Iloisen värikkäissä asuissa voi nähdä vaikutteita kansanperinteestä, ja pukujen rinnuksilla komeilee vanha karjalainen kirjontakuvio Kukkilintu – sielun lintunen, joka tuo viestiä tuonpuoleisesta ja symboloi rakkautta, valoa ja onnea. Hiuksille asetellaan kirjailtu panta tai korvan taakse sujautetaan kukkanen.

– Asut tekevät Mimmit, ja lapset ovat oppineet tunnistamaan meidät niistä, kertoo Pauliina Lerche haarukoidessaan huoltoaseman lounasannosta keikkamatkan ajotauolla.

Meidän konserteissa ei tarvitse pönöttää juhlallisena ja vakavana.

Mimmien 15 toimintavuoteen on mahtunut satoja keikkoja Lappia myöten, ja kuluvalle vuodelle on buukattu jo 90 esiintymistä eri puolille maata konserttisaleihin, kouluille, kauppakeskuksiin ja festivaaleille. Lastenmusiikki soi upeasti myös tunnelmallisissa kirkoissa lapsille sopivalla tavalla riemukkaasti.

– Meidän konserteissa ei tarvitse pönöttää juhlallisena ja vakavana. Musiikki on iloista ja mukaansa tempaavaa, vaikka joukkoon mahtuu myös herkempiä sävyjä.

Musikaaliset siskokset ovat esiintyneet yhdessä pienestä pitäen. Lerche aloitti viululla neljävuotiaana, ja oli pikkusisaren ensimmäinen viulunsoitonopettaja. Myöhemmin pääsoittimeksi valikoitui harmonikka. Sillä kun voi soittaa sekä melodiaa että sointuja ja säestää laulua.

Ensimmäiselle keikalle päästiin, kun isosisko oli kymmenen ja nuorempi ehtinyt täyttää kolme vuotta.

– Vedimme kotikylän opettajien pikkujouluissa Tuula Amberlan Lulun, Lerche muistelee nauraen.

Mimmeinä saamme viettää luontevasti aikaa yhdessä, ei me riidellä.

Opinnot veivät siskokset musiikkilukion jälkeen eri suuntiin: Pauliina jatkoi Sibelius Akatemiaan, ja Hannamarista tuli opintojensa jälkeen toimittaja. Yhteistyö Mimmeissä sujuu silti jouhevasti, vaikka toisinaan Hannamari on kiinni päivätyössään ja keikalle hankitaan tuuraaja – kuten juuri tälle matkalle.

– Mimmeinä saamme viettää luontevasti aikaa yhdessä, ei me riidellä, Pauliina Lerche vakuuttaa.

Hän säveltää ja sanoittaa Mimmien kappaleet itse. Toisinaan lauluja syntyy nopsaan, välillä hitaammin. Ammatikseen tekevä ei jää odottamaan inspiraatiota.

– Useimmiten tulee ensin sävel, mutta välillä aloitan tietoisesti sanoista. Mietin kokonaisidean kappaleeseen ja ryhdyn töihin.

Laulut ovat riimillisiä, koska sanoilla leikittely tukee lapsen puheen kehitystä. Ehkä myös siitä syystä Mimmien levyt, kirjat, animaatiot ja tv-sarjat ovat erityisen suosittua päiväkodeissa ja kouluissa. Ulkomailla asuvat suomenkieliset lapset oppivat niistä palautteen mukaan uusia sanoja ja ylläpitävät kielitaitoaan.

Mimmit kannustavat keikoillaan yleisöä osallistumaan: saa taputtaa, laulaa ja leikkiä mukana. Myös tukiviittomia käytetään, ja toisinaan mukana on viittomakielen tulkki. Kaikki pääsevät mukaan.

Lapset ovat lahjomaton yleisö.

– Lapset viittovat kanssamme innokkaasti, ja viittomat ovat hyödyllisiä aivan kaikille lapsille.

Monet laulut ovat vedonneet myös lasten vanhempiin.

– Myös vanhemmat laulavat mukana. Meille on tärkeää, että konsertti on yhdessä koettu elämys. Ei niin, että lapsi leikkii ja aikuinen räplää puhelintaan.

Kun on valmistautunut hyvin, esiintyminen ei vaadi erityistä tsemppaamista. Ja vaikka lasten kanssa voi sattua mitä tahansa, keikka rullaa joka tapauksessa eteenpäin.

– Rakastan esiintyä, ja yllättävistäkin tilanteista selvitään. Tärkeintä on säilyttää yhteys kuulijoihin, koska lapset ovat lahjomaton yleisö. Heiltä tulee välitön palaute ja samalla uutta virtaa työhön.

On kiva palata taas Jyväskylään.

Tänä kesänä Mimmit keräävät voimia tiivistä syksyä varten. Näköpiirissä häämöttää uusia kivoja projekteja, joista kuullaan myöhemmin. Jyväskylän seurakunnan Kesäkonsertit-sarja tuo kuitenkin Mimmit Jyväskylään elokuussa, kun Taulumäen kirkossa kuullaan kokonaisuus nimellä Tärkeää.

Luvassa on vauhdikkaita lauluja lapsille merkityksellisistä asioista kuten erilaisista perheistä, eläimistä, luonnosta ja vaikkapa hampaiden pesusta. Lapset ovat saaneet kertoa, mikä on tärkeää, ja vastauksia kuullaan nyt lauluina.

– On kiva palata taas Jyväskylään. Lapset ovat samanlaisia kaikkialla, mutta aikuisyleisössä huomaa eroja eri puolilla Suomea.

Konsertin jälkeen Mimmit jäävät tuttuun tapaansa jakamaan nimmarikortteja ja juttelemaan yleisön kanssa.

– Saa myös halata ja ottaa vaikka kaverikuvan, Lerche lupaa molempien Mimmien puolesta.

Artikkeli ”Kyllä, saa halata!” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Maamme-laulun ensimmäisen säkeistön sanat lienevät sentään useimmilla muistissa. Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen!

Tuotteliaan kansallisrunoilijamme J.L. Runebergin perintö elää edelleen myös aikamme lastenkulttuurissa. Muun muassa Mauri Kunnas on käsitellyt suurmiestä – tai suurkoiraa – veikeän informatiivisesti kirjassaan Koiramäen Martta ja Ruuneperi.

Oululaisen lastenmusiikkiduo Soivan Siilin toinen puolisko, muusikko Markus Lampela (kuvassa oik.), on kirjoittanut Runebergille ikioman laulunkin.

Ruuneperi peri peri, runoja keri keri keri, suuresta runolankarullasta…

– Ruuneperi syntyi aikanaan sattumalta, hyvin arkisessa tilanteessa. Työskentelin päiväkodissa, ja olimme 5–6-vuotiaiden lasten kanssa luistelemassa. Oli Runebergin päivä, ja aloin pyöritellä mielessäni ”Ruuneperi peri peri” -hokemaa. Laulun kertosäe syntyi siinä luistelureissun lomassa, Lampela kertoo.

Ruuneperi peri peri, runoja keri keri keri, Suomen maasta ja mullasta…

Lampelan läheisin linkki kansallisrunoilijan tuotantoon on Maamme-laulu, jonka hän lausahtaa joka kerta ”ylevöittävän sielua ja suomalaisuutta”. Tästä olisi kansallisromantikkona tunnettu Runebergkin varmasti mielissään.

Sanat hyvään lastenlauluun voivat Lampelan mukaan syntyä monenlaisista eväistä.

– Itse tykkään sanaleikeistä ja sanoilla leikkimisestä. Lauluissani on myös aika paljon toistoa. Ehkä sekin on hyvä asia, kunhan sitä ei ole tylsistymiseen asti – paitsi jos laulu kertoo tylsistymisestä.

Runoja aamulla kirjoitti,
runoja päivällä kirjoitti,
runoja illalla kirjoitti
– ja sitten joi torttukahvit.

Runoilijan kulttuuriperinnöstä puhuttaessa ei tietenkään voi ohittaa runebergintorttua. Makoisa leivos maistuu myös nykypäivän sananiekalle.

– Sehän on täydellinen leivonnainen, yksi parhaista maailmassa. Sen pitää olla juuri sopivan kostea, punssilla kostutettu. Parhaimmillaan se on tietenkin Runebergin päivänä kahvin kanssa – hej!

J.L. Runeberg

Johan Ludvig (Janne) Runeberg syntyi vuonna 1804 Pietarsaaressa ja kuoli vuonna 1877 Porvoossa. 

Oman aikansa superjulkkis, runoilija, opettaja, toimittaja, pappi ja professori.

Loi yhdessä muun muassa kirjailija Sakari Topeliuksen kanssa ihannekuvaa Suomen kansasta ja luonnosta. 

Myös puoliso Fredrika Runeberg (o.s. Tengström) oli kirjailija. 

Runebergit saivat kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli lapsena.

Runebergin päivä on 5. helmikuuta. Päivää alettiin juhlia jo runoilijan elinaikana.

Artikkeli Kansallisrunoilijasta pilke silmäkulmassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.