– Siinä ei ole mitään, mistä erityisemmin pitäisin. Olenhan menettänyt silloin kaiken.

Ikuinen taakka

Läheisen menettäminen rikoksen uhrina on erityisen raskasta.

– Se on ikuinen taakka, joka seuraa läpi elämän. Joku on joskus sanonut sitä läheisten ja omaisten elinkautiseksi. Minusta se on osuva ilmaus kuvaamaan tapahtunutta, Heidi kertoo.

– Ennen oli helppo ajatella, että rikoksia vain tapahtuu jossakin. Yhtäkkiä itse joutui huomaamaan, että niin voi tapahtua kenelle vain.

Heidille äidin puuttuminen elämästä on ollut tiukka paikka. Tuoreena äitinä hän olisi halunnut erityisesti oman äidin tukea. Alkuvaiheessa Heidi oli paljon myös pikkuveljensä tukena, joka surman jälkeisenä päivänä täytti vasta viisi vuotta. Hänenkin elämänsä muuttui täysin. Tärkeänä tukena surun keskellä on ollut äidin äiti, jonka kanssa on kuljettu yhteistä matkaa.

Tuki ensiarvoisen tärkeää

Käytännön asioiden hoitaminen – oikeudenkäynti, perunkirjoitus, veljen sijoitus – kesti lähes pari vuotta. Asian käsittelemiseen ja henkiseen toipumiseen Heidi sai ulkopuolista apua.

– Hyvin pitkään yritin vain suoriutua, hoitaa kodin ja lapsen sekä käydä töissä, mutta eihän siitä tullut mitään. Lopulta esimies huomasi tilanteeni ja varasi ajan työterveyteen. Jäin pitkälle sairauslomalle ja pääsin psykoterapiaan. Kahdeksan kuukauden suunnitelmaan kuului myös asteittainen töihin paluu. Se oli iso asia minulle.

Kriisikeskuksen tuki oli Heidille ensiarvoisen tärkeää, samoin ystävät, jotka pitivät kiinni arjessa. Vuosi tapahtuneen jälkeen Heidi meni mukaan rikoksen uhrina läheisensä menettäneiden vertaisryhmään.

– Siellä sain huomata, etten ollutkaan yksin, ja pystyin puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä.

Apua vertaisryhmästä

Suru nousee yhä pintaan aika-ajoin, mutta muuten elämä on mallillaan.

– Opiskelen, käyn töissä ja elän normaalia arkea. En enää ryve surussa.

Hyvät kokemukset vertaisryhmästä saivat Heidin innostumaan vertaisohjaajan tehtävästä.

– Tuntuu siltä, että elämä on vain päättänyt asioita puolestani. Haluan auttaa muita. Koen sen sydämen asiaksi. Tiedän itse, kuinka vaikeaa on pyytää apua ja sanoa, ettei enää jaksa. Vertaistuen merkitys on valtava. Siellä muut ymmärtävät sinua ilman sanojakin, Heidi sanoo.

Vertaisryhmä auttaa elämässä eteenpäin

Läheisen menettäminen henkirikoksen uhrina on aina traumaattinen kokemus, josta on vaikea selvitä yksin eteenpäin. Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry tarjoaa vertaistukea.

– Tavoitteena on, että läheisensä menettänyt löytäisi voimavaroja, joiden varassa jaksaa jatkaa eteenpäin, ja suru loksahtaisi sellaiseksi osaksi elämää, ettei se vaikuta toimintakykyyn, kertoo Huoma ry:n kriisi- ja vapaaehtoistyön koordinaattori Terhi Kantanen.

Apua on saatavilla muun muassa paikallisten vertaistukiryhmien kautta. Jyväskylässä henkirikoksessa läheisensä menettäneiden vertaistukiryhmä kokoontui ensimmäisen kerran viime keväänä. Kokemukset olivat yksinomaan myönteisiä.

– Vertaistuen merkitys koettiin erittäin tärkeäksi juuri siksi, että kokemukset ja tunteet olivat ryhmäläisillä hyvin samanlaisia, ja asioista oli mahdollista puhua suoraan, Rikosuhripäivystyksen toiminnanohjaaja Sari Solismaa toteaa.

Uusi vertaistukiryhmä on tarkoitus käynnistää vielä tämän kevään aikana, mikäli ryhmä saadaan kokoon. Vertaistukiryhmään voi tulla, kun omasta menetyksestä on kulunut vähintään noin vuosi.

– Omaa menetystä on hyvä jollakin tavalla käsitellä ennen ryhmään mukaan tuloa, jotta pystyy ja jaksaa ottaa vastaan myös toisten kokemukset, Solismaa tähdentää.

Toipuminen äkillisestä ja traumaattisesta menetyksestä on aina yksilöllistä. Vertaistukiryhmään voi tulla mukaan, vaikka menetyksestä olisi kulunut useampi vuosi. Tavoitteena on, että jokainen tulisi nähdyksi ja kuulluksi omassa surussaan.

– Ryhmän jäsenenä oleminen ei vaadi mitään. Siellä ei tarvitse osata puhua ja keskustella, vaan mukana voi olla vain kuuntelemassa, jos se tuntuu hyvältä. Jokaisella on oma tärkeä paikkansa ryhmässä, Solismaa korostaa.

Tiesitkö?

Vertaistukiryhmä henkirikoksessa läheisensä menettäneille

• Paikkana Kriisikeskus Mobile, Asemakatu 2, Jyväskylä.
• Ryhmään voi tulla, kun menetyksestä on kulunut vähintään vuosi.
• Suljettu ryhmä kokoontuu kevään 2018 aikana seitsemän kertaa
  sekä kerran syksyllä.
• Ennen ryhmän aloitusta henkilökohtainen tapaaminen
  ryhmäohjaajan kanssa.
• Lisätietoja ja ilmoittautuminen sari.solismaa@jkl.fi tai p. 014 266 7150.

Artikkeli Omaisten elinkautinen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Itsemurhia voidaan ehkäistä toimivilla, oikea-aikaisilla perus- ja erityistason palveluilla. Kohtaamalla ihmisiä heidän elämäntilanteissaan ja kuulemalla heitä, saattamalla tarvittaviin palveluihin sekä vahvistamalla selviytymistä. Myös tukemalla ihmisten arkea muun muassa erilaisilla tukitoimilla ja muilla matalan kynnyksen palveluilla, joita ovat esimerkiksi mielenterveyspalvelut, kotipalvelut, kriisiapu, sosiaalipalvelut, nuorten palvelut sekä helpottamalla palveluiden saatavuutta asiakkaille (esimerkiksi palvelujen saaminen ilman ajanvarausta).

Miten itsemurhaa yrittänyttä parhaiten autetaan?

Tärkeää on, että itsemurhaa yrittäneen kanssa käsitellään itsemurhayritys tai itsetuhoiset ajatukset mahdollisimman pian itsemurhayrityksen jälkeen. Terveydenhuollon arvioinnista tulee käynnistyä tarpeen mukainen suunniteltu hoito, jossa itsemurhaa yrittänyttä tuetaan hänen elämäntilanteensa huomioiden. Liian usein itsemurhaa yrittänyt jää vaille suunnitelmallista tukea ja hoitoa.

Entä itsemurhan tehneen läheiset?

Itsemurhan tehneiden läheisten avun saannin turvaaminen on jokaisen ammattilaisen vastuulla. Kriisikeskuksesta saa kriisiapua välittömästi. Lisäksi tukea saa sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä erilaisista järjestöistä muun muassa Surunauha ry – Vertaistukea itsemurhan tehneiden läheiset ry:stä, Nuoret Lesket ry:stä ja Suomen Mielenterveysseurasta. Surunauha on kehittänyt uuden ilmaisen Lohtu-mobiilisovelluksen, jolla voi pitää yhteyttä muihin itsemurhan tehneiden läheisiin suoraan älypuhelimilla tai tableteilla.

Itsemurhien ehkäisypäivän tavoitteena on vähentää itsemurhiin liittyvää leimautumista. Kuinka suuri ongelma leimautuminen on?

Itsemurha on aina vakava asia ja se on peruuttamaton yksittäisen ihmisen ratkaisu. Itsemurhakuolemaa on vaikea hyväksyä ja siihen liittyy monia tunteita. Usein syyllisyyden tunteet voivat olla hyvin voimakkaita. Lisäksi häpeän ja vihan tunteet voivat viivästyttää surun tunteiden kokemista. Itsemurha on traumaattinen kriisi läheisille. Kriisikeskuksen näkökulmasta leimautuminen ei ole itsemurhiin liittyvä ensisijainen ongelma.

Jos itsemurha käy mielessä, mitä tehdä?

Jos ajattelet itsemurhaa, niin puhu ajatuksistasi jollekin läheisellesi tai ulkopuoliselle henkilölle. Hakeudu keskusteluapuun esimerkiksi kriisikeskukseen, työterveyteen, terveydenhuoltoon tai muihin auttaviin tahoihin. Myös internetissä on mahdollisuus keskustella esimerkiksi Tukinetissä (www.tukinet.net) tai Mielenterveystalo.fi:ssä. Mikäli et kykene itse hakemaan apua, soita hätänumeroon 112.

Uskomuksen mukaan se, joka uhkailee itsemurhalla ei sitä kuitenkaan tee. Pitääkö tämä paikkansa?

Itsemurhalla uhkailu pitää aina ottaa vakavasti. Jos joku kertoo sinulle, että hän ajattelee tai suunnittelee itsemurhaa, kuuntele ja keskustele hänen kanssaan rauhallisesti. Kerro mahdollisuuksista saada apua ja rohkaise ulkopuolisen avun piirin. Jos itsemurhalla uhkaava ei ota vastaan apua, soita 112.

Kuinka paljon Suomessa tehdään itsemurhia? Mistä tämä johtuu?

Keskimäärin itsemurhia tehdään kahdesta kolmeen päivässä. Miesten itsemurhakuolleisuus on huomattavasti suurempaa kuin naisten, sillä kolme neljästä itsemurhan tehneestä oli miehiä. Itsemurhayrityksiä on vuosittain 10–15-kertainen määrä itsemurhiin nähden.
Itsemurhilla on monia sosiaalisia ja yksilöllisiä sekä yhteisötason taustatekijöitä, muassa työttömyyttä, taloudellisia ongelmia, yksinäisyyttä, parisuhde- tai mielenterveysongelmia, päihteiden käyttöä tai väkivaltaa.

Kriisikeskus Mobile, Jyväskylä (014) 266 7150.

Artikkeli Itsemurhalla uhkailu pitää ottaa aina vakavasti julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.