Kun perheessä on yksi, jolle lähteminen on vaikeaa, se todella on sitä. Aina. Minne tahansa. Toki hienoa, että kotona on niin hyvä olla, että pelkkä ajatus lähdöstä ahdistaa. Sitten on toinen, jolle lähteminen on intohimo. Ellei aina ole reissua tiedossa, sen on hyvä olla edes suunnitelmissa. Matkailu avartaa mieltä – ja kukkaroa, mistä aina välillä muistutetaan.

Tällaisella porukalla edessä oleva kesäloma herättää väkisin kovaäänistä keskustelua. Jokaiselle pitäisi olla tarjolla jotain, edes tunne, että hänen näkemystään ymmärretään. Että aloillaan oleminen ja lähteminen pysyisivät tasapainossa. Toki talous mielellään myös.

Kesä ja loma haastavat monissa kodeissa monella tapaa. Arjessa juostaan helposti toistemme ohi, lomalla vietetään tiiviimmin aikaa yhdessä. Odotukset yhteiselle ajalle voivat olla kovat. Toisaalta onnistuneen loman ainekset ovat kunkin omassa päässä. Se, kohtaavatko toiveet, on toinen juttu.

Oma tuskansa tulee, kun yhteistä loma-aikaa ei edes ole. Kesä voi myös olla yhtä suurta säätöä eksän ja nyksän ja eksän nyksän lomaviidakossa seikkailtaessa. Että kenellä kenenkin lapset kulloinkin ovat ja kuka saa tehdä mitäkin. Lomarahojen leikkaaminen taas teki monissa perheissä sen, että kesälomasuunnitelmat on nopeasti haarukoitu. Kun se ainoa taloudellinen liikkumavara poistettiin, ihmeisiin ei ole varaa. Ollaan kotona ja sitkistellään kuten vuoden ympäri muutoinkin. Sitten ovat vielä ne, joilla lomaa ei ole lainkaan – kun ei ole työtäkään.

Kesä on käsillä joka tapauksessa. Aurinko ja lämpö hemmottelivat jo toukokuussa niin, että vastaavasta on viime vuosina voitu vain haaveilla. Vaikka pessimistit ovat sitä mieltä, että tämän kesän lämpimät on nyt nähty, jaksan toivoa, että heinäkuun selviää ilman lämpökerrastoa. Viime vuonna ei selvinnyt. Edes reissussa kotinurkilla.

Artikkeli Lähdön tunnelmaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.