Ote on Taina Ristikiven kuvateoksesta Alman ja Toivon Taisto. Valokuvaopintojen lopputyönä valmistunut kirja kertoo Ristikiven isovanhempien kirjeenvaihdosta jatkosodan aikana. Kirja on myös ennen kaikkea kertomus rakkaudesta – kahden ihmisen toisiaan kunnioittavasta ja arvostavasta suhteesta sodan keskellä.

Vuoden kestäneen kirjaprojektin aikana Ristikivi kävi läpi toista sataa isoäitinsä Alman kirjettä. Kirjeistä huokuu vahvoja tunteita ikävästä suruun, mutta myös syvää rakkautta rintamalla taistellutta puolisoa kohtaan.

Elämä kotirintamalla oli kovaa ja raskasta. Kirjeet paljastavat, miten yksinäinen Alma oli omissa pienissä ympyröissään. Hän ei kuitenkaan halunnut rasittaa huolillaan miestään, vaan toivon pilkahdus on vahvasti läsnä kaikissa kirjeissä, Ristikivi sanoo.

Tunteet ovat samalaisia ajasta riippumatta.

Sotavuosina pariskuntaa kohtaa myös suruista suurin, kun Alman ja Toivon Taisto-poika kuolee melko pian synnytyksen jälkeen. Kirjeissä esikoisen kuolema välittyy äärettömänä suruna.

Kirjasta saamansa palautteen perusteella Ristikivi on huomannut, miten helppo Alman ja Toivon rakkaustarinaan on samaistua tänäkin päivänä.

– Tunteet ovat samanlaisia ajasta riippumatta.

Tutustuminen omiin juuriin

Ristikivelle kurkistus isovanhempien maailmaan on antanut mahdollisuuden tutustua omiin juuriin.

– Se on merkinnyt todella paljon paitsi minulle, myös äidilleni, siskolleni ja koko perheelle. Isovanhempieni tarinan kokoaminen kirjaksi on vahvistanut omaa minäkuvaani, Ristikivi sanoo.

Tutustuessaan kirjeiden kautta sota-ajan elämään Ristikivi on tuntenut suurta kiitollisuutta niin rintamalla taistelleita miehiä kuin urheita kotirintamanaisia kohtaan.

– Miten paljon heidän sukupolvensa on tehnyt sen eteen, että meillä olisi hyvä olla, Ristikivi huomauttaa.

Omassa elämässään Ristikivi on havahtunut olemaan iloinen pienistäkin asioista.

– Elämässä ei voi pitää mitään asioita itsestään selvinä.

Sattumat ohjaavat elämää

Alman ja Toivon Taistolla on myös yllättävä yhteys tähän päivään. Mistä on kysymys, sitä Ristikivi ei halua paljastaa. Yhteys selviää kirjan lopussa.
– Koskaan ei voi tietää, miten sattumat ohjaavat elämää. Kaikella on tarkoituksensa, hän vihjaa.

Artikkeli Kirjeitä kotirintamalta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.