olevista rakennuksista ja toimitiloista on luovuttu. Ullavaan on rakennettu pölyttäjille pörriäispelto ja sähköautojen latauspisteet on asennettu tänä vuonna moniin kiinteistöihin.

Seurakunnissa tarjotaan Reilun kaupan kahvia ja teetä, keittiöissä suositaan lähiruokaa ja leireillä tarjotaan viikoittain 3–4 kasvisateriaa. Ylijäämäruokaa jaetaan diakonian kautta tai myydään ResQ Club -palvelun avulla.

Seurakunnissa järjestetään luontokirkkoja ja vietetään luomakunnan sunnuntaita. Kokkolasta löytyy Mietiskely- ja rukouspolkuja. Metsiä hakataan kestävästi alle vuotuisen kasvun verran.

Ympäristödiplomin hakeminen on vaatinut yhtymältä myös syvällisempää ympäristöasioiden pohdintaa.

Kokkolan seurakuntayhtymä onkin laatinut ympäristöohjelman, joka tukee ympäristötyön suunnittelua ja seurantaa. Ohjelman pääteemoja ovat jätehuolto ja kiertotalous, hiilidioksidipäästöjen vähentäminen, metsien ja luonnon monimuotoisuuden vaaliminen sekä ympäristövaikuttaminen.

– Tavoitteena on muuttaa kulutusta yhä enemmän kiertotalouden periaatteiden mukaiseksi. Haluamme myös suojella vanhimpia metsiä ja luonnontilaisia soita sekä hyödyntää luontoalueitamme monipuolisesti, Veli-Matti Raappana listaa.

Yhteinen kirkkoneuvosto teki viime lokakuun kokouksessaan päätöksen hakea noin sadan hehtaarin suuruista, pääosin luonnontilassa olevaa suoaluetta yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi METSO-ohjelman kautta.

Ympäristödiplomin hakuprosessin aikana on myös toteutettu hiilitaselaskelmat, tehty jätehuoltokartoitus ja laadittu jätehuoltosuunnitelma. Kokkolan suomalainen seurakunta sekä Kälviän ja Lohtajan seurakunnat ovat laatineet myös omat ympäristökasvatussuunnitelmansa.

Ympäristötyö ei Raappanan mukaan suinkaan pääty Kirkon ympäristödiplomin saamiseen.

– Nyt meillä on hyvät työkalut ja suunnitelmat ympäristöasioiden huomioimiseen myös jatkossa. Sidomme ympäristötavoitteet osaksi toimintaamme ja päätöksentekoamme. Tilojen käytön tehostaminen ja tarpeettomista kiinteistöistä luopuminen ovat osa tätä prosessia. Siihen meitä ohjaa sekä Kirkon energia- ja ilmastostrategia Hiilineutraali kirkko 2030 että myös taloudelliset ja jäsenmäärän muutoksiin liittyvät realiteetit.

Kokkolan seurakuntayhtymä ja sen seurakunnat haluavat kannustaa sekä työntekijöitä että seurakuntalaisia näkemään oman paikkansa
luomakunnassa ja kantamaan ympäristövastuuta yhdessä.

Kokkolan seurakuntayhtymä on vahvasti hiilinegatiivinen

Kokkolan seurakuntayhtymän tuoreet hiilitaselaskelmat osoittavat, että seurakuntayhtymän omistamat metsät sitovat hiiltä moninkertaisesti enemmän kuin seurakuntayhtymän toiminnasta aiheutuu päästöjä. Hiilitaseen laskeminen oli osa Kokkolan seurakuntayhtymän ympäristöohjelman suunnittelua.

Hiilinegatiivisuudesta voidaan kiittää seurakuntayhtymän noin
4 400 hehtaarin metsäomaisuutta. Kokkolan seurakuntayhtymä onkin Suomen seurakuntatalouksien suurimpia metsänomistajia.

Seurakuntayhtymän toiminnan vuotuiset päästöt investointeineen ovat noin 2 030 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (CO2e), kun taas seurakuntayhtymän metsien vuotuinen hiilinielu on peräti 8 730 tonnia CO2e. (CO2e on ilmastotieteessä käytetty suure, joka kuvaa kasvihuonekaasujen ilmastovaikutusta.)

– Olemme siis tällä hetkellä vahvasti hiilinegatiivisia, iloitsee kiinteistöpäällikkö ja ympäristövastaava Veli-Matti Raappana.

Keskivertosuomalaisen vuotuinen hiilijalanjälki on 9,61 tonnia CO₂e. Seurakuntayhtymän metsät kompensoivat siis omien päästöjensä lisäksi noin 697 seurakuntalaisen hiilijalanjäljen. (Laskelma: (8 730 – 2 030) / 9,61 ≈ 697)

Hiilitaselaskelmassa on arvioitu, miten seurakuntayhtymän metsien hiilivarasto ja hiilensidonta kehittyvät seuraavan 50 vuoden aikana, mikäli hakkuut säilyvät nykyisellä tasollaan.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on sitoutunut tavoittelemaan hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä.

Hiilineutraalius tarkoittaa, että seurakuntatalouksien kasvihuonekaasupäästöt ovat yhtä suuret kuin niiden omistamien maiden hiilinielut tai että päästöt kompensoidaan muilla tavoilla.

Kokkolan seurakuntayhtymän tilanne näyttää erittäin hyvältä. Hiilitaselaskelmien mukaan yhtymä pysyy hiilinegatiivisena myös seuraavat 50 vuotta, mikäli metsänhoidolliset toimintatavat säilyvät ennallaan.

Hiilitaselaskelmat toteutti Tapio Palvelut Oy.

Kirkon ympäristödiplomi

• on kirkon oma ympäristöjärjestelmä, jonka avulla seurakunnat voivat kehittää toimintaansa mahdollisimman ympäristöystävälliseksi.
• toimii yhdessä Kirkon energia- ja ilmastostrategian Hiilineutraali kirkko 2030 sekä Kirkon ilmasto-ohjelman Kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus kanssa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ympäristötyön pohjana.
• on voimassa viisi vuotta kerrallaan.

Artikkeli Viljelemme ja varjelemme julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ahvenlampi sijaitsee Ullavassa, noin 30 kilometrin päässä Kokkolan keskustasta. Ahvenlammen vanhat mäntykankaat täyttävät METSO-ohjelman luonnonsuojelukriteerit.
Suojeltavalla alueella pitää olla erityinen luontoarvo, esimerkiksi vanha metsä, että se hyväksytään METSO-ohjelmaan.
– Ahvenlammen metsä on suurimmaksi osaksi yli 150-vuotiasta, tietää seurakuntayhtymän metsätyöryhmässä mukana ollut Jukka Paananen.
– Erityisesti Länsi-Suomessa on vanhaa metsää vain vähän, sillä yleensä metsä päätehakataan 70–90-vuotiaana.
Paananen mainitsee, että vanhoissa metsissä viihtyvät muun muassa kuukkelit.
– Meillä on kristittyinä vastuu luomakunnasta. Tehtävämme on viljellä ja varjella maata. Siksi on tärkeää, että myös seurakunnassa halutaan turvata luonnon monimuotoisuutta ja estää esimerkiksi lajikatoja.

”Metsänhoidossa kohteen luonto-arvot voivat mennä sen taloudellisten arvojen edelle.”

Hannu Hyvärinen
tekninen isännöitsijä

Kokkolan seurakuntayhtymä on Suomen seurakuntatalouksista suurin metsänomistaja. Se hoitaa metsiään vastuullisesti.
– Metsänhoidossa kohteen luontoarvot voivat mennä sen taloudellisten arvojen edelle. Seurakuntayhtymän kiinteistöstrategiassakin painotetaan luontoarvojen kunnioitusta sekä metsien monimuotoisuuden edistämistä, kertoo Kokkolan seurakuntayhtymän tekninen isännöitsijä, METSO-ohjelman toteuttamisessa mukana ollut Hannu Hyvärinen.
Luontoa ei suojella pelkästään luonnonsuojelualueilla, vaan luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on myös osa metsänhoitoa.
– Vaikka metsiä hoidettaisiin talousmetsäperiaatteella, voidaan luonnon monimuotoisuutta edistää esimerkiksi suoja-alueilla, riistatiheiköillä ja tekopökkelöillä, täsmentää Jukka Paananen.
Metsätalous ja luonnon suojelu eivät siis ole vastakkaisia vaihtoehtoja.

Luonnonsuojelualue ei vaikuta jokamiehenoikeuksiin.
– Päinvastoin, alue on tarkoitettu kaikkien virkistymiseen. Sitä voi käydä ihailemassa vapaasti, Jukka Paananen rohkaisee.
Ahvenlammen suojelualueen läpi kulkeva metsäautotie on erotettu rauhoitetusta alueesta.

”Meillä on kristittyinä vastuu luomakunnasta.”

Jukka Paananen

Ahvenlammen suojelupäätös lähti liikkeelle, kun Metsänhoitoyhdistys Keskipohja vinkkasi Kokkolan seurakuntayhtymän metsätyöryhmälle Ahvenlammen erityisestä luontoarvosta. Yhteinen kirkkoneuvosto päättikin vuonna 2021 jättää alueesta luonnonsuojeluhakemuksen.
Vuoden 2022 kesäkuussa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus ilmoitti Ahvenlammen alueen sisältävän METSO-ohjelman kriteerit täyttäviä luonnonsuojelullisesti arvokkaita kohteita, joten yhteinen kirkkoneuvosto teki suojelupäätöksen.

METSO-ohjelma

• vapaaehtoinen ohjelma, jonka kautta voi suojella ja hoitaa metsiensä luontoarvoja: turvata luonnon monimuotoisuuden säilymistä
• tavoitteena on varmistaa, että Suomessa kasvaa jatkossakin sellaisia metsiä, joissa myös uhanalaiset ja taantuneet eliölajit voivat elää
• METSO-kohteeksi tarjottu metsä arvioidaan sen perusteella, millaista puustoista elinympäristöä se edustaa sekä millaisia luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä siinä on
• ELY-keskus vastaa METSO-ohjelman toteuttamisesta, tekee suojelupäätökset ja maksaa puuntuotannon tulonmenetyksistä korvauksen
• suojelupäätös voi olla määraikainen tai lopullinen
• maanomistajuus säilyy suojelusta huolimatta

Lähde: mmm.fi/metso-ohjelma

Artikkeli Seurakunta kunnioittaa luontoa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Oona Saksanen on kokenut tuon tunteen useasti. Retkeilyn ja partion harrastaja on viettänyt lapsuudesta saakka lukemattomia öitä ulkona, yksin tai yhdessä muiden kanssa.

Kun kömpii aamulla ulos makuupussista ja avaa teltan oviaukon, tunnelma on lähes poikkeuksetta virkistävä ja nautinnollinen.

– Kyllä sen huomaa, että ulkona nukuttaa kaikkein parhaiten. On saattanut uinua kymmenenkin tuntia tiedottomassa tilassa ja aamulla herää ihanan pirteänä, luonnon ja ympäristön ääniä kuunnellen, aamun valoa ihmetellen.

Suomen Latu haastaa jälleen tänä vuonna suomalaiset elokuun viimeisenä viikonloppuna yölliseen retkeilyyn, Nuku yö ulkona -teemalla. Saksanen suosittelee kokeilemaan ulkona nukkumista, vaikkapa juuri teemayön merkeissä.

Teltan paikaksi kannattaa valita tasainen maa, jossa ei ole juurakkoja tai kiviä.

Pitkän linjan retkeilijä muistuttaa, että nukkua voi muuallakin kuin kaukana korvessa tai kansallispuistossa. Jyväskylän kaupungin alueelta tai sen välittömästä läheisyydestä löytyy monia mainioita retkipaikkoja. Leiriytyminen on Suomessa jokamiehenoikeus, piha-alueita ja viljelyksiä lukuun ottamatta.

Saksanen on koonnut kauniina elokuisena päivänä teltan pystyyn Koivusaareen. Piskuinen maapläntti sijaitsee Tuomiojärvessä, kivenheiton päässä Viitaniemen uimarannasta, huomattavasti isomman Lehtisaaren vieressä.

– Teltan paikaksi kannattaa valita tasainen maa, jossa ei ole juurakkoja tai kiviä. Jos ei halua että paikalle kantautuu kaupungin humu, kannattaa siirtyä vähän lähiluontoa kauemmas.

Saksanen on huomannut, että ihmiset hakevat usein luonnosta juuri yksityisyyttä.

– Olen muutaman kerran nähnyt luontokohteessa jonkun juoksevan karkuun, kun on havaittu muitten lähestyvän, hän nauraa.

Aina retkeily ei ole vaivatonta, mutta itsensä haastamisesta voi saada hienon palkinnon ja etenkin lähtemättömät muistot. Saksaselle toistaiseksi unohtumattomin yö ulkona on kokemus viime syksyltä, Kurjenrahkan kansallispuistosta.

– Oli aivan kamala kaatosade ja jäätävän kylmä, karmea marraskuinen keli. Kävelimme pitkän matkan sateessa ja oletimme, ettei laavupaikalla tällä säällä ole muita.

– Kun sitten tultiin paikalle, niin siellähän oli jo kaksi ihmistä kääriytyneenä mukavasti lämpimiin makuupusseihinsa. He kertoivat että 50 metrin päässä on toinen laavu, joten jatkoimme sinne.

Yö oli ollut niin pimeä, etteivät retkeilijät olleet nähneet ollenkaan, minne olivat saapuneet.

 Tavoite olisi käydä elämän aikana kaikissa kansallispuistoissa.

– Oli todella juhlava olo aamulla, kun heräsimme täyteläisen unen jälkeen ja aloimme tutkailla ympärillemme. Laavu olikin kummallisen näköinen avoin pyöröhirsimaja, aivan upea paikka. Siinä vaiheessa sai todellakin palkinnon kaikesta edellisen illan ja yön vaivannäöstä.

Saksanen liittyi partioon jo seitsenvuotiaana, isoveljen esimerkin perässä. Partioura on ollut opiskeluajat jäissä, mutta taidot ovat tallella ja retkelle on päästävä niin usein kuin mahdollista.

– Tavoite olisi käydä elämän aikana kaikissa kansallispuistoissa. Varsinkin keskisen Suomen puistot, kuten Leivonmäki, Isojärvi, Etelä-Konnevesi ja Helvetinjärvi, ovat tulleet tutuiksi.

– Ehkä upein yöpymispaikka on ollut Urho Kekkosen kansallispuisto Itä-Lapissa. Siellä on niin puhdas ilma ja vesi, että voi juoda vaikka suoraan kirkkaasta tunturipurosta.

Ensimmäistä kertaa yötään ulkona nukkuvalle Saksanen suosittelee hyvää etukäteisvalmistautumista.

– Elokuinen yö on jo melko viileä, joten lämmin makuupussi on hyvä perusvaruste. On tärkeää, että pukeutuu makuupussiin sopivasti, hyvin, mutta ei liikaa, sillä pussin sisään jäävä ilma eristää kylmyyttä.

– Jos ei halua vielä satsata retkeilyyn, voi lainata varusteita kavereilta tai vaikka vuokrata retkeilyliikkeistä. Nyt on hyvä aika aloittaa, sillä tähän vuodenaikaan pärjää mainiosti ihan tavallisilla varusteilla ja välineillä.

Saksanen muistuttaa, että kauaskaan ei tarvitse lähteä.

– Ulkona nukkumisen voi aloittaa kätevästi vaikka omalta takapihalta tai lähimetsästä.

Nuku yö ulkona 28.8.2021. Lue lisää 

Artikkeli Luonnon luksusta ihmetellen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Vanhan testamentin luomiskertomus kuljettaa lukijan parissa luvussa läpi valtavien kosmisten mullistusten. Mukana on koko maailmankaikkeus taivaankappaleista pienimpään muurahaiseen saakka.

Kaikki alkaa siitä, että on autiota ja tyhjää. Vain Jumalan henki liikkuu syvien vetten päällä pimeydessä. Ja sitten tulee valo.

Jos oikein tarkkoja ollaan, luomiskertomuksia on kaksi. Ensimmäinen kertoo maailman luomisesta kuudessa päivässä. Toinen kuvaa tapahtumia vähän eri järjestyksessä ja ihmisen suhdetta luomakuntaan ja Jumalaan. On arvioitu, että ensimmäinen luomiskertomus on kirjoitettu 400-luvulla eKr. ja toinen 800- tai 900-luvulla eKr.

– Luomiskertomukset ovat ikivanhoja selityksiä maailman synnystä, jotka on kirjattu muistiin vasta paljon myöhemmin. Vaikka niissä kuvataan ikiaikaista kokemisen tapaa, niillä on viestinsä kaikkina aikoina, sanoo ekoteologiaan perehtynyt tutkija ja pappi Pauliina Kainulainen.

Luomiskertomukset ovat Kainulaisen mukaan uskon muinaista kieltä, jota ei pidä suoraan rinnastaa moderniin luonnontieteen kieleen. Yllättäviä yhtäläisyyksiäkin on: alussa on vesi, ja sitten alkaa pikkuhiljaa kehittyä yhä monimutkaisempia elämänmuotoja.
– Mielestäni voi hyvin arvostaa molempia käsityksiä elämän synnystä ja kehityksestä. Raamatun äärellä lukijan tehtävänä on kysyä kertomuksen merkitystä.
– Kiinnostavaa on se, kuinka syvyys ja kaaos ovat luomisen edellytys. Siksi myöskään ihmismielen syvyyksiä ei tarvitse pelätä.

Raamatun kuvausta maailman luomisesta on Kainulaisen mielestä usein tulkittu liian ihmiskeskeisesti. Kertomuksen huipentuma ei ole ihmisen vaan lepopäivän luominen. Ihmisen yhteys maahan ja luontoon on perustavanlaatuinen, sillä hänet luotiin tomusta samana päivänä kuin maaeläimet.
– Tämä on todella ajankohtainen näkökulma nyt, kun puhutaan ekologisesta kriisistä, eläinten kohtelusta ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä.

Toisen luomiskertomuksen mukaan Jumala asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan maata. Tämän tasapainoisen kumppanuuden hakeminen on nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan.

Raamattu korostaa luomakunnan itseisarvoa ja Jumalan läsnäoloa kaikessa luodussa. Luonto on pyhä, mutta ei itsessään jumalallinen.
– Meidän tulisi tietoisesti irrottautua siitä ajatuksesta, että ihmisellä on rajaton valta käyttää hyväkseen luomakuntaa. Kun ymmärtää luonnon pyhyyden, siitä seuraavat kunnioitus ja rajan taju.

Luomiskertomus antaa luvan myös iloon ja nautintoon. Jumala näki, että luomistyö oli hyvä. Ihminen saa liikkua luonnossa, etsiä siitä lohtua ja kiittää.
– Uuden testamentin valossa luomisen aamu rinnastuu kauniisti ylösnousemuksen aamuun. On äärettömän toivoa antava ajatus, että Jumala pystyy kumoamaan kaikki tuhoavat voimat, kuolevaisuuden ja katoavaisuuden.

Artikkeli Luomiskertomus juhlii luomakunnan pyhyyttä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Hämeenlinnan kaupungin ilmastokoordinaattori ja Allianssin Ilmastonmuutosvoimaa-hankkeen koordinaattori Juuso Puurulan katse tähyää samalla jo vuoteen 2022. 

– Vahvistamme verkostoa ja rakennamme brändiä. Jokainen kannustaa tahollaan sosiaalisessa mediassa kestäviin elämäntapoihin. Ensi vuonna näymme ja kuulumme myös kaupungilla. 

Ilmaston viikko on seurakunnan, kaupungin, Hämeen Ammattikorkeakoulun, paikallisten järjestöjen ja vapaaehtoisten yhteisponnistus ilmaston puolesta.  

Teemaviikko syntyi viime vuonna WWF:n Earth Hour -tapahtuman ympärille oppilaitospappi Jaana Lehtosen ja tuolloin vielä kestävää kehitystä HAMK:ssa opiskelleen Juuson keskusteluista. Pohjois-Pohjanmaalta opiskelijaksi Hämeeseen tullut Juuso tutustui moniin hämeenlinnalaisiin ja kaupunki tuli tutuksi. 

Hämeenlinnassa on hienot kulttuurimaisemat ja historia. Juuso toteaa kaunista luontoa löytyvän Suomessa – onneksi – joka paikasta, mutta nuoria kiinnostavien palveluiden ja paikkojen skene on aika pieni.

– Nuoret aikuiset käyttäisivät mielellään urbaaneja, pienimuotoisia palveluita. Jutut, joihin liittyy kuluttamisen vastuullisuusnäkökulma, kuten kierrätys tai hävikkiruoka, voivat olla hauskoja ja inspiroivia. Olohuone jatkuu kaupunkiin, Juuso visioi. 

– Toivottavasti pendelöinti- ja etätyömahdollisuudet tuovat kaupunkiin myös nuorempaa väkeä.  

Eettistä keskustelua  ei pidä vaientaa 

Lapsuutensa ja nuoruutensa maaseudulla maitotilan arkea elänyt Juuso seurasi Kari Kuulan eläinten oikeuksia räväkästi puolustaneesta kolumnista noussutta keskustelua – pettyneenä. Median kiinnostus lopahti, kun siirryttiin vastakkainasettelusta syvempiin pohdintoihin. 

– Jäi sellainen olo, että piispat pelästyivät ja halusivat kannanotollaan vaientaa kaiken kriittisyyden. Mutta kuka käy eettistä keskustelua, jollei kirkko?  

Äänensävyyn hiipii turhautuneisuutta, kun Juuso analysoi ilmastokeskustelua. 

– Nuorten asenteita edelleen kuitataan et tiedä mitään vielä koska olet nuori -argumenteilla. Näin sanovat eivät ymmärrä, että maailma on muuttunut. On esimerkiksi uutta tutkimusta ja teknologiaa.  

– Meille on toitotettu koko elämä sitä, että raha on kaiken tärkein mittari: Miten voin kasvattaa omaisuutta ja kilpailukykyä, miten voin maksimoida tehokkuuden. Mutta elämässä tulee olla muutakin sisältöä ja joskus vähempi voi olla parempi. 

Toiveikkuutta luo se, että moni on huomannut kestävän elämäntavan luovan merkityksellistä ja rikasta elämää. Kestämättömistä asioista pitää luopua, tilalle voi kuitenkin tulla jotain antoisaa ja arvokasta, kuten aikaa läheisille.  

– Kummipoikani täytti juuri vuoden. Toivon hänelle mahdollisuuksia hyvään elämään ja itsensä toteuttamiseen. Se motivoi minua työskentelemään ilmastokriisin estämiseksi.  

Hämeenlinnan Ilmaston viikko 22.–27.3.2021 

• Ilmastoparlamentti ti 23.2. 
• Yritysvastuuaamukahvit Parkissa pe 26.3. 
• Ilmastotekoja sekä vinkkejä kestävään elämäntapaan sosiaalisessa mediassa 
• Eräs Teatterin ja Sibelius-seuran ilmastovideo 
• Valojen sammutus koko kaupungista Earth Hourin ajaksi la 27.3. klo 20.30–21.30 
• Ja paljon muuta ilmastoteemaista ohjelmaa, lisätietoja: www.hameenlinna.fi/ilmastonviikko  

Artikkeli Antoisa kestävä elämä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kaksi suurta seinätapettia ja kymmenet luontovalokuvat sekä kuvista kootut katselukirjat ovat syntyneet Gradia Jyväskylän valokuvauksen aikuisopiskelijoitten projektina ilahduttamaan huonokuntoisia ja huonomuistisia Sampoharjun asukkaita.

– Lähtökohtana meillä oli tuoda luonto sisätiloihin ja tavoitteena tarjota muistisairaille virikkeitä ja katseltavaa, kertoo opiskelija Johanna Sell.

Tehtävä koettiin mielenkiintoiseksi ja haastavaksi. Se pakotti katsomaan itsestään selviltä tuntuneita maisemia ja pintoja uusin silmin.

– Kuvat eivät saaneet olla liian rajuja. Niihin etsittiin positiivista latausta ja tunnelmaa, Sell määrittelee.

Opiskelijat toivovat, että kuvat saisivat mukavia muistoja nousemaan mieleen ja että ne ilahduttaisivat myös ryhmäkodin henkilökuntaa ja vierailijoita.

Tukea ja hoivaa tarjoava uudenkarhea Sampoharjun ryhmäkoti Vaajakoskella on 33 asukkaan koti. Palveluesimies Anneli Puskala (kuvassa) ilahtui valokuvausopiskelijoiden yhteistyötoiveesta, sillä palvelukodin seinät olivat karun valkoiset ja laitosmaiset.

Valokuvat eivät tulleet maksamaan Sampoharjulle mitään, sillä opiskelijat hankkivat itse sponsorinsa, joiden tuella kuvat pystyttiin vedostamaan tauluiksi.

Puskalan mukaan värikkäät kuvat seinillä tarjoavat viriketoimintaa.

– Hoitajat voivat asukkaiden kanssa viritellä keskustelua kuvien sisällöistä. Toisaalta voidaan lähteä yhdessä kävelylle kuvia katselemaan, hän toteaa.

Talossa eletään kodinomaista elämää. Vaikka osa asukkaista on tuonut huoneisiinsa omia taulujaan, kaipasivat yhteiset tilatkin tauluja seinilleen.

Puskalan mukaan moni muukin kaupungin asumisyksikkö saattaisi ilahtua vastaavasta yhteistyöprojektista, sillä tilojen viihtyisyyden lisäämiseen ei ole liiemmin rahaa tarjolla.

Tutkimusten mukaan luonnon äärellä oleminen vaikuttaa hyvinvointiin. Luontokuvien katselun on todettu alentavan jännittyneisyyttä ja verenpainetta sekä tuottavan mielihyvää.

Palvelukodin iäkkäillä asukkailla mahdollisuus luontokokemuksiin on rajoittunutta. Luontokuvat auttavat osaltaan heitä pääsemään hetkeksi takaisin luonnon tunnelmiin.

Hoitava luonto

Hoitava luonto -installaation toteutti valokuvauksen ammattitutkintoa suorittava aikuisopiskelijaryhmä Gradia Jyväskylästä. 

Ryhmä osallistui kesäkuussa 2019 läänintaiteilija Marko Hämäläisen Koirasalmen kansallispuistossa ohjaamaan luontokuvaus-workshopiin, jonka tuotoksena syntyi suuri määrä erilaisia luontokuvia Keski-Suomesta.

Näyttelyn lisäksi asukkaiden käyttöön jää opiskelijaryhmän ottamista luontokuvista koottuja kirjoja, joita pidetään selailukappaleina oleskelutiloissa.

Artikkeli Luontokuvat palauttavat muistoja mieleen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Läntisen valistuksen aikaansaama mekanistinen maailmankatsomus, missä luonto on ikään kuin kone, on johtanut teknologiseen ajatteluun ja puhe ”luonnonvaroista” korostaa ihmisen hyötyä. Tämä näkyy myös seurakuntien talouspainotteisena suhtautumisena luontoon.

Voimakas kaupungistuminen on tuonut monia hyviä asioita, mutta virtuaalitodellisuus ja koneympäristössä eläminen ovat lisänneet etääntymistä luonnosta. – Luontosuhteella on pitkät juuret, metsä oli vuosisatoja sitten myönteinen koti ja turvapaikka. Miksi käymme nyt karua kamppailua sitä vastaan?

LUOMAKUNTA on pyhä ja Jumala siinä läheisesti läsnä. Tämän kristinuskoon perimmiltään kuuluvan hienon löydön Kainulainen haluaa tuoda takaisin elämäämme. Sen myötä voivat palata kohtuuden taju ja rajat, jotka ovat hävinneet mielenmaisemastamme.

Ekologisen kriisissä hengellinen syvätason ajattelu on välttämätöntä. Pureutuminen kulutuksen juurisyihin selkeyttää, miksi kulutuksesta irtautuminen on vaikeaa. Mukavuudenhalu aiheuttaa pelkoa ja varmistelua. Kainulainen esittää ratkaisuksi mietiskelevää rukousta.
– Perusajatuksena on päästää irti huolesta ja pelosta. Tällöin ihminen vapautuu sisäisestä tarpeesta vertailla ja varmistella tulevaisuuttaan. Hän alkaa elää yksinkertaista ja kohtuullista elämää, eikä lamaannu esimerkiksi ilmastoahdistuksen vuoksi.

Ahdistus luonnosta, eläimistä ja ilmastosta ei itsessään riitä, vaan pitää löytää apuvälineet ja yhteys syvempään ulottuvuuteen. Hiljainen rukous tuo elämään iloa ja voimaa muutokseen. Rukous toimii samalla mielikuvituksen lähteenä nykyistä parempaan kohtuuden kulttuuriin.
– Tällainen rukous muuttaa ihmistä ja vie häntä johonkin uuteen.

KAINULAISEN mukaan tehokkaalle metsänhakkuusysteemille on olemassa vaihtoehtoja, jos niitä on halu oikeasti löytää. Hän vetoaa asiassa yksityisomistajien ohella seurakuntiin ja kuntiin.
– Jatkuvapeitteinen kasvatus on mahdollinen vaihtoehto myös taloudellisesti. Sen myötä metsän monimuotoisuus sekä metsäkanalintujen ja metsämarjojen kanta pelastuu.

Omaa suhdettaan luontoon Kainulainen kuvaa käytännönläheiseksi. Marjastus on hänelle suoranainen intohimo, joka tarjoaa lähes meditatiivisia elämyksiä. Päiväkirjamerkinnät Pohjois-Savon aikaisesta lapsuudesta vahvistavat varhaisen innostuksen luontoon.
– Olin kirjoittanut päiväkirjaani, että luonnossa minulla on pyhä paikka. Tuo pyhyyden taju on säilynyt mielessäni aina.

Kainulainen on tutkinut paljon ekologisia aiheita, joista hän väitteli tohtoriksi vuonna 2005. Ekoteologi on nimikkeenä epävirallinen, mutta kertoo hänen erityiskiinnostuksestaan luontoon kristillisyyden ja hengellisyyden kautta.
– Ylikulutus ja luonnon tasapainon vaaliminen ovat teologinen kysymys. Filosofia ja teologia voivat auttaa luontosuhteen korjaamisessa.

Työssään Enonkosken luostariyhteisössä hän pääsee toteuttamaan kohtuullisuutta ja pitämään hiljaisen rukouksen ajatusta yllä. Kristillinen usko sisältää hänestä vahvan meditaation ja mietiskelyn perinteen.

Artikkeli Mietiskelevällä rukouksella irti kulutusahdistuksesta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Muutos ei kuitenkaan katkaissut välejä perheeseeni, vaan yhteydet ovat säilyneet hyvinä pesäeron jälkeenkin. Nyt minulla on oma perhe ja elämäni keskiössä on puolivuotias Lenni-poika. Olen aina ollut lapsirakas. Johtunee siitä, että olen kasvanut isossa sisaruskatraassa. Pojallani on peräti 39 serkkua.

Kotoa lähdön jälkeen ehdin asua monella paikkakunnalla. Jyväskylässä olemme asuneet vajaat kaksi vuotta. Ensimmäistä kertaa meillä on se tunne, että tämä ei ole vain väliaikaista, vaan paikka tuntuu oikeasti kodilta. Olen sosiaalinen ja puhelias, mutta tykkään olla paljon ihan yksin tai vain oman perheeni kanssa.

Luonto on minulle tärkeä. Ulkoilemme paljon ja teemme vaunulenkkejä. Mieheni kanssa käymme myös vuorotellen salilla kuntoilemassa.

Moni pikkulapsen vanhempi valittaa väsymystä ja yöunien vähyyttä. Taidamme poiketa valtavirrasta, koska menemme aikaisin nukkumaan ja heräämme yleensä ennen Lenniä. Poika nukkuu jo omassa huoneessaan, usein heräämättä kertaakaan yön aikana. Sitten jaksaakin hyvin seuraavana päivänä touhuta. Minusta on mukavaa olla äiti. Lapsen kehitystä ja uusien asioiden oppimista on hienoa seurata. Lenni on ollut aina helppo lapsi, varsin iloinen ja nauravainen.

Olen ammatiltani kokki ja äitiyslomalle jäädessäni tarjoilijaopinnot olivat aivan loppusuoralla. Tarkoituksena olisi saattaa opinnot loppuun ensi syksynä. Yrittäjänä toimiva mieheni olisi sen aikaa kotona hoitamassa lasta.

Minusta kokin ja tarjoilijan ammattitutkinnot ovat hyvä yhdistelmä. Koen olevani omalla alallani. Tykkään myös asiakaspalvelusta, mutta enemmän elementissäni olen silti keittiön puolella. Haaveissa on, että minulla olisi jonain päivänä vielä oma ravintola, ensin täytyy kuitenkin hankkia runsaasti työkokemusta. Mieluiten jossakin tasokkaassa ravintolassa.

Artikkeli Pienen lapsen äiti nukkuu hyvin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

On yllättävää, miten usein Jeesus Raamatussa vetäytyy vuorille, kauas metelistä, hälinästä ja ihmeitä odottavista väkijoukoista.

Aina kyse ei ollut edes yksin olemisesta. Puheista kuuluisin, Vuorisaarna, tapahtuu jo nimensä mukaisesti korkealla paikalla, suuren ihmisjoukon ihmetellessä. Onkin sanottu, että vetäytyminen vuorille symbolisoi Raamatussa Jumalan kohtaamista.

Missä Jyväskylässä sitten pääsisi lähimmäs taivasta? Mahdollisuuksia on paljon, sillä Keski-Suomi ja sen keskus ovat kuuluisia kukkuloistaan ja mäkisyydestään. Vaikkeivät ne vuoria olekaan, monen nimestä huolimatta, onnistuu täälläkin korkeanpaikan arkiretriitti.

Laajavuorelle pääsee autollakin

Tunnetuin ja helpoimmin saavutettava ”vuori” on luonnollisesti Laajavuori, jonka laelle huonompikuntoinenkin pääsee autolla hurauttaen ja talvisin hiihtohissillä. Huipulta avautuvat maisemat kahteen suuntaan, kaupunkiin päin ja länteen, jossa ei näy kuin metsiä ja erämaata.

Toisaalta laskettelurinteen puuton rinne ja sinipunainen hiihtohissikompleksi eivät oikein tunnu hyvältä hiljentymispaikan vieressä. Mutta jos annetaan vain silmän levätä, päästään ainakin Jyväskylästä jyvälle.

Kaupunki näyttää vesistöjen pilkkomalta tilkkutäkiltä, jossa asutus on melko hajallaan keskustaa lukuun ottamatta. Silmiin pistää muutoin melko matalassa kaupungissa korkea kolmikko, Harjun torni, Viitatornin kerrostalo sekä asuntomessualueen uusi taivaannielijä Maailmanpylväs.

Kanavuoren rinteet ovat jyrkkiä

Rauhallisempi huippu löytyy Vaajakoskelta. Kanavuoren rinne on jyrkkä, joten hiljentyminen onnistuu vasta hengityksen ja sydämen taonnan tasaannuttua.

Vaiva palkitaan, sillä kaupunki häämöttää toisesta vinkkelistä kuin Laajavuoressa. Vaikka ympärillä on nyt puita ja alla vankka kallio, tekee nelostie retriitinmetsästäjälle kuitenkin tepposen. Varsinkin ruuhka-aikana Suomen valtaväylän pullonkaula tukkeutuu ja raskas kalusto jyrää äänillään rauhallisen luontomaiseman.

Paremmin rauhoittumiseen soveltuisi Kanavuoren toinen kylki, jossa vain Savonmuan Lentävä kalakukko suhahtaa joskus ohitse. Maisemista on puuston juurella kuitenkin turha haaveilla.

Virallisesti Jyväskylän korkeimmat huiput ovat Korpilahden Moksin kylän Uutelanmäki (259 m) sekä Taka-Keljon radiomastojen viereinen Pirttimäki (249 m).

Retkellä Moksiin korkeiden paikkojen bongaaja vetää täydellisen vesiperän, sillä joissakin kartoissa luvattua kunnon luontopolkua Uutelanmäeltä ei enää löydy. Routavaurion syömien peräteiden jälkeen maisemassa nököttää yksinäinen opastetaulu, jossa oleva polun opaslappunen on riivitty palasiksi.

Paljon parempi tilanne ei ole Pirttimäessäkään, joka ennen kuntaliitosta Korpilahteen piti Jyväskylän korkeimman kohdan titteliä hallussaan. Paikalle johtaa metsäautotie ja mikäli kurottautuu varpailleen, näkee kääntöpaikalta juuri ja juuri kauas etelään. Mutta haluaako joku täällä tehometsänhoidon kokeneen kumpareen nokassa sitten hiljentyä ja rauhoittua, on toinen juttu.

Pappilanvuorelle vie luontopolku

Pappilanvuori on nimensä mukaisesti sopiva tee-se-itse retriitin kohde. Nimi on muisto entisen Jyväskylän maaseurakunnan kirkkoherrojen asuttamasta Jokelan pappilasta, joka kohosi niin ikään talon mukaan nimetyn Pappilanjoen törmällä. Sittemmin eräs Keski-Suomen suurimmista ja komeimmista pappiloista revittiin alas 1960-luvun betonivillityksessä.

Vuori sen sijaan on yhä olemassa ja sinne pääsee opastettua luontopolkua pitkin. Muutaman kilometrin kapuamisen jälkeen löytyy kohta, jossa pieniä aukkoja länsisuuntaan sinnittelee puustosta vapaana. Liikenne jyrää sen verran kaukana, että sen voi sulkea mielestään. Pappilanvuori on tähän saakka paras paikka hiljentymiseen.

Koska Jyväskylä on iso kaupunki, täysin hiljaista huippua ei lähistöllä ole. Täyttä rauhaa halajavan on mentävä Multialle. Keski-Suomen korkein kohta, Kiiskilänmäki (269 m), on Jyväskylän ympäristössä paras mahdollisuus saada ”vuorikokemus”.

Kiiskilänmäellä seisoo näkötorni

Kiiskilänmäeltä avautuu upea keskisuomalainen maisema kauas jokaiseen ilmansuuntaan. Ei kuitenkaan itse huipulta, vaan kiitos kuuluu kyläyhdistykselle, joka on rakennuttanut paikalle vankan näkötornin.

Vasta Kiiskilänmäellä voi saada pienen aavistuksen, millaista olisi olla yksin jossain Galilean vuorilla rukoilemassa, vain tuulen ääni korvissa. Saderintaman tai ukkosen lähestymisen voi nähdä jo kymmenien kilometrien päästä.

Aurinko laskee ja sulkee laaksot ja kukkuloiden rinteet pimeyteen, noustakseen jälleen toiselta sivulta horisontin takaa lämpimänä, verkkaisena pallona.

Tämän lähemmäs taivasta ei alkukesän Keski-Suomessa pääse.

Artikkeli on julkaistu Henki&elämä -lehdessä 28.5.2015

Artikkeli Taivaan ääressä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kävi todella hyvä tuuri, kun kelit ovat ihan superia. Enpä olisi osannut kuukausi sitten kuvitella, että metri lunta häippäisee näin äkkiä.

Helteinen päivä on tulossa, sen tuntee heti aamusta. Naapuritontilla valmistaudutaan katon pesuun. Jonkun on tehtävä töitä, vaikka toinen lomailee. Joutilaana ei Salojärvi silti halua lomaansa viettää, ja pihapiiristä löytyy aina pientä tekemistä.

Takapihalla on vanha kota, joka on saanut jo uuden lattian. Kodan lähettyville on suunnitelmissa silta, jota pitkin pääsee viereiselle puistoalueelle. Naapurin kanssa rakennetaan peräkärryyn saunaa, joka on tarkoitus saada valmiiksi vielä tällä viikolla.

– Saunan voi lyödä auton perään ja halutessaan siirtää ponttoonin päälle ja tehdä siitä kelluvan saunan.

Tänä vuonna lomasta tulee väkisinkin erilainen. Luvassa ei ole yhteisiä lomareissuja, koska muu perhe lomailee eri aikaan. Eikä reissuun tai mökille pääse siitäkään syystä, että reilu kuukausi sitten jämtlanninpystykorva Hirvisalon Elli synnytti kahdeksan pentua.

– Nimesin ne rahayksikköjen mukaan. Kruunu, Dinaari, Taala ja Peso, siinä muutaman pennun nimet.

Kaikesta huolimatta Salojärvi ei stressaa lomallaan. Lomaan ei kuulu kellon katseleminen, ja aamulla voi halutessaan nukkua pitempään. Lomaan kuuluu myös hyvä ruoka ja grillaaminen.

– Tykkään laittaa ruokaa monipuolisesti. Sienet metsästä, se on sitä kotimaista luomua.

Toukokuisen loman parasta antia on seurata luonnon heräämistä ja sen runsasta äänimaailmaa.

– Toissa yönä nukuin takaterassilla. Väillä kuuntelin, kun hanhiparvia lenteli ylitse.

Salojärvi viihtyy luonnossa ja on innokas metsämies. Samanmoinen löytyy ihan naapurista. Pasi Niemelän kanssa koetaan verkot lähes päivittäin ja saalistakin on saatu ihan kohtuullisesti. Tänään järveltä palaa kaksi lomalaista, joista Niemelällä on kesäloman sijaan vielä pitämätöntä talvilomaa.

– Tänään ei saatu kuin yksi pieni lahna, mutta kalastuksen viehätyshän perustuu siihen, että saaliin määrää ei voi tietää etukäteen.

Kerran se kirpaisee

Virallinen kesälomakausi alkaa toukokuusta ja kestää syyskuuhun asti. Keski-Suomen pelastuslaitoksessa on noin 140 työntekijää, jotka osallistuvat varsinaiseen kenttätason pelastustoimintaan.

Heillä on ollut jo joitakin vuosia porrastuskäytäntö lomien suhteen. Suurin osa pelastustoimintaan osallistuvasta henkilöstöstä kiertää kaikki viisi lomakuukautta läpi viiden vuoden aikajänteellä.

Tilastollisesti toukokuu on kesälomakuukausista vähäsateisin. Tänä vuonna hellepäiviä on ehtinyt toukokuun puoleen väliin mennessä kertyä jo enemmän kuin Keski-Suomessa koko viime kesän aikana yhteensä.

Artikkeli Toukokuinen loma voi olla superia julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.