Perheeni kanssa tulimme Suomeen vuonna 2015. Egyptissä olin ehtinyt työskennellä pappina ja minulla oli sitä kautta kokemusta turvapaikanhakijoista ja siirtolaisista, joita oli siellä paljon.

Tänne tultuani halusin oppia suomen kieltä ja tutustua vapaaehtoistyön kautta suomalaiseen työelämään. Viime vuonna aloitin Aseman Pysäkillä vapaaehtoistyöntekijänä. Työskentelen siellä kolmena päivänä viikossa. Tänä vuonna työni laajeni Kauppakeskus Sepässä sijaitsevan Kipinän tiloihin, jossa työskentelen kahtena päivänä viikossa.

Ensimmäisiä kertoja Kipinässä vierailtuani minulla syntyi idea suomen kielen keskustelukerhosta ja läksykerhosta. Maahanmuuttajille ei ole paljoakaan paikkoja, jossa he voisivat opiskella kieltä, varsinkaan jos haluaa oppia sitä keskustelemalla. Kipinässä on mahdollista tavata ihmisiä, jutella ja jakaa ideoita.

Normaaleista kielikursseista poiketen haluamme auttaa ihmisiä arkisten asioiden hoidossa. Osa maahanmuuttajista tarvitsee apua postin lukemisessa, laskujen maksamisessa, matkalippujen tilaamisessa tai Kelassa asioimisessa. Mitä enemmän voin heitä auttaa, sitä onnellisemmaksi tunnen itseni.

Kotoutumisen suurin ongelma on, että muualta tulijan on vaikea tutustua tavallisiin suomalaisiin ihmisiin. Se on kuitenkin kielen ohella ainoa tapa sulautua joukkoon, ja sitä kautta tuntea itsensä tervetulleeksi.

Kipinässä olemme maahanmuuttajina päässeet ylittämään tätä kynnystä, tutustumaan jyväskyläläisiin ihmisiin ja juttelemaan heidän kanssaan. Yksinkertaisesti sanottuna, me tarvitsemme suomalaisia opettamaan meille suomen kieltä.

Vapaaehtoistyössä olen oppinut, että kulttuurien kohtaaminen rikastuttaa kaikkia. Jos olemme yhdessä koolla, se vaikuttaa siihen, että koemme olomme turvalliseksi.

Artikkeli Opettakaa meille suomen kieltä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.