Siellä sijaitsevan voittoisan sotapäällikön ja hyökkäysarmeijan ylipäällikön, kreivi Fjodor Apraksinin (1661–1728) hautamuistomerkin yhteyteen oli nimittäin asetettu kattokruunu, jonka Mellgren tunnisti – eipä miksikään muuksi kuin Vaasan Pyhän Marian kirkon kirkkokruunuksi.

Se oli kulkeutunut aikojen saatossa ryöstösaaliina Venäjälle. Vielä Mellgrenin ei onnistunut saada kruunua takaisin alkuperäissijoilleen. Vähän myöhemmin, vuonna 1929 suurlähettiläs Pontus Artti neuvotteli kaupat Kremlin kanssa ja mesenaatti Karl Hedman lunasti kattokruunun, joka sai uudeksi kodikseen keskeisen paikan Pohjanmaan museon vapaussodan muistosalissa.

Kiehtova tarina kattokruunun matkasta muille maille ja jälleen takaisin lakeuksille, on yksi esimerkki Suomen luterilaisen kirkon kulttuuriperinnöstä ja siihen liittyvästä historiasta.

Kirkolla on mittava kulttuuriperintöomaisuus, johon kuuluvat niin kirkkorakennukset ja niiden interiöörit sisustuksineen ja kirkollisine esineistöineen ja alttariteoksineen kuin hautausmaat ja puutarhat, pappilat, kappelit ja seurakuntatalot.

Niiden tutkiminen ja esilletuominen tuo historiasta esiin asioita, tapahtumia ja tietoja, jotka muunlaisessa, esimerkiksi henkilöihin tai historian yksittäisiin suurempiin tapahtumiin kuten sotiin pureutuva historiankirjoitus saattaa vain mainita tai ohittaa kokonaan.

Keskiajalta nykypäivään

Kirkon kulttuuriperinnöstä tekee erityisen kiinnostavaa sekin, että se on vanhinta historiallista henkistä ja aineellista kulttuuriomaisuutta Suomessa. Kulttuuriperintöön liittyy rakennuksia, esineistöä ja taidetta katkeamattomana ketjuna keskiajalta nykypäivään asti, ja tutkimattomia kohteita on edelleen.

Kirkon kulttuuriperintöön liittyvä historia yhdistää usein mikro- ja makrotason historiat tavoilla, jotka ovat merkityksellisiä, kiinnostavia ja tärkeitä niin kansallisen kuin paikallisten historioiden ja niiden vastaanottajien ja tulkitsijoiden kannalta.

Kansallisen, kansainvälisen ja paikallisen yhtymäkohdat vaikkapa yksittäisessä esineessä tai taideteoksessa tekee kulttuuriperintöön liittyvästä historiasta ja sen tulkitsemisesta erityisen kiinnostavaa ja lisäksi kaikkien meidän ulottuvilla olevaa.

Taidekokoelmat

Monilla seurakunnilla on omistuksissaan vuosikymmenien aikana hankittua muutakin kuin jumalanpalvelussaleihin kuuluvaa varsinaista kirkkotaidetta. Voidaan ehkä puhua pienemmistä ja isommista yksittäisten seurakuntien taidekokoelmista. Vaasan seurakuntayhtymän taideteokset ovat sijoitettuna seurakunnan eri kohteisiin.

Kirkon ja seurakuntien hankkimat taideteokset ovat aiheiltaan uskonnollisia, mutta ne eivät ole varsinaista kirkkotaidetta. Taidehistoriasta kuten nykytaiteestakin löytyy yllättävän paljon taiteilijoita, joiden työllä on selkeitä yhtymäkohtia uskontoihin. Ei kirkollinen, mutta silti uskonnollinen taide saattaa tarkastella kriittisestikin uskontoihin liittyviä teemoja, mitä varsinainen kirkkotaide ei yleisesti ottaen tee.

Lähde: Heikki Hanka & Paula Mäkelä: Teuvan kirkonkellojen idänretki ja isonvihan aikaisen ryöstösaaliin kulttuuriperintö. Eteläpohjalaiset juuret – 20 vuotta. 4/2019.

Vaasan kirkon alttarirakennelman kolme öljymaalausta on kukin huomattavan taiteilijan tekemä. Kuvassa vasemmalla kirkkoon ensimmäisenä hankittu R.W. Ekmanin Pyhän ehtoollisen asettaminen, keskellä Albert Edelfeltin maalaama pääalttaritaulu Paimenten kumarrus sekä oikealla Louis Sparren Kristuksen hautaanlaskeminen.

Artikkeli Kirkon kiehtova kulttuuriperintö esiin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.