Ruotsissa asuin kolmeen eri otteeseen 90-luvulla sekä vuosituhannen vaihteen jälkeen. Työskentelin pisimpään Tukholman metrossa lipunmyyjänä.

Pidän itseäni kansalaisopiston suurkuluttajana, niin runsaasti kursseja mahtuu vuosien varrelle. Laulaminen on intohimoni ja harrastan sitä sekä yksin että ryhmissä.

Minulla on yhteiskristillinen tausta ja vuosien kokemus vapaaehtoistyöstä eri seurakunnissa ja yhteisöissä. Kuulun näkövammaisille tarkoitetun Henki&elämä-äänilehden lukijatiimiin. Ylistyslauluiltojen johtamisen lisäksi olen toiminut englannin ja ruotsin kielen tulkkina eri tilaisuuksissa.

Nyt olen ollut työttömänä muutaman vuoden. Sisäilmasairastuminen ja astma rajoittavat työnhakuani, koska terveitä työtiloja on vähän.
Suoranainen lottovoitto oli, kun pääsin tammikuussa kuntouttavan työtoiminnan kautta Sepän Kipinään aulaemännäksi. Siellä on terve ilma hengittää ja mukava työyhteisö.

Tämä työ on minun juttuni. Olen ihan liekeissä. Sosiaalisena ihmisenä parasta työssäni on ihmisten kohtaaminen. Työhistoriaani katsoessani huomaan, että olen aina halunnut työskennellä ihmisten parissa ja auttaa muita. Ystäväni ja perheeni tietävät, että tekisin mitä vain heidän puolestaan.

Arvostan ilon tuottamista toisille ja hyviä ihmissuhteita enemmän kuin rahaa. Toivon tulevaisuudelta lisääntyvää terveyttä ja vakituista työpaikkaa.

Minua pelottavat yhteiskuntamme koventuneet arvot ja kahtiajakautuminen. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu näyttää kasvavan, kun taas myötätunto toisia kohtaan tuntuu vähenevän.

Minulle ihmisarvo on tärkeämpi kuin ihmisen tuottavuusarvo. Elämässä ei kaikki aina mene niin kuin Strömsössä, kuka tahansa voi yllättäen menettää terveytensä tai työnsä. Siksi tarvitsemme lisää armeliaisuutta ja lähimmäisenrakkautta.

Artikkeli Aulaemännän pesti kuin lottovoitto julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Mut heitettiin kuorosta pois, koska lauloin liian lujaa, Ilta nauraa.

20-vuotias jyväskyläläinen laulajalupaus elää elämäänsä tällä hetkellä Helsingissä. Päivät kuluvat Pop-jazz -konservatoriolla muusikon opintojen parissa. Käynnissä on toinen vuosi lauluopintoja ja valmistuminen häämöttää jo ensi keväänä.

– Olen viihtynyt tosi hyvin sekä Helsingissä että koulussa. Konservatoriolla on rento ilmapiiri ja olen tutustunut moniin loistaviin muusikoihin, Ilta kertoo.

Ilta nousi monien tietoisuuteen kaksi vuotta sitten, kun hän lauloi Jare Tiihosen eli Cheekin Sillat-kappaleen kertosäkeet. Se oli iso askel tuolloin vasta täysi-ikäiselle, pienimuotoisissa tilaisuuksissa esiintyneelle laulajanalulle.

Muutaman keikan myötä Ilta päätyi vakituisesti lahtelaisräppärin taustalaulajaksi. Nyt takana on kaksi tiivistä festarikesää, ensiksi Cheekin ja sitten Profeettojen mukana.

– Niiden välissä talvella tapahtui vielä Cheekin jäähallirundi. Se oli ehkä rankin rupeama, Ilta muistelee.

Aika paljon kaksikymppiselle nuorelle naiselle.

– Kiertueet olivat tietysti hienoja kokemuksia. Ja Jarelta tuli hyvää palautetta myös.

Ilta kertoo kuluvan kesän olleen mietinnän kesä.

– Totesin, että seuraavaksi haluan omille teille.

Mietinnän kesä toi levytyssopimuksen Warnerin kanssa ja ensimmäisen oman kappaleen, Koukkuun. Sen jälkeen on työstetty sooloalbumia.

Ilta on erilainen nuori, sillä hän uskoo albumikokonaisuuksiin ja haluaa sellaisia myös tehdä. Musiikkialalla on pitkään puhuttu siitä, että albumit eivät enää kiinnosta ketään, ja ennemmin kannattaisi julkaista vain yksittäisiä biisejä.

Ilta mainitsee tärkeimmiksi esikuvikseen laulajina vahvaääniset naisdiivat Celine Dionin ja Whitney Houstonin.

– Isosti ja räväkästi laulaminen on se mun juttu. Pitää vetää häpeilemättä ja täysillä.

Tiedossa on jännittävä kevät, sillä uusien biisien äänittely ja muusikon paperit tuottavat paljon kiireitä. Pidemmälle ajalle on myös suunnitelmia. Tavoitteita ei ole asetettu ainakaan liian alas.

– Ehkä ulkomaille joskus. Suomen eturivin artistien joukkoon olisi tarkoitus, Ilta linjaa.

Artikkeli Ilta on matkalla parrasvaloihin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Vuorenmaallekin jäi lapsuudesta olo, että pitäisi olla täydellinen, jos aikoi laulaa.

– Ei täällä tarvitse olla täydellinen. Tänne on mukava tulla ja täällä voi oppia.

Vuorenmaa laulaa Kehittyvissä laulajissa, jonka kotipesä on Kuokkalan kirkko.

Kuoroon liittymisen kynnys oli Vuorenmaalle aika suuri. Ensimmäinen kerta oli kuitenkin positiivinen. Muut kuorolaiset ja kuoronvetäjä Sirpa Lampinen saivat hänet tuntemaan itsensä tervetulleeksi joukkoon.

– Sen jälkeen en ole ollut montaakaan kertaa pois. Tänne on aina mukava tulla ja täällä paranevat pienet vaivatkin.

Vuorenmaa on laulanut Kehittyvissä laulajissa nyt yli kuusi vuotta. Tämän lisäksi hän on ollut mukana Stemmakuorossa, jossa lauletaan nimensä mukaan stemmoja ”äänissä”.

Paikka vähän huonommallekin laulajalle

Kirsti Laurikaisella ei ollut kynnystä liittyä Kehittyviin laulajiin, kun kuoro perustettiin kymmenen vuotta sitten.

– Toivoin, että olisi sellainen paikka, jossa voisi vähän huonompikin laulaja laulaa oikein kunnolla.

Hänelle olisi ollut kynnys liittyä sellaiseen kuoroon, jossa vaaditaan kunnon sävelkorvaa ja kykyä laulaa stemmoja.

– Siihen en kykene. Kansakoulussa pääsin kuoroon, jos kaikki otettiin. Mutta jos valittiin, niin en päässyt.

Laurikaiselle on ollut tärkeintä olla mukana ja laulaa. Hän on myös oppinut käyttämään ääntään paremmin.

Laulutaito voi kehittyä

Jyväskylässä on paljon hyviä kuoroja, kanttori Sirpa Lampinen iloitsee. Ryhmiä löytyy miehille, naisille, lapsille ja nuorille – erikseen ja yhdessä.
Laulutaitoa Lampinen pitää ominaisuutena, jota voi kehittää.

– Laulutaito voi kehittyä. Se on sellainen taito kuin pyörällä ajo tai karjalanpiirakoiden teko. Sitä voi harjoitella aina.

Lampinen muistuttaa, että kuorolaulaminen tekee ihmiselle hyvää kokonaisvaltaisesti. Tutkimusten mukaan kuorossa laulavat voivat muita paremmin, elävät pidempään, ovat onnellisempia, heillä paljon ystäviä ja elämä on muutenkin mukavampaa.

Jyväskylän seurakunnan kuorot

Artikkeli Kuorolaulu kannattaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.