Aiemmin tein väsyttävää kolmivuorotyötä. Harkitsin välillä alan vaihtoa, mutta sitten keskityin tekemään pelkästään yövuoroja. Teen aina neljä yötä peräjälkeen, joita seuraavat vapaapäivät. Yli kymmenen vuoden kokemuksella olen huomannut, että rytmi sopii minulle erittäin hyvin. Minun on helppo valvoa yöllä ja nukkua päivällä. Tiedän, että monelta tällainen ei onnistu.

Työvuoroni alkaa klo 20.45 ja päättyy klo 7.15. Yövuorossa tahti on rauhallisempi kuin päivällä. Parin tunnin välein teen kierroksen ja tarkistan, että kaikki on hyvin. Saan itse rytmittää vuoroon sisältyvät tehtävät, mutta kuulolla täytyy olla koko ajan.

Kaikkea saattaa tapahtua

Kun on kyse ikäihmisistä, kaikkea saattaa tapahtua. Jos joku kaatuu tai saa sairaskohtauksen, voin tarvittaessa kutsua apuun toisen yövuorolaisen, joka päivystää toisaalla talossa.

Työvuoron päätyttyä nukun yleensä iltapäivään asti. Illalla on helppo lähteä töihin, usein tuntuu kuin olisin menossa kyläilemään. Aamulla saatan jäädä vielä tunniksi kuuntelemaan aamuvuoroon tulevien kuulumiset. Työtahti tuntuu kiristyneen alalla, ja työntekijät ovat jaksamisen äärirajoilla. Säästöjä etsitään myös työntekijäresursseja vähentämällä.

Yötyöstä löytyy tietysti huonojakin puolia. Erilaisesta rytmistä johtuen kavereiden näkemiset ja kyläilyt jäävät vähiin ja sosiaalinen puoli kärsii. Usein viikonloput ja juhlapyhät menevät työn merkeissä. Vapaa-ajalla harrastan kävelyä ja mökkeilyä.

Mitä hullumpi rooli, sen parempi

Viimeistä vuotta lukuun ottamatta olen ollut kymmenisen vuotta mukana Kuohun nuorisoseuran harrastajateatterissa. Olen sosiaalinen tuttujen seurassa, mutta muutoin seurailen asioita mieluummin sivusta. Siksi esityksiä katsomaan tulleet työkaverit ovat hämmästelleet, kun minusta löytyy tällainenkin puoli. Monesti olen esiintynyt päärooleissa ja noustessani lavalle nautin täydellisestä heittäytymisestä roolin vietäväksi. Mitä hullumpi rooli, sen parempi.

Artikkeli Kolmivuorotyö vaihtui yövuoroihin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.