– Vapaaehtoistyön tulee voimaannuttaa – ei vaivaannuttaa, Kaustisen ja Ullavan seurakunnan kirkkoherra Veli-Pekka Harju kiteytti illan teeman Kokkolan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston iltakoulussa.
Syyskuun ensimmäisenä tiistaina kolmisenkymmentä kirkkovaltuuston valtuutettua sekä seurakuntien työntekijöitä ja vapaaehtoisia oli kokoontunut Kaarlelan seurakuntakodin Anders-saliin miettimään tapoja vapaaehtoistyön vireyttämiseen.
Hallintojohtaja Helinä Marjamaa muistutti, että seurakuntien verotulot laskevat ja henkilökunnan määrä vähenee tulevaisuudessa, mutta tekeviä käsipareja tarvitaan jatkossakin.

”Elävä seurakuntamme ei olisi elävä ilman vapaaehtoisia. Puuttuisi liian paljon Hengen lahjoja.”

Juha Karhulahti
Halsuan kirkkoherra

Kokkolan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Jukka Paanasen mukaan vapaaehtoistyö on kriisissä koko Suomessa.
– Samat ihmiset veivaavat vapaaehtoistyössä vuodesta toiseen. Kysymys kuuluukin, miten seurakuntayhtymä organisaationa toimii niin, että saamme aktivoitua mahdollisimman paljon vapaaehtoistyöntekijöitä.
Keskustelun alustuksina kuultiin kaikkien yhtymän seurakuntien esittelyt vapaaehtoistyön tilasta. Kaustisen ja Ullavan seurakunnassa vapaaehtoiset ovat toimineet jopa ulosveisuun vetäjinä.
– Niin sanotut uskotut miehet, jotka ovat laulaneet virren, joskus pitäneet myös puheen, Harju kertoi.
– Vapaaehtoistyön ja -tekijän tulee kohdata oikealla foorumilla. Pitää olla hyvä konsepti, kirkkoherra linjasi ja sanoi seurakunnan jokavuotisen vapaaehtoisvoimin toteutettavan Ullavan perinneruokaviikon tuottavan viikossa reilut parituhatta euroa.
– Kaustisella tämä vaan ei onnistuisi.

Kaustisellakin vapaaehtoisten työlista on pitkä; he vievät muun muassa lohtuhuiveja tai villasukkia leskeksi jääneille, vetävät raamattupiirejä, laulavat kuoroissa tai olivat rakentamassa kirkon kattoa.
-Kuten jo edesmennyt Antero Niittykoski, ahkera talkoolainen, joka tervasi eli ”kastoi” enemmän paanuja kuin kirkkoherra ehti kastaa lapsia, Harju muisteli.
Kaustisen ja Ullavan seurakunnan vapaaehtoistöiden listalta löytyy myös apukokkeja, näyttelijöitä, kirkkoväärtejä, isosia ja Facebook-kuvaajia.
– Jokaiselle vapaaehtoiselle tulee olla selkeä tehtävä. Pitää vain osata kysyä oikein. Ensimmäisestä kokeilusta saattaa syntyä elinikäinen tehtävä.

Kokkolan ruotsalaisessa seurakunnassa viikoittainen Crosspoint pyörii täysin vapaaehtoisvoimin.
Ihailtavaa kyläläisten aktiivisuutta ja vapaaehtoisten sitoutuneisuutta osoittaa myös Öjan kyläkirkon ylläpito.
– Öja on pieni kylä. Jokunen vuosi sitten kun yhtymä ilmoitti, ettei sillä ole varaa ylläpitää kyläkirkkoa, päätimme ottaa asiat omiin käsiimme, ruotsalaisen seurakunnan luottamushenkilö Mikael Lindqvist kertoi.
Nyt 10–12 vapaaehtoisen joukko hoitaa kiinteistön nurmikon leikkuut, lumityöt ja pienet korjaukset. Säästöjäkin on syntynyt useampi tuhat euroa.
– Ei se ole rasite. Jokaiselle vapaaehtoiselle pariskunnalle osuu talkoovuoro noin joka kymmenes viikko, Lindqvist laskeskeli.
Vapaaehtoinen Tom Nygård kysyi, miten saamme erityisesti nuorissa syttymään halun palvella.
– Kulutusyhteiskunnassa ihmiset haluavat palvelua, eivät palvella. Vapaaehtoistyö koetaan raskaana, vastahakoisena, mutta se kyllä maksaa itsensä takaisin kun siihen ryhtyy.

”Kristinuskolla on Kokkolassakin paljon kilpailijoita. Miten myydä seurakunta nuorille somessa?”

Antti Lapinoja
Lohtajan ja Kälviän seurakuntien vt. kirkkoherra

Sana luottamus nousi esiin illan monessa puheenvuorossa.
Halsuan kirkkoherra Juha Karhulahti sanoi suurimman esteen hedelmälliselle vapaaehtoistyölle seurakunnassa olevan kirkkoherroissa.
– Uskallammeko luottaa seurakuntalaisiin, ja antaa heidän tuoda erilaiset armolahjansa käyttöömme?
Samaa luottamusta aikuisiin ihmisiin peräänkuulutti Lohtajan ja Kälviän seurakuntien vt. kirkkoherra Antti Lapinoja.
– Seurakunnat eivät toimisi ilman vapaaehtoisia. Vapaaehtoiset tekevät sekä Lohtajalla että Kälviällä syntymäpäiväkäyntejä, hoitavat kauppa-asioita, toimivat kirkkoväärteinä ja lasten ryhmätoiminnassa kuten Donkkis. Se onkin ainoa vapaaehtoistoiminnan muoto, johon saadaan mukaan alle 30-vuotiaita, Lapinoja sanoi.
Kirkkoherran mukaan vapaaehtoistyön tulee tuntua vapaaehtoisesta mielekkäältä, ja hänen tulee kokea itsensä tärkeäksi.
– Miten houkutella nuoret mukaan kirkkoon, joka nojaa paljolti menneisiin asioihin – yhtään Jumalan sanaa ja evankeliumia väheksymättä, Lapinoja kysyi.

Vuoden 2020 alusta Kokkolan seurakuntayhtymään liittyneessä Halsuan seurakunnassa on totuttu talkoisiin. Viimeksi syntyi partiomaja paikallisen Lions Clubin tuella. Jos seurakunnalla ei ole rahaa tai resursseja, niin tehdään sitten itse.
– Seurakuntalaisten erityisosaaminen on aina saatu käyttöön kun on pyydetty, Karhulahti iloitsi.
Yhteistyö Halsuan kunnan kanssa on seurakunnalle valtava voimavara. Koulun rehtori on organisoinut lukujärjestykset niin, että opettaja voi kesken koulupäivän käydä pitämässä varhaisnuorten kerhoa seurakunnassa.
– Vapaaehtoiset ja vanhemmat vetävät Donkkis-iltoja ja Varkka-kerhoja, paikallinen yrittäjä hoitaa nuortenillat pientä palkkiota vastaan, luottamushenkilöt eivät ota kokouspalkkioita, kylän 10 kinkeripiiriä palvelee vuoron perään jumalanpalveluksissa, ja jokaiseen messuun pyritään saamaan vapaaehtoisia laulajia mukaan, Karhulahti listasi.
Koska seurakunnan diakonin virka on vain 20 prosenttinen, jää diakoniatyön syntymäpäiväkäynneistä ja joulumuistamisista paljolti kirkkoherran ja vapaaehtoisten harteille.
– Yksinäisinkään ei jää Halsualla yksin, vakuutti kirkkoherra, sillä vapaaehtoisten pyörittämässä ystäväpalvelussa sovitaan keskenään, kuka käy kenenkin vanhuksen luona maanantaina, ja kuka keskiviikkona.
Myös herätysliikkeillä ja järjestöillä on tärkeä osuus Halsuan seurakunnan vapaaehtoistyössä.

Kokkolan suomalaisessa seurakunnassa pitkään vapaaehtoistyötä tehneenä Anne Kellosalo pitää tärkeänä sitä, että seurakunta rakentaa yhdessä lasten ja nuorten kanssa siltaa kohti aikuisuutta, jolloin seurakunnasta ja myös vapaaehtoistyöstä tulee luonnollinen osa heidän elämäänsä.
– Sitä ei voi asettaa vain jonkun työalan vastuulle, vaan olemme kaikki vastuullisia luomaan tätä yhteyttä.
Muun muassa Koivuristin Keva-kerhoissa vapaaehtoistyötä tekevä ja luottamustoimissa mukana oleva Kellosalo peräänkuulutti seurakunnan työntekijöiden ja vapaaehtoisten tasa-arvoisuutta.
– On valtaa omistaa jokin rooli, jota toisella ei ole. Vapaaehtoistyötä työntekijän kanssa parityönä tehdessä työntekijä joutuu luopumaan jostain ja vapaaehtoistyöntekijä saa jotain. Vapaaehtoinen rohkaistuu ottamaan paikkansa.
Vuonna 2011 perustettiin Kokkolan suomalaisessa seurakunnassa vapaaehtoistoiminnan ohjausryhmä osana kirkon vapaaehtoistyön kehittämishanketta. Vuosi sitten syyskuussa seurakunnassa aloitti vapaaehtoistyön koordinaattori Mervi Santalo. Isossa seurakunnassa vapaaehtoistyön hallinnoinnille onkin perusteet, jos vapaaehtoisia palvelee seurakunnassa jo yli 600.

– Pyhäkoulutyömme on täysin vapaaehtoisten varassa, musiikkityössä on aina palvellut vapaaehtoisia, rippikouluja olisi mahdoton toteuttaa ilman isosia, uutena ryhmänä ovat korona-ajan myötä tulleet vapaaehtoiset arkunkantajat, Kokkolan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Jouni Sirviö listasi.
– Korona osoitti myös haavoittuvuutemme. Diakoniassa noin 80 prosenttia vapaaehtoistyötä tekevistä on yli 70-vuotiaita, ja kun korona tuli, vapaaehtoiset jäivät kotiin. Toisaalta myös toimintakin hiipui.
Sirviö kannusti työaloja ja seurakuntia ottamaan kopin työpari-työskentelystä vapaaehtoistoiminnassa.
– Sitä voisi jalostaa monelle alalle. Työparina toimiessa voi tuulettaa ajatuksia ja taakka kevenee, kun on toinenkin sitä jakamassa, Sirviö summasi.

Artikkeli Vapaaehtoistyössä tulee voimaantua – ei vaivaantua julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.