Kaikki alkaa siitä, että on autiota ja tyhjää. Vain Jumalan henki liikkuu syvien vetten päällä pimeydessä. Ja sitten tulee valo.

Jos oikein tarkkoja ollaan, luomiskertomuksia on kaksi. Ensimmäinen kertoo maailman luomisesta kuudessa päivässä. Toinen kuvaa tapahtumia vähän eri järjestyksessä ja ihmisen suhdetta luomakuntaan ja Jumalaan.

– Luomiskertomukset ovat ikivanhoja selityksiä maailman synnystä, jotka on kirjattu muistiin vasta paljon myöhemmin. Vaikka niissä kuvataan ikiaikaista kokemisen tapaa, niillä on viestinsä kaikkina aikoina, sanoo ekoteologiaan perehtynyt tutkija ja pappi Pauliina Kainulainen.

Luomiskertomukset ovat ikivanhoja selityksiä maailman synnystä, jotka on kirjattu muistiin vasta paljon myöhemmin.

Syvyydessä on luovuuden lähde

Luomiskertomukset ovat Kainulaisen mukaan uskon muinaista kieltä, jota ei pidä suoraan rinnastaa moderniin luonnontieteen kieleen. Yllättäviä yhtäläisyyksiäkin on: alussa on vesi, ja sitten alkaa pikkuhiljaa kehittyä yhä monimutkaisempia elämänmuotoja.

– Mielestäni voi hyvin arvostaa molempia käsityksiä elämän synnystä ja kehityksestä. Raamatun äärellä lukijan tehtävänä on kysyä kertomuksen merkitystä.

On arvioitu, että ensimmäinen luomiskertomus on kirjoitettu 400-luvulla eKr. ja toinen 800- tai 900-luvulla eKr.

Raamatun alkukertomuksissa on yhtäläisyyksiä muun muassa sumerilaisten ja babylonialaisten luomismyyttien kanssa, kuten alkukaaos, vesi sekä ihmisen luominen maasta.

– Erojakin on. Raamatun luomiskertomus ei ole väkivaltainen eivätkä luomakunnan osat ole itsessään jumalia, vaan Jumala luo kaiken. Kiinnostavaa on se, kuinka syvyys ja kaaos ovat luomisen edellytys. Siksi myöskään ihmismielen syvyyksiä ei tarvitse pelätä.

Syvyys ja kaaos ovat luomisen edellytys. Siksi myöskään ihmismielen syvyyksiä ei tarvitse pelätä.

Kunnioituksesta seuraa rajan taju

Kainulaisen mielestä Raamatun kuvausta maailman luomisesta on usein tulkittu liian ihmiskeskeisesti.  Kertomuksen huipentuma ei ole ihmisen vaan lepopäivän luominen. Ihmisen yhteys maahan ja luontoon on perustavanlaatuinen, sillä hänet luotiin tomusta samana päivänä kuin maaeläimet.

– Tämä on todella ajankohtainen näkökulma nyt, kun puhutaan ekologisesta kriisistä, eläinten kohtelusta ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä.

Toisen luomiskertomuksen mukaan Jumala asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan maata. Tämän tasapainoisen kumppanuuden hakeminen on nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan.

Raamattu korostaa luomakunnan itseisarvoa ja Jumalan läsnäoloa kaikessa luodussa. Luonto on pyhä, mutta ei itsessään jumalallinen.

– Meidän tulisi tietoisesti irrottautua siitä ajatuksesta, että ihmisellä on rajaton valta käyttää hyväkseen luomakuntaa. Kun ymmärtää luonnon pyhyyden, siitä seuraa kunnioitus ja rajan taju.

Luomiskertomus antaa luvan myös iloon ja nautintoon. Jumala näki, että luomistyö oli hyvä. Ihminen saa liikkua luonnossa, etsiä siitä lohtua ja kiittää.

– Uuden testamentin valossa luomisen aamu rinnastuu kauniisti ylösnousemuksen aamuun. On äärettömän toivoa antava ajatus, että Jumala pystyy kumoamaan kaikki tuhoavat voimat, kuolevaisuuden ja katoavaisuuden.

Kun ymmärtää luonnon pyhyyden, siitä seuraa kunnioitus ja rajan taju.

Artikkeli Luomiskertomus juhlii luomakunnan pyhyyttä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Koulujen uskonnonopetuksessa ollaan samoilla linjoilla kristillisen valtavirran kanssa, kertoo Suomen uskonnonopettajien liiton puheenjohtaja Tuovi Pääkkönen. Alakoululaiset perehtyvät Raamatun luomiskertomukseen sellaisenaan, mutta ylemmillä luokilla ja lukiossa avataan kertomuksen tulkinnallinen puoli. Luomiskertomus ei ole tiedettä vaan se on eräänlainen uskontunnustus

– Se kertoo, että Jumala on maailmankaikkeuden Luoja ja että Hän on hyvä, maailma on hyvä ja me emme ole täällä sattumalta.

Biologian opettaja piipahti uskontotunnilla

Pääkkönen opettaa uskontoa, filosofiaa ja elämänkatsomustietoa Tampereen yliopiston normaalikoulussa. Hän on saattanut pyytää koulun biologian opettajan uskontotunneille virittämään keskustelua, ja opettajien näkemys luomiskertomuksesta ja evoluutioteoriasta on yhteneväinen.

– Tiede puhuu tieteen kieltä, uskonto antaa vastauksia toisenlaisiin kysymyksiin. Tiede perustuu evidenssiin, uskonto hakee merkityksiä. Uskonnollinen usko ja evoluutio voidaan mahduttaa samaan maailmankatsomukseen.

Pääkkönen muistuttaa, että siinä vaiheessa, kun uskonto alkaa tehdä tieteellisiä väittämiä esimerkiksi maailman synnystä, siitä tulee näennäistiedettä.

Monen lajin kreationistit

Viime vuonna laadittu tiedebarometri kertoo, että kaksi kolmasosaa suomalaisista pitää evoluutiota pätevänä maailmankaikkeuden synnyn selittäjänä. Noin joka kymmenes kallistuu luomisopin eli kreationismin kannalle.

Kreationismia on monta alalajia. Nuoren maan kreationistit uskovat, että maailmankaikkeus on noin kuusituhatta vuotta vanha. Vanhan maan kreationistit pyrkivät sovittamaan Raamatun luomiskertomuksen nykytieteen havaintoihin. Samaan tähtää myös älykäs suunnittelu, jonka kannattajat haluavat teorian näkyvän myös koulujen biologian opetuksessa.

Kreationismin kannatus on yhteydessä uskonnolliseen vakaumukseen, ja se on yleisintä niin sanotuissa vapaissa suunnissa.

Arkeologia sai toisiin ajatuksiin

Herätyskristillisissä piireissä tunnettu teologian tohtori Eero Junkkaala oli kauan kreationismin vankkumaton kannattaja. Perehtyminen arkeologiaan sai hänet toisiin ajatuksiin.

– Missään alaviitteessäkään ei väitetty, että maailma voisi olla kuusituhatta vuotta vanha. Fossiilit ja maakerrostumat vakuuttivat.

Sekä luomiskertomus että evoluutio kertovat, että maailmankaikkeudella on alku, ja Raamatun luomisjärjestys vastaa suunnilleen evoluutioteorian käsitystä lajien kehittymisestä.

– Evoluutio on paras selitys kaikelle sille, joka luomakunnasta nyt nähdään. Teoriassa on paljon aukkoja, emmekä tunne koko prosessia. Aukkojen vuoksi teorian vastustaminen on kohtuullisen helppoa, Junkkaala myöntää.

Kreationismikirjallisuutta paljon suomeksi

Kreationismikeskustelu on pinnalla varsinkin Yhdysvalloissa. Se pulpahtaa herkästi esille, kun puhutaan koulujen biologian opetuksesta. Tuovi Pääkkönen näkee sen johtuvan siitä, että maan kouluissa ei opeteta uskontoa.

– Keskustelu on tulehtunutta, koska maailmankatsomukselliselle keskustelulle ei ole luontevaa paikkaa kouluissa. Yhdysvallat on uskonnollinen kansakunta, ja siellä olisi tarve keskustella näin isosta tieteenfilosofisesta kysymyksestä.

Eero Junkkaala huomauttaa, että evankelikaalinen – ja siten kreationistinen – kristillisyys on myötätuulessa Yhdysvalloissa. Maassa julkaistaan paljon kirjallisuutta, joka puolustaa kreationismia, ja kirjallisuutta käännetään myös paljon suomeksi.

Moraalin pohtiminen ihmisen merkki

Evoluutioteoriaa on syytetty siitä, että se asettaa ihmisen samalle viivalle eläinten kanssa. Kun teoria puhuu eloonjäämistaistelusta, sen voidaan tulkita hyväksyvän epätasa-arvon ja sorron. Vahva vie ja heikko vikisee.

Eero Junkkaala tulkitsee asian päinvastoin. Yhteiset biologiset juuret eläinten kanssa eivät vähennä ihmisen arvoa.

– Jumala on luonut eläimet ja ihmiset, mutta vain ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Jokainen ihminen on Jumalan kuvana arvokas.

Tuovi Pääkkönen ajattelee, että kertomus ihmisen luomisesta tarkoittaa symbolisesti sitä hetkeä, jolloin ihmisen alkumuoto alkoi miettiä moraalia ja kuolevaisuutta.

– Jumalan kosketuksen hetki oli se, kun ihminen tuli tuntemaan hyvän ja pahan. Aatami ja Eeva eivät ole historiallisia henkilöitä, vaan he edustavat ihmisiä, meitä kaikkia.

Kirkot: evoluutio Luojan työkalu

Evankelis-luterilainen kirkko ei sitoudu kreationismiin eli luomisoppiin. Kirkon virallisilla nettisivuilla kantaa perustellaan seuraavasti:

– Luterilainen kirkko ei katso, että evoluutioteoria luonnontieteellisenä selitysmallina on ristiriidassa luomisuskon kanssa. Luomisusko on kokonaisvaltainen uskonnollinen tulkinta elämän ihmeestä ja sen synnystä. Evoluutioteoria on totena pidetty luonnontieteellinen selitysmalli lajien kehittymisestä.

Myös katolinen kirkko on hyväksynyt evoluutioteorian.

– Luonnon evoluutio ei ole ristiriidassa luomisteorian kanssa, sillä evoluutio edellyttää kehittyvien asioiden luomista, muotoili paavi Franciscus teistisen evoluution näkemyksiä myötäillen.

Kannanotto ei ole uusi, sillä jo paavi Pius XII ilmoitti vuonna 1950, että katolisen kirkon oppien ja evoluution välillä ei ole ristiriitaa.

Myös ortodoksinen kirkko on samoilla linjoilla.

Artikkeli Ja Jumala loi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.