Eino on nelivuotias espanjanvesikoira, joka vierailee kirjastossa lukukoirana. Lukukoiran tehtävänä on kuunnella lukemista harjoittelevia lapsia ja olla läsnä.

Milan mielestä Einolle oli helppo lukea ja viidentoista minuutin lukuvuoro kului nopeasti.

– Tulen ehkä toisenkin kerran, Mila toteaa.

Lukukoiran tapaa Keljonkankaan kirjastossa kerran kuukaudessa. Lukukoirina toimivat Kennelliiton Lukukoirat, jotka on todettu tehtävään sopiviksi.

Eino on vilkas ja innokas koira, mutta tottunut olemaan lasten kanssa.

– Einolla on hyvä keskittymiskyky. Olemme harjoitelleet paljon rauhallista käyttäytymistä, Anna Rimppi kertoo.

Kennelliitto vastaa koirien soveltuvuuden arvioinnista ja koiranohjaajien kouluttamisesta. Koiran soveltuvuus lukukoiraksi arvioidaan ohjaajakurssin päätteeksi.

Lapset ovat tykänneet lukukoirista hirveästi.

Lukukoiran täytyy pystyä rauhoittumaan erilaisten ihmisten seurassa, eikä koira saa pelätä kovia ääniä tai erilaisia apuvälineitä, kuten pyörätuolia.
Rimpille vapaaehtoistyö on sydäntä lähellä. Kaverikoirissa pitkään mukana ollut Rimppi halusi jakaa koiran tuomaa iloa myös lukukoiratoiminnassa.

– Itselläni on lukihäiriö, mutta olen aina lukenut paljon. Lukukoiran avulla haluan kannustaa lapsia tarttumaan kirjoihin, Rimppi sanoo.

Lukukoiralle lukeminen on osa lukemaan innostamista. Koiran läsnäolo rentouttaa ja sen on todettu helpottavan stressiä. Lukemista harjoittelevan lapsen on helpompi lukea koiralle kuin toiselle ihmiselle, sillä koira ei arvostele, eikä huomauttele virheistä, hitaudesta tai epäröinnistä.

Lukukoiratoiminta käynnistyi Keljonkankaan kirjastossa viime syksynä. Keljonkankaan lisäksi lukukoira vierailee Keltinmäen kirjastossa.  Vastaanotto on ollut Keljonkankaan kirjaston vastaavan kirjastonhoitajan Johanna Tornikosken mukaan innokas.

– Toiminnan aloittaminen jännitti etukäteen, mutta lapset ovat tykänneet lukukoirista hirveästi. Lukemaan innostamisessa lukukoira toimii tosi hyvin, Tornikoski toteaa.

Artikkeli Einon avulla intoa lukemiseen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Keski-kirjastoissa on yhteensä noin 30 lukuneuvojaa. Jokaisella neuvojalla on oma kirjallinen makunsa. Yksi harrastaa dekkareita, toinen romantiikkaa ja kolmas tietää sarjakuvista. Osaamista löytyy laajasti ja lukusuosituksia tarjotaan moneen lähtöön. Kukaan ei kuitenkaan voi olla lukenut kaikkea.

– Emme me neuvojat ole lukemisen auktoriteetteja tai parempia lukijoita kuin muut. Ajattelemme, että olemme asiakkaiden vertaislukijoita. Jokainen lukija tietää itse oman lukukokemuksensa parhaiten, kirjastonhoitaja Anna Kainulainen sanoo.

Lukuneuvonnan kautta voi tilata sähköpostiinsa vinkkilistan, jossa on noin kymmenen kirjasuositusta. Kirjoista kerrotaan jonkin verran, ja toisinaan esitetään perustelut valinnoille. Asiakas voi pyytää, että kirjastoon kootaan valmis kirjapaketti. Hän voi halutessaan myös varata ajan lukuneuvojalle.

Kainulainen suosittelee lukuneuvontapalvelua kenelle vaan, joka kaipaa lukukokemuksia. Vinkkien avulla voi löytää uutta silloinkin, kun on lukenut paljon ja ideat alkavat loppua.

Joku saattaa ajanpuutteen vuoksi tarvita apua kiinnostavien kirjojen seulontaan.

Vinkkejä voi kysyä lukuharrastuksen aloittamiseen tai siihen, miten sen löytäisi uudelleen. Joku saattaa ajanpuutteen vuoksi tarvita apua kiinnostavien kirjojen seulontaan.

Kainulainen kannustaa mielellään ihmisiä lukemaan, koska se edistää hyvinvointia monella tavalla. Mielikuvitus kehittyy, kielentaju paranee ja sanavarasto laajenee. Lukeminen on hyvää vastapainoa työelämän ja somemaailman kiireelle. Toisinaan on hyvä keskittyä rauhassa lukemiseen.

Lukuharrastus voi olla ajanvietettä, mutta moni etsii keinoja käsitellä elämän hankalia asioita. Kirjoista saa vertaistukea, toivoa tai lohtua ja kokemuksen siitä, ettei ole yksin. Kirjaan uppoutuminen rentouttaa ja rauhoittaa mieltä.

Perinteisen paperikirjan lisäksi tarjolla on äänikirjoja kuunneltavaksi ja koko ajan kasvava kokoelma e-kirjoja. Jos paksu kirja pelottaa, voi tarttua ohuempaan teokseen tai lukea novellin tai sarjakuvaa.

Artikkeli Lukuvinkkejä moneen tarpeeseen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Sanomalehden kokoinen aukko aamupalapöydässä voi aiheuttaa itseään suuremman aukon maailman hahmottamisessa. Millaisia asioita ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu, miten niitä julkisuudessa käsitellään, ja mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella.  Koko uutisen käsite voi olla vieras tai väärä. Ammattitoimittajan koulutuksen ja kokemuksen tuomaa ammattitaitoa ei osata erottaa toimittajana esiintyvän kirjoittelijan harrastelusta.

Toimittajan näkökulmasta kiusallisen moni rakentaa maailmankuvaansa YouTuben videoilla ja houkuttelevaksi nikkaroiduilla nettiotsikoilla. Puhutaan valeuutisista ja valemedioista, lietsotaan salaliittoteorioita ja asioidenpimittämishysteriaa. Näin Suomessakin, vaikka meillä peruskoulutuksen myötä jokaisella pitäisi ainakin periaatteessa olla ymmärrys siitä, miten demokratia toimii ja mitä siihen kuuluu. Että sananvapaudessa tärkeämpää on riippumaton lehdistö kuin jokaisen oikeus mölistä holtittomasti netissä.

Lukutaito on avain ymmärrykseen. Henki&elämän jutussa puhutaan siitä, miten kirjat tukevat lasten kehitystä, antavat elämisen taitoja ja herättävät keskustelua. Kun lapsi viedään kirjojen ääreen pienestä pitäen, kirjoista voi tulla elinikäisiä ystäviä.  Kirjojen lukeminen herättää kysymyksiä ja keskusteluja. Kun tätä uteliaisuutta ruokitaan, voidaan elätellä toivetta,
että isompana lapsi tyydyttää tiedonnälkäänsä muullakin kuin netin
tarjoamalla hötöllä.

Lukutaito on keskiössä kehittyvissä maissa, kun yhteiskuntaa rakenne-taan. Kehittyneissä maissa keskiöön nousee medialukutaito. Ainakin sille näyttää olevan valtava tarve.

Artikkeli Uutisia ja nettihöttöä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ikävalko kertoo lukeneensa lapsille koko työuransa ajan.

– Uudet ekaluokkalaiset on ensin opetettava kuuntelemaan ja keskittymään. Uskon, että tästä on hyötyä lapsille kaikessa muussakin koulutyöskentelyssä. Sitä paitsi lapsille lukeminen on hauskaa, Ikävalko tuumaa.

1–3-luokkalaisia yli 30 vuotta opettanut Ikävalko tietää, että lapset saavat virikkeitä nykyään aivan eri tavalla kuin ennen ja niiden tulvassa lapsista on tullut aiempaa lyhytjännitteisempiä.

Hyvä kirja ruokkii mielikuvitusta, antaa ajattelemisen aihetta ja auttaa kielellisessä kehityksessä.

– Lasten sanavarasto kasvaa, ja kun on sanoja, on helpompi ilmaista ajatuksiaan ja käsitellä tunteitaan.

Ikävalkon mukaan koulu tekee parhaansa, mutta kodin tuki lukemisasioissa on ratkaiseva. Jos kotonakin luetaan ja viedään lasta kirjastoon, siitä saattaa tulla elinikäinen tapa.

Vuosien varrella Ikävalkon oppilaat ovat kuulleet lukuisia satuja ja kertomuksia. Parhaita ovat olleet Astrid Lindgrenin kirjat kuten Ronja Ryövärintytär ja Eemeli-kirjat. Lisäksi Ikävalko on lukenut muun muassa Fedja-setää, Timo Parvelan kirjoja ja uusimpana Supermarsua.

– Pekka Töpöhäntä on pienimmille erinomainen keskustelun avaaja kiusaamisjutuissa, hän sanoo kokemuksesta.

Klassikot kestävät aikaa

Kortepohjan kirjaston kirjastovirkailija Anna Myllymäki on huomannut, että on kirjasarjoja, jotka kiertävät lasten käsissä vuosikymmenestä toiseen.
Nuorten kirjojen klassikko-osastoon kuuluvat seikkailu- ja etsiväsarjat kuten Viisikot ja Neiti Etsivä -kirjat, myös Anni Polvan Tiina-kirjoja luetaan edelleen. Fantasiakirjallisuudessa Harry Potter -buumi jatkuu.

Myös eläinaiheet ovat suosittuja, ja hevostalleilla hoidetaan niin hevosia kuin ystävyyssuhteita. Erin Hunterin eläinfantasiakirjoissa seikkailevat muun muassa Soturikissat.

– Elämän suuret asiat, syntymä, kuolema, yksinäisyys, tulevat jo lasten kirjoissa vastaan. Tärkeää on, että vaikeita asioita käsitellään pehmeästi, lapsen ymmärryksen tasolla, Myllymäki miettii.

Pieniä lukijoita viehättävät erilaiset kurkistuskirjat, joissa piilossa oleva kuva täydentää lukunautintoa. Kosketus- ja peilikirjat kiehtovat, ja lapset myös haluavat etsiä kuvista hassuja yksityiskohtia. Esimerkiksi Mauri Kunnaksen kirjojen kuvista löytyy aina jotain uutta katsottavaa.

– Parhaita ovat turvalliset, lämpimät ja mukavat tarinat, joihin on helppo eläytyä. Hyvistä kirjoista oppii uusia asioita ja ne herättävät kysymyksiä, Myllymäki listaa.

Tatu ja Patu pysyvät lukulistoilla

Jyväskylän alueen kirjastoihin on hankittu useita kappaleita niitä kirjoja, joita nyt luetaan eniten. Lasten kirjoista Tatu ja Patu -kirjat komeilevat lainatuimpien listan kärjessä, vain Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historia katkaisee listan.  Kolmas listasuosikki on Risto Räppääjä -sarja.
Tunteista ja vaikeista asioista puhutaan Myllymäen havainnon mukaan nykyään aikaisempaa enemmän. Nuorten kirjoissa kestoaiheina ovat ystävyys ja ihmissuhteet, mutta kirjo on viime vuosikymmeninä laajentunut. Nyt myös erilaisia uusperheen ja monikulttuurisen yhteisön kysymyksiä nostetaan esille.

Esimerkiksi Cathy Cassidyn kirjoissa kepeän kuoren alla käsitellään aikuiseksi kasvamiseen liittyviä asioita. Avioerot, uusioperheet, muutot ja vaikeat sisarussuhteet ovat osa monen suomalaisenkin nuoren arkea, joka on kohdattava päästäkseen elämässä eteenpäin.

Suomalaisessa nykytuotannossa tätä genreä edustavat esimerkiksi Tuija Lehtisen nuorille ja varhaisnuorille suunnatut kirjat.

Edelleenkin kirjoissa puhutaan hyvistä tavoista, toisten huomioimisesta ja ihmissuhteitten hoitamisesta. Sen Myllymäki on huomannut, että tyttöjen ja naisten roolimalli on muuttunut.

– Nyt prinsessatkin seikkailevat eivätkä vain odota pelastavaa prinssiä, hän konkretisoi.

1950-luku saturomaanien kulta-aikaa

Ennen sotia monet lastenkirjoista olivat yltiöisänmaallisia ja uskonnollisia. 1950-luvulla ydinperheen asema korostui, naisten ja tyttöjen paikka oli kodin askareissa, kuvailee vanhaa lastenkirjallisuutta tutkinut Vaajakosken aluekirjaston informaatikko Marja-Kaisa Miilumäki.

– Toki poikkeuksia on. 1930-luvulla ilmestyi Kaarlo Merimaan Takapihan sankareita, jossa pojat eivät ole pätkääkään kiinnostuneita koulunkäynnistä vaan seikkailuistaan takapihoilla, Miilumäki kertoo.

Hänen mukaansa 50-luku oli saturomaanien kulta-aikaa. Silloin kirjoittivat suuret satukirjailijat, joiksi hän nimeää Tove Janssonin, Kirsi Kunnaksen, Marjatta Kurenniemen ja Aila Nissisen.

1960–70-luvuilla sadun ihmeet alkoivat siirtyä arkitodellisuuteen: tavalliset lapset astuivat prinsessojen ja prinssien tilalle. Myös muu arki, poliittinen liikehdintä, huoli luonnosta, maalta- ja maastamuutto alkoi näkyä lastenkirjoissa.

Esimerkeiksi ajankuvauksesta Miilumäki nostaa Camilla Mickwitzin Jason muuttaa maasta, Leena Krohnin Vihreä vallankumous ja Jukka Parkkisen Korppi-kirjat.

Kuvittajien rooli on lasten kirjoissa erittäin tärkeä. Miilumäen mukaan Mauri Kunnas on tehnyt valtavan kulttuurityön Koiramäki-kirjoillaan ja Kristiina Louhi kuvittaessaan kauniisti ja lämmöllä lapsiperheen arkea.

Entä onko kirjoja, joita kirjaston väki ei haluaisi lasten lukevan?

– Luulen, että nykyajan lasten mielestä jotkut 30-luvun sotakiihkoiset lastenkirjat olisivat pelkästään tylsiä ja ne säilyttäköön paikkansa kirjojen historiassa ja kirjaston varastossa. Sitten tietysti on ikuisuuskysymys Grimmin satujen raakuudesta – ei niitä varmaan herkimmille lapsille kannata iltamyöhällä lukea, Miilumäki tuumaa.

Kun lapselle luetaan

– sanavarasto moninkertaistuu
–  koulussa oppii paremmin
– lapsi kasvaa itsevarmemmaksi ja pärjää paremmin porukassa
– iltasadun kuullut lapsi nukkuu pidemmät yöunet
– lapsesta kasvaa parempi keskustelija ja kotona jutellaan enemmän
– lapsi, jolle luetaan, lukee myös aikuisena

Lukukeskuksen Lue lapselle -projekti
www.luelapselle.fi

Artikkeli Hyvä kirja tukee lapsen kehitystä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Olen aina pitänyt lukemisesta ja kotimaisesta kaunokirjallisuudesta. Lempikirjailijoita ovat Veikko Huovinen ja Antti Tuuri. Luen jonkin verran myös ulkomaista kirjallisuutta, jota yritän lukea aina alkuperäiskielellä, englanniksi, saksaksi ja ruotsiksi. Kielitaitoa olen tarvinnut työelämässä, nyt pyrin lukemalla ylläpitämään sitä.

Työssä parasta ovat asiakkaat. Heidän kanssa jutellessa oppii uutta, ja välillä keskustelut kääntyvät syvällisiin aiheisiin. Vakioasiakkaita on jonkin verran. Heitä käy liikkeessä aina Inarista asti. Sadantuhannen kirjan valikoimamme on laajuudessaan ihan kärkeä Suomessa.
Olen elämäni aikana huomannut, kuinka tärkeä merkitys on kasvatuksella ja koulutuksella. Minua huolestuttaa uutiset niistä nuorista, jotka eivät lue lainkaan. Lukeminen on verraton etu jatkoa ajatellen ja vaikuttaa moniin asioihin, kuten luovuuteen.

En halua jämähtää paikoilleni. Haluan oppia uutta, joten en viitsi tehdä samoja asioita liian pitkään. Se tarkoittaa usein myös kiirettä. Sen vastapainoksi nautin nykyään myös nukkumisesta silloin, kun siihen on tilaisuus. Työn lisäksi perhe on minulle tärkeä. Omillaan asuvia lapsia on mukava nähdä viikonloppuisin.

Aika kuluu vuosi vuodelta nopeammin. Lapsuuden pitkä viikko vilistää nyt ohi päivässä. Havainto on antanut ryhtiä lukemiseen. Enää en lue mitä sattuu, vaan ajatuksella.
Odotan aikoja, jolloin pääsisimme vaimon kanssa taas matkustelemaan ja tutustumaan eri kulttuureihin. Yksi haave on myös oman hengittävän hirsitalon rakentaminen, jonka sijainti olisi tarkkaan harkittu.

Artikkeli Lukeminen avaa ovia luovuudelle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Oletko aina halunnut kirjakauppiaaksi vai ajautunut alalle?
Kai voi sanoa, että olen syntynyt kirja-alalle. Isovanhempani ja isäni ovat luotsanneet monen tuntemaa perheyritystä Gummerusta. Koin tulevani sukuni juurille Kauppakadun liikkeeseen. Ellin kirjasta näkyy vanhan Gummeruksen kirjakaupan kivijalkaan. Muistan jo pikkutyttönä pyytäneeni töitä Gummeruksen kirjakaupasta, ja sain luvan pyyhkiä postikorteista pyyhekumilla vanhoja hintoja pois varaston sopukoissa. Äitini perustama edullisia kirjoja myyvä Kilokirja oli myös useana kesänä ja jouluna työpaikkani koulu- ja opiskeluaikoina. Veljeni perusti edullisten kirjojen Kirjatorin-ketjun. Siellä työskentelin kymmenisen vuotta osto- ja johtotehtävissä.

Mikä yrittäjänä toimimisessa on parasta?
Parasta on, että saan käyttää kokemustani ja idearikkauttani tässä työssä. Huomaan, että sytyn myös haasteellisuudesta ja sesonkien vaihtelevuudesta.

Kuinka hyvin kristilliset kirjat myyvät?
Kilpailu ihmisten ajankäytöstä haastaa myös kristillisiä kustantajia sekä kirjakauppiaita, mutta en usko olevamme poikkeus muusta kirja-alasta. Toivon kuitenkin, että laadukasta kirjankustantamista tekevät kristilliset kustantajat voisivat säilyttää toimintansa Suomessa ja sitä kautta olla mukana mediakasvatus- ja sisälähetystyössä. Sitä voi tukea omalta osaltaan ostamalla kristillisen kirjan. Mielestäni kristillinen kirja on säilyttämisen arvoinen, ja sen eteen teen omalta osaltani työtä.

Paras sesonki vuodessa?
Olen sanonut hiukan leikillisesti, että ilman joulua ei olisi kirjakauppoja. Taitaa olla niin, että moni muukin kauppa ja työpaikka katoaisi ilman kristikunnan suurta juhlaa.

Mitä Ellin kirjasta ostetaan eniten? 
Kirjoja myydään edelleen euromääräisesti eniten.

Kuinka kovaa kilpailu on?
Kirja-ala kilpailee ihmisten ajankäytöstä. Sosiaalinen media, internet, älykännykät vievät runsaasti ihmisten ajasta – toisin kuin ennen. Myös lehdet kipuilevat varmasti saman asian kanssa. Nettiostaminen tuo myös omat haasteensa. Ostamalla kivijalkakaupoista ne pystyvät säilymään katukuvassa ja työllistävät paikallisia ihmisiä.

Kuinka tärkeää muu oheismyynti on?
Oheismyynti on tullut yhä tärkeämmäksi kirjakaupoissa, lähes elintärkeää.

Pitääkö paperinen kirja vielä pintansa?
Uskon, että pitää. Katsotaan sitten muuttaako nuorempi sukupolvi suuntaa tulevaisuudessa. Matkoillahan e-kirja on kätevä, tosin itse suosin pokkareita. Paperikirjalla on todella hyvä etu e-kirjaan nähden. Sen parissa silmät lepäävät toisin kuin tietolaitteiden valossa. Paperikirja onkin paras iltaisin. Kirjojen lukeminen on myös aivoille ja muistillemme terveellistä, koska niissä on juonteen sisältävää pitkää tekstiä, eikä vain lyhyitä otsikoita tai koosteita.

Pokkari vai kovakantinen?
Lahjakirjoihin kovakantisuus tuo usein arvokkuutta. Uusintapainoksia tehdään pokkaripainoksina, jotka ovat myös edullisempia. Itselleni käy kaikki.

Ellin kirjassa pullakahvitellaan nettisivujen mukaan aina kun voidaan. Onko Aleksis Kiven päivä pullakahvien paikka?
Kiitos hyvästä ideasta!

Mitä lukeminen sinulle merkitsee?
En osaa kuvitella elämää ilman kirjallisuutta. Kirjat ovat suuri rikkaus itselleni ja kaikille meille.

Parasta juuri nyt?
Tekemisen meininki.

Artikkeli Kristillinen kirja on säilyttämisen arvoinen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Televisiota käynnistettäessä pitäisikin ensin tulla näytönkokoinen varoitus: Oletko aivan varma? Jos vastaat myöntävästi, seuraavaksi näkyviin tulisi ohjelman nimi: Tällä hetkellä on menossa ohjelma x, haluatko todella aloittaa katselun. Näin tarjoutuisi kunniallinen perääntymismahdollisuus ilman myötähäpeän kokemusta. Toki pelkät ohjelmien nimetkin saattavat aiheuttaa epätoivottuja tuntemuksia.

Yleensä tarjolla on tosi-tv:tä, sketsiviihdettä, kokkaus-, sisustus- ja tuunausohjelmia sekä kaikenkarvaisia selviytymis- ja pudotuspelejä. Näistä rakennusaineistahan valtaosa ohjelmista on tehty, ja halvalla. Monet ajattelevat, että suoratoistopalvelut ovat vastaus ongelmiin. Ei ole, tiedän kokemuksesta.

Siinä vaiheessa, kun olet katsonut Netflixistä kaikki ne sarjat ja elokuvat, jotka ylipäätään kiinnostavat, ymmärtänet mitä tarkoitan. Sitä paitsi rimakaan ei ole ihan niin korkealla kuin aiemmin. Viimeisen niitin tarjoavat ne illat, kun et enää löydä mitään tai etsintään kuluu enemmän aikaa, kuin mitä menisi itse löydöksen tuijottamiseen.

Viime vuonna stressi äityi niin pahaksi, että jouduin miettimään kokonaisvaltaista ratkaisua ongelmaan. Löysin sen ja kokemukseni ovat olleet sen verran hyviä, että uskallan suositella kaikille.
Tartu kirjaan. Niitä löytyy kirjastosta pilvin pimein. Elämä hymyilee taas ja aurinko paistaa.

Artikkeli Pimeääkin pimeämpi televisio julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.