Ahvenlampi sijaitsee Ullavassa, noin 30 kilometrin päässä Kokkolan keskustasta. Ahvenlammen vanhat mäntykankaat täyttävät METSO-ohjelman luonnonsuojelukriteerit.
Suojeltavalla alueella pitää olla erityinen luontoarvo, esimerkiksi vanha metsä, että se hyväksytään METSO-ohjelmaan.
– Ahvenlammen metsä on suurimmaksi osaksi yli 150-vuotiasta, tietää seurakuntayhtymän metsätyöryhmässä mukana ollut Jukka Paananen.
– Erityisesti Länsi-Suomessa on vanhaa metsää vain vähän, sillä yleensä metsä päätehakataan 70–90-vuotiaana.
Paananen mainitsee, että vanhoissa metsissä viihtyvät muun muassa kuukkelit.
– Meillä on kristittyinä vastuu luomakunnasta. Tehtävämme on viljellä ja varjella maata. Siksi on tärkeää, että myös seurakunnassa halutaan turvata luonnon monimuotoisuutta ja estää esimerkiksi lajikatoja.

”Metsänhoidossa kohteen luonto-arvot voivat mennä sen taloudellisten arvojen edelle.”

Hannu Hyvärinen
tekninen isännöitsijä

Kokkolan seurakuntayhtymä on Suomen seurakuntatalouksista suurin metsänomistaja. Se hoitaa metsiään vastuullisesti.
– Metsänhoidossa kohteen luontoarvot voivat mennä sen taloudellisten arvojen edelle. Seurakuntayhtymän kiinteistöstrategiassakin painotetaan luontoarvojen kunnioitusta sekä metsien monimuotoisuuden edistämistä, kertoo Kokkolan seurakuntayhtymän tekninen isännöitsijä, METSO-ohjelman toteuttamisessa mukana ollut Hannu Hyvärinen.
Luontoa ei suojella pelkästään luonnonsuojelualueilla, vaan luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on myös osa metsänhoitoa.
– Vaikka metsiä hoidettaisiin talousmetsäperiaatteella, voidaan luonnon monimuotoisuutta edistää esimerkiksi suoja-alueilla, riistatiheiköillä ja tekopökkelöillä, täsmentää Jukka Paananen.
Metsätalous ja luonnon suojelu eivät siis ole vastakkaisia vaihtoehtoja.

Luonnonsuojelualue ei vaikuta jokamiehenoikeuksiin.
– Päinvastoin, alue on tarkoitettu kaikkien virkistymiseen. Sitä voi käydä ihailemassa vapaasti, Jukka Paananen rohkaisee.
Ahvenlammen suojelualueen läpi kulkeva metsäautotie on erotettu rauhoitetusta alueesta.

”Meillä on kristittyinä vastuu luomakunnasta.”

Jukka Paananen

Ahvenlammen suojelupäätös lähti liikkeelle, kun Metsänhoitoyhdistys Keskipohja vinkkasi Kokkolan seurakuntayhtymän metsätyöryhmälle Ahvenlammen erityisestä luontoarvosta. Yhteinen kirkkoneuvosto päättikin vuonna 2021 jättää alueesta luonnonsuojeluhakemuksen.
Vuoden 2022 kesäkuussa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus ilmoitti Ahvenlammen alueen sisältävän METSO-ohjelman kriteerit täyttäviä luonnonsuojelullisesti arvokkaita kohteita, joten yhteinen kirkkoneuvosto teki suojelupäätöksen.

METSO-ohjelma

• vapaaehtoinen ohjelma, jonka kautta voi suojella ja hoitaa metsiensä luontoarvoja: turvata luonnon monimuotoisuuden säilymistä
• tavoitteena on varmistaa, että Suomessa kasvaa jatkossakin sellaisia metsiä, joissa myös uhanalaiset ja taantuneet eliölajit voivat elää
• METSO-kohteeksi tarjottu metsä arvioidaan sen perusteella, millaista puustoista elinympäristöä se edustaa sekä millaisia luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä siinä on
• ELY-keskus vastaa METSO-ohjelman toteuttamisesta, tekee suojelupäätökset ja maksaa puuntuotannon tulonmenetyksistä korvauksen
• suojelupäätös voi olla määraikainen tai lopullinen
• maanomistajuus säilyy suojelusta huolimatta

Lähde: mmm.fi/metso-ohjelma

Artikkeli Seurakunta kunnioittaa luontoa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, van hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. (Room. 8:20-22)

Olemme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, henkilökohtaisesti ja yhteisön jäseninä.  Meille on annettu tehtäväksi pitää huolta Jumalan luomasta maailmasta, koko luomakunnasta. Meille on annettu tehtäväksi toimia erityisesti niiden ihmisten ja kansojen rinnalla, jotka kärsivät vakavasti ilmastonmuutoksesta ja ihmisten itsensä aiheuttamasta luonnon riistosta.

Arushan konferenssin aikana kuultua

”Toivon, ettei kirkko rajoittaisi lähetysteologiaansa vain evankelioidakseen ihmisiä ja antaakseen heille kristillistä kasvatusta, vaan että lähetykseen kuuluisi myös kritiikki köyhyyttä ja ympäristötuhoa aiheuttavaa maailmantaloutta kohtaan.”

”Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan ihmiset on luotu Jumalan kuviksi ja osaksi luomakuntaa. Siksi meille on annettu vastuu pitää huolta luomakunnasta. Kuitenkin ihmiset ovat tottelemattomuudessaan olleet Jumalan luomistyötä tuhoavien voimien aiheuttajia riistävän kulutuskäyttäytymisen vuoksi. Nykyinen kriisi haastaa kiireellisiin käytännön toimiin, jossa yhdessä etsimme elämän teologiaa, oikeudenmukaisuutta ympäristökysymyksissä ja ekoteologiaan perehtymistä.”

”Opetuslapseus perustuu evankeliumien antamaan todistukseen. Sitä pyritään toteuttamaan kristillisessä opetuksessa alkuperäiskansojen keskuudessa. Tarvitaan profeetallista vaihtoehtoa rahan kulttuurille ja evankeliumin mukaisten arvojen tuomista alkuperäiskansojen kulttuuriin. Saamme rukoilla Pyhän Hengen johdatusta.”

Omaa pohdiskelua

Mitä tarkoittaa se, että Jumalan luomille ihmisille on annettu tehtäväksi ”viljellä ja varjella maata?” Onko se johtanut vastuuttomuuteen niistä lahjoista, joita ihmiselle ja koko luomakunnalle on suotu? Luonnonvarojen riistäminen talouden voiton maksimoimiseksi koskee kaikkea elämää maapallolla. Ihmisen itsekkyydestä ja syntisyydestä on kysymys.

Jumalan lähetyksen toimijoina saamme kamppailla kaikkia niitä voimia vastaan, jotka tuhoavat elämää. Siksi elämme ja toimimme niiden rinnalla, jotka kärsivät nopeasti kehittyneestä ja uhkaavasta ilmastonmuutoksesta. Tätä kärsimystä koetaan nyt kaikkialla maailmassa. Köyhyys, epätasa-arvo ja epäoikeudenmukaisuus kulkevat käsi kädessä myös meitä lähellä, ei vain kehittyvissä maissa. Näemmekö vastuumme ”hyvinä huoneenhaltijoina” Jumalan maailmassa?

Jumalan luomakunnasta huolehtiminen alkaa pienistä teoista, omasta kulutuskäyttäytymisestä, ympäristöystävällisistä toimista ja ennen kaikkea niiden lähimmäisten auttamisesta ja tukemisesta, jotka ovat kipeimmin avun tarpeessa. Ihminen on osa luomakunnan kokonaisuutta, ja voimme antaa hyvät elinmahdollisuudet myös tuleville sukupolville.

Nyt tarvitaan vastuullisuutta, nopeita ja vaikuttavia päätöksiä ja lujaa luottamusta hyvän Jumalan johdatukseen. Rukoile ja tee työtä, siinä on jälleen hyvä ohje kristittyjen ja kristillisen seurakunnan todistukselle aina ja kaikkialla. Jos uskomme siihen pelastuksen sanomaan, joka on meille annettu, silloin toimimme rohkeasti ja pelottomasti maailman haasteiden keskellä ja tuemme heitä, joiden on tehtävä suuria ratkaisuja ihmiskunnan elinolojen säilyttämiseksi.

Rukous

Rakastava Jumala, kiitos siitä, että Isänä ja Poikana ja Pyhänä Henkenä olet aina kanssamme ja johdatat. Anna meidän kuulla sinun pyhää tahtoasi ja elää tahtosi mukaan kaikille ihmisille ja koko maailmalle siunaukseksi.

Rukoilemme voimaa kamppailla niitä voimia vastaan, jotka tuhoavat sinun luomaasi elämää. Auta meitä tekemään sinun rakkautesi mukaisia tekoja. Anna meille nöyryyttä tiedostaa omat puutteemme ja virheemme. Rukoilemme viisautta itsellemme ja poliittisille päättäjille tarttua niihin uhkiin, joita ilmastonmuutos aiheuttaa kaikkialla maailmassa.

Auta meitä kuulemaan erityisesti köyhien, syrjittyjen ja sorrettujen ääntä. Heidän elämänsä on vakavasti uhattuna ei pelkästään luonnonilmiöiden vuoksi vaan meidän asenteidemme ja tekojemme vuoksi. Herra armahda meitä.

Kuule meitä pyhä kolmiyhteinen Jumala. Aamen.

Jaakko Rusama
johtaja
Kirkon lähetystyön keskus

Artikkeli Pidä huoli Jumalan luomakunnasta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kaikki alkaa siitä, että on autiota ja tyhjää. Vain Jumalan henki liikkuu syvien vetten päällä pimeydessä. Ja sitten tulee valo.

Jos oikein tarkkoja ollaan, luomiskertomuksia on kaksi. Ensimmäinen kertoo maailman luomisesta kuudessa päivässä. Toinen kuvaa tapahtumia vähän eri järjestyksessä ja ihmisen suhdetta luomakuntaan ja Jumalaan.

– Luomiskertomukset ovat ikivanhoja selityksiä maailman synnystä, jotka on kirjattu muistiin vasta paljon myöhemmin. Vaikka niissä kuvataan ikiaikaista kokemisen tapaa, niillä on viestinsä kaikkina aikoina, sanoo ekoteologiaan perehtynyt tutkija ja pappi Pauliina Kainulainen.

Luomiskertomukset ovat ikivanhoja selityksiä maailman synnystä, jotka on kirjattu muistiin vasta paljon myöhemmin.

Syvyydessä on luovuuden lähde

Luomiskertomukset ovat Kainulaisen mukaan uskon muinaista kieltä, jota ei pidä suoraan rinnastaa moderniin luonnontieteen kieleen. Yllättäviä yhtäläisyyksiäkin on: alussa on vesi, ja sitten alkaa pikkuhiljaa kehittyä yhä monimutkaisempia elämänmuotoja.

– Mielestäni voi hyvin arvostaa molempia käsityksiä elämän synnystä ja kehityksestä. Raamatun äärellä lukijan tehtävänä on kysyä kertomuksen merkitystä.

On arvioitu, että ensimmäinen luomiskertomus on kirjoitettu 400-luvulla eKr. ja toinen 800- tai 900-luvulla eKr.

Raamatun alkukertomuksissa on yhtäläisyyksiä muun muassa sumerilaisten ja babylonialaisten luomismyyttien kanssa, kuten alkukaaos, vesi sekä ihmisen luominen maasta.

– Erojakin on. Raamatun luomiskertomus ei ole väkivaltainen eivätkä luomakunnan osat ole itsessään jumalia, vaan Jumala luo kaiken. Kiinnostavaa on se, kuinka syvyys ja kaaos ovat luomisen edellytys. Siksi myöskään ihmismielen syvyyksiä ei tarvitse pelätä.

Syvyys ja kaaos ovat luomisen edellytys. Siksi myöskään ihmismielen syvyyksiä ei tarvitse pelätä.

Kunnioituksesta seuraa rajan taju

Kainulaisen mielestä Raamatun kuvausta maailman luomisesta on usein tulkittu liian ihmiskeskeisesti.  Kertomuksen huipentuma ei ole ihmisen vaan lepopäivän luominen. Ihmisen yhteys maahan ja luontoon on perustavanlaatuinen, sillä hänet luotiin tomusta samana päivänä kuin maaeläimet.

– Tämä on todella ajankohtainen näkökulma nyt, kun puhutaan ekologisesta kriisistä, eläinten kohtelusta ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä.

Toisen luomiskertomuksen mukaan Jumala asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan maata. Tämän tasapainoisen kumppanuuden hakeminen on nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan.

Raamattu korostaa luomakunnan itseisarvoa ja Jumalan läsnäoloa kaikessa luodussa. Luonto on pyhä, mutta ei itsessään jumalallinen.

– Meidän tulisi tietoisesti irrottautua siitä ajatuksesta, että ihmisellä on rajaton valta käyttää hyväkseen luomakuntaa. Kun ymmärtää luonnon pyhyyden, siitä seuraa kunnioitus ja rajan taju.

Luomiskertomus antaa luvan myös iloon ja nautintoon. Jumala näki, että luomistyö oli hyvä. Ihminen saa liikkua luonnossa, etsiä siitä lohtua ja kiittää.

– Uuden testamentin valossa luomisen aamu rinnastuu kauniisti ylösnousemuksen aamuun. On äärettömän toivoa antava ajatus, että Jumala pystyy kumoamaan kaikki tuhoavat voimat, kuolevaisuuden ja katoavaisuuden.

Kun ymmärtää luonnon pyhyyden, siitä seuraa kunnioitus ja rajan taju.

Artikkeli Luomiskertomus juhlii luomakunnan pyhyyttä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.