Uushenkisyyden määritelmä on tutkijoillekin hankala pähkinä. Käsitteen alle kuuluu laaja joukko menetelmiä ja opetuksia uskonnoista ja henkisistä perinteistä. Ilmiön kirjavuus näkyy Youtubessa, Facebookissa ja Tiktokissa.

Uushenkisyyden kasvu näkyy laajentuneena tapahtumatarjontana. Tapahtumat keskittyvät isoihin kaupunkeihin, kuten esimerkiksi Äiti Amman halausspektaakkeli Espoossa.

Nuoria naisia kiinnostaa tällä hetkellä erityisesti manifestointi eli usko siihen, että ajatuksen voimalla voi muuttaa aineellista todellisuutta. Peräti neljännes 18–29-vuotiaista naisista kertoo kirkon kyselyssä, että manifestointi kuuluu heidän henkiseen tai hengelliseen elämäänsä vähintään toisinaan.

Kirkon tutkimusten mukaan nelisen prosenttia suomalaisista ajattelee, että vain yksi uskonto on oikeassa ja muut uskonnot perustuvat erehdykseen. Useimmat ajattelevat, että myös muissa uskonnoissa on löydettävissä totuuksia tai tärkeitä inhimillisiä arvoja.

Merkityksen etsijät ovat kirkolle mahdollisuus, jota se ei voi ohittaa.

Kristinuskon ja uushenkisyyden suhde riippuu Sohlbergin mukaan kristinuskon tulkinnasta. Herätyskristillisyyden piirissä suhtautuminen on hyvin kielteistä. Taustalla on eksklusiivinen eli poissulkeva näkemys suhteessa muihin uskontoihin ja henkisiin perinteisiin.

– Se heijastaa dualististyyppistä näkemystä todellisuudesta, jossa tehdään jyrkkä jako ”valon ja pimeyden”, ”hyvän ja pahan välillä.”  Taustalla on pelko siitä, että uushenkisyyden menetelmät johtavat harhaan. Kyse on usein myös tiedon puutteesta, Sohlberg selvittää.

Kun uushenkisyyden harjoittaja ”tulee uskoon” ja näkee menneen elämänsä valheellisena, taustalla saattaa Sohlbergin mukaan olla jokin kriisi. Kääntymystä edeltävää aikaa peilataan hyvin kielteisesti ja uusi yhteisö tukee tätä kokemusta.

– Näissä kertomuksissa nousee usein esille armon merkitys ja jonkinlainen väsymys ajatukseen jatkuvasta itsensä kehittämisestä ja sisäisten voimavarojen ehtymättömyydestä.

Opiskelija Linda Lindroth kertoo etsineensä vastauksia uushenkisyydestä. Häntä ajoi etsinnöissä eteenpäin voimakas auttamisen halu. Lindroth keräsi kokemuksia matkustaen Australiaan, Intiaan ja Meksikoon. Lopulta hänellä oli käytössään uushenkisyyden koko tarjotin reikihoidoista shamaanirumpuihin ja mantralauluihin.

Lindroth alkoi tarjota intuitiivista energiahoitoa, reikihoitoa ja shamanistisia rumpumatkoja. Hän uskoi auttavansa ihmisiä löytämään tarkoituksen elämäänsä tai parantumaan vaivoistaan.

Muutama vuosi sitten Instagram-syötteeseen alkoi virrata postauksia, joissa uushenkisyyskuvioista tutut ihmiset kertoivat löytäneensä Jeesuksen.

– Tulin vihaiseksi. Miten niin vanha, tylsä ja tuomitseva juttu voisi olla ainoa totuus? Mutta ajatus ei jättänyt minua rauhaan. Postausten lempeys ja rakkaus liikuttivat jotain sydämeni syvimmissä sopukoissa.

– Sitten kerran lenkillä tunsin yhtäkkiä täydellisen rakkauden ja rauhan ylläni ja kuulin sisimmässäni kysymyksen: Linda, kuka on sinun Jumalasi? 

Pian Lindroth irtisanoi hoitohuoneensa. Lindroth seurasi aiheeseen liittyviä ajatuksia Instagramissa, ja sieltä löytyi myös yhteys helluntaiseurakuntaan. Hän ei näe mahdolliseksi yhdistää uushenkisyyttä ja Jeesuksen seuraamista.

Kirkkonummella asuva Lindroth valmistuu sosionomi-diakoniksi tänä keväänä. Vuonna 2025 hän suoritti opintoihin liittyvän harjoittelun Jyväskylän seurakunnassa.

Tutkimuskoordinaattori Sohlberg näkee, että uushenkisiä käytäntöjä on mahdollista soveltaa harkitusti valikoiden kristilliseen kontekstiin. Hänen mukaansa uushenkisyyteen on hyvä suhtautua kriittisesti, muttei pelokkaasti tai lähtökohtaisesti demonisoiden.

– Jo varhaiset teologit ja kirkkoisät ammensivat antiikin pakanallisesta filosofiasta aineksia kristilliseen teologiaan. Kristinuskon historiassa on ollut hyvin yleistä, että kristinuskon rinnalla ovat eläneet erilaiset kansanuskon muodot.

Artikkeli Etsijät, keitä he ovat? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Löysikö tavallinen kansalainen kirkosta evankeliumin ilon?

Jumalanpalveluksen saarnan hän sai ehkä kuulla omalla kielellään, sillä painettuja suomenkielisiä saarnoja oli jo 1500-luvulla. Uskonpuhdistuksen myötä saarnat pitenivät, mutta kirkossa jaksoi kuunnella, kun sinne rakennettiin penkit.

Kunnon seurakuntalaisen piti saapua kirkkoon juhlapyhinä ja rukouspäivinä. Kirkossa talonpoika istui nimikkopenkissään käytävän oikealla puolella ja hänen puolisonsa vasemmalla muiden emäntien tavoin.

Nykyaikana moni asia on toisin kuin 1600-luvulla. Lapuan hiippakunnan
piispan Matti Salomäen mukaan usko ei ole enää itsestäänselvyys vaan valinta.

– Silti kristinusko vastaa yhä samoihin kysymyksiin, joita ihmiset ovat Keski-Suomessakin pohtineet vuosisatojen ajan – elämän haurauteen, kärsimykseen ja siihen, mistä löytyy kestävä perusta elää ja kuolla, Salomäki miettii.

Kristinusko on piispan mukaan niin syvällä suomalaisessa kulttuurissa ja historiassa, että sen säikeitä löytyy joka puolelta.

– Ne säikeet ovat yhdistäneet tätä kansaa ja kantaneet sitä vaikeina aikoina, ne ovat antaneet toivoa ja rohkaisseet eteenpäin, Salomäki näkee.

Historiaosuuden lähde: Keski-Suomen historia 1, toimittanut Mauno Jokipii. Jyväskylä 1998.

Ja tähän on tultu: Kirkko juhlii sydämen sivistystä ja hyvää hallintoa

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa juhlitaan tänä vuonna hyvää hallintoa, vahvaa kulttuuria ja sivistystä. Vuonna 1276 perustettu Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli oli alku suomalaiselle julkiselle hallinnolle, koulutukselle ja sivistykselle.

Sydämen sivistyksen 750-juhlavuotena suomalaisia haastetaan pohtimaan, mitä sivistys tarkoittaa tänään ja miten sitä voi edistää. Jyväskylän seurakunnan yhteisen seurakuntatyön johtaja Heli Ahonen kuvailee sydämen sivistystä kyvyksi kriittiseen ajatteluun sekä viisaudeksi toimia niin, että toisilla ihmisillä on lähellämme hyvä olla ja että kannamme yhteistä vastuuta.

– On sitten kyse perheestä, työstä, naapureista, koulusta, yhteiskunnasta tai maailmasta, hän sanoo.

Jyväskylän seurakunnassa sivistyksen teema näkyy esimerkiksi lasten musikaalissa marraskuussa. Lähiaikoina juhlavuoden teemat ovat esillä esimerkiksi Joutsassa, jossa lauletaan kansallisrunoilija Runebergin lauluja 5. helmikuuta ja Palokan kirkossa, jossa nostetaan esiin ilmaisuvoimaista musiikkia säveltäneitä naisia Sydämen sivistystä: Sivistyneet naiset
keskellämme -tilaisuudessa 6. maaliskuuta.

Myös seurakuntavaalit marraskuussa 2026 ovat esimerkki kirkon hallinnosta ja demokratiasta: kaikki kirkkoon kuuluvat 16 vuotta täyttäneet saavat äänestää luottamushenkilöt päättämään oman seurakuntansa asioista.

Kirkon ylin päättävä elin, kirkolliskokous, täyttää juhlavuonna 150 vuotta. Lapuan hiippakunnan 70-vuotisjuhlakahvit juodaan Lapualla alueellisen lähetysjuhlan yhteydessä 14. toukokuuta.

Artikkeli Kun kuningas käski… julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Meidän piti jättää Asmaraan kaikki, mitä omistimme.

Etiopiaan muuton jälkeen perheen isä, jolla oli työ Etiopian armeijassa, joutui pakenemaan Sudaniin. Perheen äiti jäi huolehtimaan kahdesta pojasta. Isä kuoli, kun Tesfaye oli 17-vuotias.

– Äiti teki paljon työtä, jotta saisi meille pojille koulurahat. Hän ei halunnut, että menisimme jo lapsina työhön kadulle.

Suomen Lähetysseuran tuella kouluun

Suomen Lähetysseura on tukenut veljesten koulutusta, ja vastaavasti Tesfaye Nigusun työskenteli vapaaehtoisena etiopialaisen Mekane Jesus -kirkon sosiaalityön projekteissa. Sitä kautta löytyi myös työpaikka kirkon leivissä.

– Työskentelin aids-orpojen keskuksessa, jossa lapset ja nuoret saivat opiskella puu- ja metallitöitä. Ohjasin myös vapaa-ajan harrastuksia.

Sittemmin Tesfaye Nigusu koordinoi kirkon ja Suomen Lähetysseuran yhteisiä projekteja muun muassa vammaistyössä ja aids-orpojen tukiprojektissa. Mekane Jesus -kirkko on Suomen Lähetysseuran yhteistyökumppani Etiopiassa.

Pirkkalan oma poika

Suomi ja suomalaiset tulivat Nigusulle tutuiksi Suomen Lähetysseuran kautta. Hän on vieraillut Suomessa Lähetysseuran ja Pirkkalan seurakunnan kutsusta lukuisina kesinä ja työskennellyt muun muassa rippikoululeireillä.

Pirkkalan seurakunta tukee Nigusun kaksivuotisia yliopisto-opintoja, jotka alkoivat viime syksynä.

– Opiskelen kehitysyhteistyötä. Saan laajempaa perspektiiviä siihen, miten valtio ja yhteiskunta toimivat, Nigusu sanoo.

– Täällä kaikki toimii, opetus on hyvällä tolalla, ja se tähtää asioiden ymmärtämiseen eikä ulkoa oppimiseen. Ihmiset kunnioittavat toisiaan ja ovat suvaitsevaisia.

Suomesta Nigusu haluaa viedä Etiopiaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

– Olen aina ollut kiinnostunut pohjoismaisesta systeemistä, joka tarjoaa tasaveroiset mahdollisuudet kaikille. En tosin tiedä, miten tämä toimisi 80 etnisen ryhmän Etiopiassa ja sadan miljoonan asukkaan maassa.

Somessa lietsottu jännitteitä Etiopiassakin

Etiopiassa yhteiselo eri heimojen ja poliittisten ryhmien välillä on sujunut hyvin, mutta viime aikoina poliittinen ja taloudellinen tilanne ovat lisänneet kontrollia ja jännitteitä. Nuorisotyöttömyys vaivaa, eivätkä kaikki pääse jakamaan yhteistä kakkua, vaikka maan talous kasvaa nopeasti.

Hän toteaa, että sosiaalinen media on Etiopiassakin tärkeässä asemassa. Sen kautta on lietsottu jännitteitä.

– Jokaisen pitäisi kiinnittää huomiota siihen, mitä sanoo ja kirjoittaa.

Mekane Jesus -kirkko on läsnä nuorten arjessa

Valtion enemmistöuskonto on ortodoksisuus. Tesfaye Niguse perheineen kuuluu luterilaiseen Mekane Jesus –kirkkoon, jossa on noin kahdeksan miljoonaa jäsentä. Kirkko kasvaa nopeasti, ja siinä on paljon nuoria. Maassa on myös muslimeja, ja eri uskontojen kannattajat ovat eläneet rauhassa ja toisiaan kunnioittaen.

– Kävin lapsena moskeijassa, joka oli naapurissamme, ja muslimiystävät viettivät perheemme kanssa kristillisiä juhlia.

Mekane Jesus -kirkon kasvun ihme on Nigusun mukaan terve karismaattisuus ja satsaaminen nuoriin.

– Kirkossa on paljon nuoria jäseniä, ja kirkko on mukana nuorten elämässä. Kirkko auttaa kaikkia kysymättä, mihin he uskovat.

Niguse uskoo, että kirkolla on annettavaa yhteiskunnalle.

– Kasvatamme nuorille oikeaa moraalia ja etiikkaa, jota voivat toteuttaa työelämässä. Meillä on paljon epäoikeudenmukaisuutta ja korruptiota, ja uskon, että kristityt voivat vaikuttaa siihen.

Jumala loi ihmiset tasa-arvoisiksi

Lisäksi kirkko edistää rauhaa järjestämällä uskontojen välisiä ja kylien ja heimojen välisiä keskusteluja. Kirkko voimaannuttaa naisia toimimaan työelämässä. Myös kehitys- ja talouskysymykset kiinnostavat kirkkoa.

Tesfaye Nigusu korostaa että Jumala on luonut kaikki ihmiset tasa-arvoisiksi ja antanut erilaisia lahjoja, joita käyttää ihmisten hyväksi.

Afrikkalaiset kirkonmenot ovat toisen näköiset kuin Suomessa. Tesfaye Nigusulle kelpaa kumpainenkin malli.

– Joskus on hyvä istua kirkossa hiljaa ja rauhassa, joskus haluan nostaa kädet ylös ja ylistää Herraa, hän kuvailee.

Artikkeli Seminaarinmäen opit muuttavat Etiopiaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Jumala on varmaan valinnut sinut välikappaleekseen. Jos menet naimisiin, et tule onnelliseksi, sillä tunnet rikkoneesi hänen tahtonsa ja kulkeneesi omia teitäsi.

Minna Canth kuitenkin valitsi avioliiton ja äitiyden, ja perhe-elämä oli onnellista. Pariskunta ehti olla naimisissa miltei 14 vuotta ja tehdä yhdessä työtä monella saralla. Puoliso kuoli, kun Minna Canth odotti seitsemättä lasta. Leskenä Minna Canth huomasi, ettei yhteiskunta turvannut yksinhuoltajien asemaa.

Canthin kirjoissa kärsivät naiset ja köyhät

Perheenäidistä tuli kuopiolainen lanka- ja kangaskauppias ja näytelmäkirjailija, joka nosti esille naisten ja köyhien elämäntilanteita. Hän kyseenalaisti kristinuskon tulkintaa, joka vaikeutti ihmisten ponnisteluja oman asemansa korjaamiseksi.

– Canthin teoksissa uskonnollisuus ja yhteiskunnallisuus kietoutuivat yhteen kärsimyksen teeman kautta. Kaikkein voimakkaimmin teoksissa kärsivät naiset ja köyhä kansa, sanoo Minna Maijala, joka on kirjoittanut Minna Canth -elämäkerran. Maijala sanoo Canthia hartaaksi epäilijäksi.

Canthin teoksissa papit olivat yhteiskunnallisia vaikuttajia, jotka asettuivat kansan yläpuolelle. Canth hämmästeli, miksi kirkon oppi kärsimyksestä suuntautui köyhiä kohtaan

– Kirkon mielestä köyhyys on osa Jumalan luomaa järjestelmää. Se määrää pienen osan ihmiskunnasta ylellisyydessä elämään ja suurimman osan kurjuutta kärsimään. Ja ylellisyydessä elävät ennen kaikkea koettavat säilyttää entisiä oloja, koska heidän saamansa osuus runsaampi, Canth kirjoitti.

Naisille Canth vaati oikeutta päästä opiskelemaan ja kunnialliseen työhön.

Kirkkokritiikki rikkoi ihmissuhteita

Canthin aktiiviset vuodet osuivat ajanjaksoon, jolloin Euroopassa käytiin kiivasta aatteellista keskustelua. Canth sukelsi uusiin aatevirtauksiin ja innostui tieteen uusista tutkimustuloksista ja keksinnöistä. Hänen mukaansa se oli raamatullinen menettelymalli. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää, kirjoitti Paavalikin.

Sivistyneistö otti etäisyyttä kirkkoon ja alkoi kääntyä ateismiin, ja kansa kiinnostui kirkkoa kritisoivista herätysliikkeistä. Canth seurasi keskustelua monien sanomalehtien kautta, kävi kirjeenvaihtoa ja kirjoitti sanomalehtiin.

Canthin kirkkokriittiset kannanotot rikkoivat ihmissuhteita. Esimerkiksi jyväskyläläiset ystävättäret kauhistuivat niitä. Julkinen Minna Canth otti pelottomasti kantaa sellaisen kristinuskon puolesta, joka asettuu vähäväkisen tuek­si. Yksityistä Minna Canthia vaivasi tuntemus oman uskon heik­kou­desta.

– Kuinkahan Herran vielä tarvitsee minua kurittaa, ennen kuin hän saa sieluni puhdistetuksi! Niin paljon on itsekkyyttä ja velttoutta, kylmyyttä ja ennen kaikkea niin heikko on uskoni.

Minna Canth on edelleen ajankohtainen

Elämäkerran kirjoittanut Minna Maijala näkee, että Canthilla olisi sanottavaa edelleen. Canth pitäisi nykyistä ”enemmän ja nopeammin” -elämäntapaa vaarallisena ja hermoja kuormittavana. Kirjailija ottaisi yhä kantaa suvaitsevaisuuden ja ihmisrakkauden puolesta.

– Hänen sydäntään lähellä olisivat kaikki vähäosaiset, niin mielenterveyskuntoutujat, työttömät kuin pakolaisetkin. Kulttuurinen ja sukupuoltenkin välinen tasa-arvo olisi hänelle ihmiskunnan edistymisen edellytys, Minna Maijala sanoo.

Canthin työllä on paljon jatkajia, jotka puhuvat Maijalan listaamien asioiden puolesta.

– Yhden mainitakseni Sirpa Kähkönen on kirjailija, joka puhuu rohkeasti myös yhteiskunnallisista kysymyksistä esimerkiksi Pen-järjestön puheenjohtajana. Minna Canth on hänelle tärkeä esikuva.

Artikkeli Harras epäilijä puolusti köyhiä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

55 prosenttia suomalaisista rukoilee vähintään kerran vuoden aikana. Lukema on pysynyt samana verrattuna neljän vuoden takaiseen tutkimukseen.

Suomessa aktiivisimpia rukoilijoita ovat muiden uskonnollisten yhdyskuntien jäsenet, vahvasti kristilliseen oppiin sitoutuneet ja aktiivisesti jumalanpalveluksiin osallistujat. Lapsena uskonnollisen kasvatuksen saaneet rukoilevat muita ahkerammin myös aikuisena.

Tiedot ilmenevät tällä viikolla julkaistusta Kirkon tiedotuskeskuksen Osallistuva luterilaisuus -tutkimuksesta.

Tiukassa paikassa tulee rukoilluksi

Kävelykatu kertoo totuuden. Henki & elämän suppea pikagallup vahvistaa sattumalta Kirkon tutkimuskeskuksen tuloksen. Kahdeksasta jututetusta neljä ei rukoile lainkaan ja kaksi erittäin harvoin. Rukoilevia ihmisiä löytyi pari.

Elina Pihlaja rukoilee muutaman kerran vuodessa.

– Kiitän. Jos on huolia, niin toivon apua.

Pihlaja rukoilee itsekseen omin sanoin, mutta lausuu lasten kanssa tutun iltarukouksen.

Pekka Kämäri ei puolestaan rukoile juuri lainkaan.

– Jos oikein tiukka paikka tulee, niin silloin voi olla. Ei muuten.

Pasi Kolu on samoilla linjoilla. Lapsena hänellä oli kuitenkin iltarukous.

– Ei tule rukoiltua. En kuulu edes kirkkoon.

Martti Paavilainen rukoilee harvakseltaan viran puolesta opettajana.

– Henkilökohtaisessa elämässä ei ole tarvetta.

Paula Suhonen on rukoillut joka ilta lapsesta saakka. Hänen rukouksensa on kiittämistä.

– Ensin on se Levolle laske Luojani. Sitten muistan kaikki läheiset ja kuolleet. Joskus nukahdan siihen.

Rukous on vuorovaikutusta

Yhteydenpito Jumalaan voi olla arkipäiväsistä rupattelua.

– Rukous on vuorovaikutusta, dialogia, elämän jakamista Jumalan kanssa, Keskustan alueseurakunnan pappi Ville Tikkanen sanoo.

Heli Ahonen toimii pappina Palokan aluseurakunnassa. Hänelle rukous on välillä puhumista ja toisinaan nopeaa huikkaamista ja kiittämistä.

– Että olethan kuulolla ja matkassa mukana, koska nyt on edessä tiukka paikka.

Vs. kappalainen Päivi Kärkkäinen löytää rukoukselle vertauskohdan nykypäivän teknologiasta.

– Rukous on niinkuin snapchat ylös Jumalalle.

Moni rukoilee, kun elämässä tulee vastamäkiä itselle tai läheiselle.

– Ihminen rukoilee, kun Jumala rukoiluttaa, Vaajakosken alueseurakunnan kappalainen Hannu Huttunen sanoo.

Rukous vahvistaa rukoilijaa

Tikkanen ajattelee, että rukous on uskon ilmausta. Se hoitaa ja vahvistaa rukoilijaa.

Ahosella rukous pitää uskoa yllä. Samalla se antaa rohkeutta ja luottamusta siihen, että hyvä Jumala on elämässä johdattamassa ja pitämässä huolta.

– Rukoilemalla myös osoitan Jumalalle, että hän on minulle tärkeä. Erityisesti vaikeiden asioiden kertominen rukouksessa voi myös selkiyttää omia ajatuksia niin kuin vaikeista asioista puhuminen ylipäänsä.

Huttunen neuvoo luottamaan Luojan läsnäoloon.

– Jumala kyllä tietää, mitä tarvitsemme ja missä tilanteessa olemme.

Tikkanen vinkkaa, että rukoilla voi milloin ja missä vain. Rukousta voi olla pieni huokauskin.

Ahosella erityyppisille rukouksille on omat aikansa ja paikkansa.

– Välillä pysähdytään hiljentymään kunnolla, välillä viestitellään kiireen keskeltä.

– Aika usein tuntuu, että tarvitsee heittää snapchatteja Jumalalle. Rukoilla voi ilossa, surussa, myrskyssä ja tyynessä, Kärkkäinen sanailee.

Raamatun lukeminen lisääntynyt – vähän

Kun päivittäinen rukoileminen on lisääntynyt, niin suomalaiset ovat samaan aikaan myös aiempaa innokkaampia Raamatun lukijoita. Neljätoista prosenttia suomalaisista lukee Raamattua kerran kuukaudessa. Neljä vuotta aikaisemmin Raamatun lukijoiksi tunnustautui yhdeksän prosenttia suomalaisista. Ylipäätään Raamatun lukeminen on lisääntynyt hieman.

Raamattua lukevat keskimääräistä ahkerammin aktiivisesti hyvätekeväisyyteen osallistuvat, vähän ansaitsevat, vähän koulutetut ja työttömät.

Suomessa myös meditaation ja joogan suosio on kasvanut viimeisten vuosikymmenien aikana. Suomalaisista kerran kuukaudessa meditoivia on kaksitoista prosenttia ja joogaavia yhdeksän prosenttia.

Kauppakadulla rukoilusta kysyttäessä Minna Koponen sanoo, että henkiset asiat ovat tärkeitä hänelle jossakin määrin. Meditointiin kuluu aikaa puolisen tuntia päivässä.

– Meditaatio on muodostunut minulle elämäntavaksi, joka kuuluu arkeen.

Meditaatio on yhtä yleistä miehillä ja naisilla. Perinteistä miehen ja naisen avioliittoa kannattavat meditoivat vain harvoin.

Joogasta kiinnostuneita ovat suurten kaupunkien naiset. Harrastajia löytyy uskonnollisista ja ei-uskonnollisista ihmisistä. Tutkijat kytevät joogan suosion hyvinvoinnin ja terveyden tavoitteluun.

Artikkeli Ihminen rukoilee, Jumala rukoiluttaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.