Onko vuoden 1918 tapahtumista opittavissa jotain ja miksi niitä on tärkeä muistella?

Vuoden 1918 tapahtumat olisi tärkeä nähdä tämän päivän kehityksen valossa – syvenevä yhteiskunnan kahtiajako, uusoikeistolaisuus, vihapuheet ja ”vaihtoehtoisten totuuksien” yleistyminen. Euroopan nykytilanteesta voisi järjestää kymmeniä seminaareja. Tärkeää olisi keskustella turvallisuudestamme. Ja tietysti ilmastomuutoksesta sekä elinkelvottomiksi muuttuneiden alueiden tulevista pakolaismassoista.

Olet kirjailija, psykiatri, pianisti ja poliitikko. Mikä näistä ensisijaisesti ja miksi?

Olen koulutukseltani lääkäri ja erikoistunut psykiatriaan ja psykoterapiaan. Se, että jouduin poliitikoksi vuonna 1987 oli sattuma. Yllätyksekseni minut valittiin kansanedustajaksi ja sen myötä Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi sekä myöhemmin kulttuuriministeriksi.

Mistä olet elämässäsi eniten ylpeä?

Olen iloinen Vasemmistoliiton kehityksestä ja siitä, että moni nuori ihminen on liittynyt vassarien aktiivien joukkoon.

Mitä ura politiikassa opetti?

Kansanedustajana jouduin perehtymään moneen sellaiseen asiaan, josta minulla ei ollut aiempaa kokemusta. Joskus oli tunne, että sain opiskella samanaikaisesti monessa tiedekunnassa, kun jouduin perehtymään muun muassa kuntatalouteen, ympäristökysymyksiin, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja sisäpiirikauppoihin. Siinä ainakin opin, että mikä tahansa asia on kiinnostava, kun tarkemmin tutustuu.

Millä mielellä seuraat tämän päivän yhteiskunnallista keskustelua ja politiikkaa?

Seuraan melko tarkasti politiikkaa myös tänä päivänä, joskaan en ole enää itse aktiivisesti mukana. Kirjoitan joitakin puheita ja kolumneja. Viime vuosina olen käynyt paljon keskustelemassa ikäihmisten kanssa. Se on ollut kiintoisaa ja opettavaista. Palkkioksi olen usein saanut pullon punaviiniä.

Edellinen runokokoelmasi Aamu meren rannalla ilmestyi vuonna 2015. Aiotko kirjoittaa vielä uusia kirjoja?

Kirjoitan päivittäin muutaman tunnin. Syksyllä ilmestyy uusi runokirja, Maanalainen näkötorni.

Mikä on musiikin rooli elämässäsi?

Jazzin soittaminen on tuonut paljon iloa ja vaihtelua elämääni, mutta pelkkä harrastus se on ollut.

Jyväskylän Talvi

- Jyväskylän Talvi on viisipäiväinen historiaan ja nykypäivään sekä tulevaisuuteen keskittyvä kulttuuritapahtuma. Talven etkot vietetään keskiviikkona 21.2. Popparissa, jossa Claes Andersson soittaa jazzia Osmo Blomqvistin ja Pekka Törmäsen kanssa. 
- Puheohjelma koostuu kolmesta historiaa ja nykyisyyttä tutkivasta seminaarista. Torstaina 22.2. pohditaan, mitä vuoden 1918 tapahtumista voisi oppia. Perjantaina 23.2. tutkitaan nykypäivän Euroopan tilannetta. Lauantaina 24.2. tavoitteena on sote-uudistuksen ja ns. aktiivimallin kautta tarkastella, miten työn, toimeentulon, koulutuksen ja sosiaaliturvan kokonaisuus on hahmottumassa.

Artikkeli Ihmisyyden puolestapuhuja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Jyväskylän urheiluväen luovuus on laskettu lentoon Hippoksen huikeiden suunnitelmien myötä, vaikka luovat ratkaisut ovat perinteisesti olleet kulttuuriväen heiniä. Kulttuuriväki nyhjää tyhjästä, kun mikään ei saa maksaa juuri mitään. Ei tapahtuman tekijöille, mutta ei myöskään kulttuurinkuluttajille. Monesti eroa korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin välille tehdään rahalla. Tämä ei tokikaan kaikkeen päde. Popparit tekevät massojen musiikkia, mutta stadionkonsertit ovat sellaisissa hinnoissa, että kaikilla ei niihin ole varaa.

Jyväskylässä on keskusteltu vuosikausia musiikkitalon – sittemmin konserttisalin – rakentamisesta. Tämä eliitin haaveeksi leimattu hanke odottaa yhä toteutumistaan. Suunnitelmat salin saamiseksi Lutakkoon ovat edenneet, mutta rahoitus on edelleen auki. Entäpä jos sali ei synnykään pihtisynnytyksellä? Entä jos se odottaakin vain parempaa aikaa ja paikkaa syntyäkseen luonnollista tietä?

Ehdotan salin siirtämistä toisaalle. Ei liiskata konserttisalia ahtaaseen koloon keskelle Lutakkoa, vaan rakennetaan se satamaan. Sataman kärjessä on paraatipaikka rakennukselle, johon mahtuvat kaikki ne keskeiset toiminnot, joista kaupungissa on haaveiltu. Kaikenlaisille kaupunkilaisille. Rakennetaan konserttisali, yleinen sauna, avantouintikeskus sekä kahvila ja ravintola monenlaisiin tarpeisiin, kaikki saman katon alle. Lämpiön – ja saunan – ikkunoista voisi katsella Jyväsjärveä Lutakon tiiliseinien sijasta.

Kun lakkaamme junttaantumasta perinteisiin tapoihin ja tottumuksiin, voimme synnyttää jotain uutta. Jos jossain, niin kirkossa näitä perinteitä ja tottumuksia riittää. Pitää osata tehdä ero säilyttämisen arvoisille perinteille ja toisaalta tavoille, joista sietää luopua. Kesä on oivaa aikaa tylsistyä ja laittaa mielikuvitus liikkeelle. Syyssateilla sisätiloissa ehtii miettiä, kantavatko ideat.

Artikkeli Luovia ratkaisuja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Seuraatko vapaa-ajalla paljon kulttuuria?
Mielestäni kaikkeen elämään voi suhtautua kulttuuriharrastuksena, joten seuraan kulttuuria jatkuvasti. Taidekokemusten rajaaminen esityksiksi, jotka alkavat ja päättyvät, on mielestäni jossain määrin mahdotonta.

Miten rentoudut?
Parhaiten metsässä (tai) juoksemalla. Kiireisinä päivinä harmillisesti television ääreen nukahtamalla.

Ikimuistoisin kulttuurielämyksesi ja miksi?
Motelli Skronklen esiintyminen Kouvolan lumenkaatopaikalla höyryävän heinäkuisen lumen ja tuliteosten keskellä Jättömaa-festareilla vuonna 2011. Silloin tavoitettiin kulttuuritapahtumassa ja siellä syntyneessä yhteisössä jotain sellaista, mitä harvoin kokee.

Millaista musiikkia kuuntelet?
Olen huomannut, että mitä enemmän järjestän musiikkitapahtumia, sitä vähemmän varsinaisesti kuuntelen musiikkia. Pyrin kuuntelemaan musiikkia, joka sopii hetkiin – vaikka enimmäkseen kai lähes jokainen kuulee musiikkia, joka vain sattuu jossain kuulumaan.

Laitosteatteri vai pienteatteri?
Sekä että.

Miten hyödynnät verkostojasi työssäsi?
Työssäni on keskeistä toimia hyvin monenlaisissa verkostoissa. Olen onnekkaassa asemassa, kun olen saanut toimia tähänastisessa elämässäni niin monenlaisissa rooleissa, että tunnen ihmisiä vähän sieltä sun täältä.

Mikä on pahin mokasi tapahtumatuottajana?
Pahin moka on tehdä kaikki yksin, stressata itsensä henkihieveriin ja lopuksi surkutella kurjaa kohtaloaan. Olen onneksi vuosien varrella oppinut jakamaan kuormia.

Kolme tärkeintä vahvuuttasi tuottajana?
Luovuus, nopeus ja ainakin omasta mielestäni hauskat jutut.

Miten ja missä parhaat ideasi syntyvät?
Useimmiten joko sopivan rennoissa jutusteluissa muiden ihmisten kanssa tai ihan yksin hiljaisuudessa. Pinnistelemällä on vaikeampaa.

Voiko vähällä rahalla saada aikaiseksi merkittävää kulttuuri­pläjäystä?
Kyllä voi. Hyvin monien nykyisin taloudellisesti vakaidenkin tapahtumien taustalla on ensimmäisellä kerralla vähällä rahalla toteutettu voimakas pläjäys.

Millaisen tapahtuman järjes­täisit, ellei raha rajoittaisi?
Reilumman maailman. Tämä tapahtuma voisi jatkua toistaiseksi.

Millainen kulttuuritapahtuma Jyväskylästä puuttuu?
Tähän olisi keksittävissä monta hauskaa vastausta. Esimerkiksi liitovarjopianistien ylämäkitiluttelufestivaalia täällä ei vielä ole järjestetty.

Tarvitseeko Jyväskylä oman konserttisalin?
Kyllä tarvitsee. Mieluiten ydinkeskustaan, mutta muutkin vaihtoehdot ovat ehdottomasti kannattamisen arvoisia.

Istun jalkakäytävällä. Onko se taidetta?
Jokaisessa hetkessä on taiteen mahdollisuus.

Mikä sinusta tulee isona?
Toivon, etten ryhtyisi liian järkeväksi.

Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?
Ensimmäistä kertaa elämässäni teen työkseni sellaisia asioita, että voisin kuvitella itseni jopa tämän saman polun varrella. Toivon olevani silloin tyytyväinen matkallani.

Jyväskylän Kesä 2017 tarjoaa 5.–11.7. monipuolista ohjelmaa kaiken ikäisille.
Kesän uutuutena on Kesäkatu-ohjelmisto, johon kuka tahansa voi ehdottaa esitystä.
www.jyvaskylankesa.fi

Artikkeli Parhaat ideat syntyvät pinnistelemättä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.