Seinäjokinen Sirkka Kuoppala löysi tuolijumpan sattumalta 16 vuotta sitten, tai oikeastaan hänet löydettiin. Hän kertoi olleensa kaupungilla asioilla, kun jumpan silloinen ohjaaja huikkasi ovesta, että ”tulepas Sirkka mukaan jumppaan”. Ja Sirkka tuli. Eläkkeelle jäätyään hänestä tuli yksi tuolijumpan vetäjistä. 

– Tällä hetkellä vedämme jumppaa Raili Nevalan kanssa. Mielellään ottaisimme mukaan uusiakin ohjaajia, sillä tämä on mukavaa hommaa.   

Oman kunnon mukaan 

Seurakunnan Ystävän tuvan tiloissa järjestettävää tuolijumppaa pidetään lukukauden mukaisesti syyskuun alkupuolelta toukokuun alkuun saakka. Ilmaisessa jumpassa aktiivisten osallistujien määrä on pitkään pysynyt vakiona. Vaikka koronapandemia teki jumppaan välillä taukoa, on liikunnan pariin hakeutunut taas maanantaisin likemmäs parikymmentä jumppaajaa. Pääosin ikäihmisistä koostuvassa jumpassa osallistujien keski-ikä on noin 80 vuotta.  

Jumpassa tehdään liikkeitä oman kunnon mukaan – kukaan ei ole hoputtamassa.

– Osa liikkeistä tehdään tuolilla istuen ja osa seisten. Liikkeitä on jaloille, käsille ja niskalle sekä hartioille. Paljon teemme venytyksiä ja taivutuksia, ja vahvistamme siten liikkuvuutta, Sirkka kertoo.  

Jumpasta rytmiä viikkoon 

Ohjaajat saavat vinkkejä ja opastusta 45 minuutin mittaisen tuolijumpan vetämiseen Seinäjoen kaupungin liikuntatoimelta. Jumppaajien määrästä pidetään kirjaa ja yhteisissä palavereissa käydään syksyisin ja keväisin.  

– Vaikka kyseessä on vapaaehtoistyö, me ohjaajat saamme liikuntatoimelta pieniä etuja, kuten esimerkiksi vuosikortin uimahallille tai kuntosalille sekä yhteen ohjattuun liikuntaan. Minusta ne ovat oikein mukava palkkio jumpan ohjaamisesta, Sirkka tuumailee. 

Tuolijumpan ohjaamisen lisäksi hän on aktiivinen myös monenlaisessa muussa seurakunnan vapaaehtoistyössä. Yksi esimerkki on kokkipyhiksen vetäminen, jossa lasten pyhäkouluun on yhdistetty yhteinen kokkaaminen ohjaajien kanssa.  

  – Välillä mietin, että onko jo vähän liikaakin kaikkea menoa, mutta mieheni, joka on itsekin ollut aktiivinen seurakunnan toimissa, tapaa aina sanoa, että ”anna palaa niin kauan kuin jalat jaksavat”, Sirkka nauraa.  

Tuolijumpassa, kuten muissakin vapaaehtoistyön muodoissa, tärkeää on yhdessäolo ja seura. Se ehkäisee yksinäisyyttä ja luo rytmiä viikolle. Jumpan jälkeen moni osallistujista jää nauttimaan yhdessä kupillisen kahvia Ystävän tuvan kahvioon. 

Artikkeli Ystäviä ja yhdessäoloa – tuolijumppa on monelle viikon odotetuin meno julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.