Joillekin oli helpotus, kun ei tarvinnut osallistua mihinkään.

Hän pyysi ikäihmisiä kirjoittamaan rajoitusten vaikutuksista arkeensa ja sai paluupostissa 80 kirjettä eri puolilta maata. Hän on ehtinyt lukemaan kirjeet vasta kertaalleen, mutta jo tämän perusteella hän on havainnut, että ihmiset ovat kokeneet karanteenin hyvin eri tavoin.

– Osa koki eläneensä ihanaa aikaa puolisonsa kanssa. Joillekin oli helpotus, kun ei tarvinnut osallistua mihinkään. Monet taas kokivat kevään pelottavaksi, yksinäiseksi ja tyhjäksi, Leinonen summaa.

Huolta kannettiin myös yhteiskunnallisista kysymyksistä

Hän havaitsi myös, että huhtikuussa kirjeiden sävy oli värikylläisempi kuin myöhemmin saapuneiden kirjeiden.

– Samallakin kirjoittajalla saattoi olla aluksi hyviä kokemuksia tilanteesta, mutta loppukeväästä kotoiluun ja omaan ympäristöön kyllästyi. Sitten valtasi epävarmuus ja välinpitämättömyys, Leinonen kuvaa.

”Musiikki rentouttaa ja päivittäinen neljän kilometrin lenkki luonnossa irrottelee kangistuneita kankkujani. Tämä meininki pitää minut kiinni elämässä eikä koronassa.”

”Nyt en enää tunne saavani iloa lukemisesta ja kaikesta muusta, josta olen nauttinut. Olen tullut lyhytjännitteiseksi, mikään ei jaksa kiinnostaa.”

Emilia Leinonen on luokitellut kirjeiden sisällöt kolmeen teemaan: toivoon, huoleen ja apatiaan. Toiveikkuudesta kertovat esimerkiksi maininnat siitä, että tilanne on avannut näkemään muiden ihmisten auttamishalun. Iloa kirjoittajille toivat muun muassa avuntarjouslaput ilmoitustauluilla, nallet ikkunoissa ja soitot etäiseltä sukulaiselta. Monet kertoivat myös oppineensa uusia asioita tässä poikkeustilanteessa.

”Kuuntelen Yle Areenan puheohjelmia sekä Ruotsin radion kanavia, se löytyi sattumalta Play-kaupasta. Ilman ikäkaranteenissa oloa ei tätä olisi koskaan tullut kokeiltua.”

Asia, joka yhdisti kaikkia kirjoittajia, oli huoli. Osalla oli huolta omasta jaksamisestaan, mutta ennen kaikkea huoli kohdistui muihin.

– Lähipiiri, ystävät, naapurit, tuttavat ja myös tuntemattomat mainittiin useissa kirjeissä. Huolta kannettiin myös yhteiskunnallisista kysymyksistä, kuten ilmastonmuutoksesta ja työttömyydestä, kertoo Leinonen.

”Vaikeata tämä on monella tapaa. Väistämättä ajattelee, että tunteekohan hän sitten minua, kun tämä on ohi ja päästään oikeasti taas näkemään.”

Kirjeistä heijastui myös paljon apatiaa ja vihaa. Useissa kirjeissä kuvattiin suuttumuksen ja yksinäisyyden tunteita. Leinosen mukaan monen kirjoittajan tulevaisuuden kuva oli synkkä.

”Tämä, ettei omia perheenjäseniään saa tavata, nostaa hirveän suuttumuksen minussa.”

Vastaajat suhtautuivat ikään perustuvaan rajoitukseen sekä ymmärtäväisesti että kummastellen. Moni pohti, miksi oletettiin, että 70 vuotta täyttäneet eivät osaisi toimia järkevästi. Leinosen mukaan vastaajat ottivat karanteenin vakavasti.

– Hallitus teki myös tiedotuksessaan selväksi, että yli 70-vuotiaat velvoitetaan karanteeninomaisiin olosuhteisiin, vaikka oikeudellisesti se ei ollut velvoite, vaan suositus.

Leinoselle tuli kirjeiden perusteella vaikutelma, että karanteeni aiheutti enemmän huonoa kuin hyvää.

– Jatkossa tulisi ottaa huomioon kaikkien kansalaisten kokonaishyvinvointi, ei vain tiettyyn ikäryhmään kuuluvien riski sairastua. Koronan aiheuttama tilanne koskee kaikkia ja tällöin myös perusohjeiden tulisi koskea meitä kaikkia, hän toteaa.

Sitaatit ovat poimintoja tutkija Emilia Leinoselle lähetetyistä kirjeistä. 

Artikkeli Koronakevät vei kirjeistä värit julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tällä viikolla aukeavat monet ravintolat, museot ja terassit. Jumalanpalvelukset jatkuvat seurakuntamme kirkoissa yleisölle avoimina.

On selvä, että yhteiskunnan on avauduttava, mutta tasapainon löytäminen vaikuttaa olevan paikoitellen vaikeaa­. Tätä kirjoittaessani julkisuudessa kuohuttavat Helsingissä Sinebrychoffin puistossa aikaa viettäneiden nuorten koronatartunnat. Keskustelu saa helposti sellaisen sävyn, että tauti leviäisi hallitsemattomasti juuri Sinebrychoffin puistossa, joka olisi siksi vaarallinen ja paheksuttava paikka.

Mielen pyrkimys uhkan etäännyttämiseen on psykologinen fakta. Totta on myös se, että mikä tahansa tapahtuma missä päin Suomea vain voi tälläkin hetkellä olla uusi naistenpäivän konsertti, tai uusi Sinebrychoffin puisto. Se on mahdollista, vaikka kaikissa tapahtumissa huolehdittaisiin asianmukaisista turvaväleistä, käsihygieniasta ja kokoontumisrajoituksista, eikä kukaan tulisi paikalle flunssaisena.

Samaan hengenvetoon on kuitenkin lisättävä, että onneksi todennäköisyydet ovat tällä hetkellä puolellamme. Keski-Suomen keskussairaalassa todettiin toukokuun aikana neljä tartuntaa. Silti monesta kivasta on turvallisuussyistä pakko luopua. Esimerkiksi Jyväskylän seurakunnan kesäkohde Lehtisaari pidetään suljettuna ainakin kesä- ja heinäkuun muun muassa siksi, että saareen menijät olisivat istuneet tiiviisti veneessä ja samoja pelastusliivejä olisi käyttänyt useampi kesävieras. Vesihanoja saaressa ei ole, joten käsihygienian toteutumista olisi voitu vain arvailla hanoilla varustettujen vesipönttöjen äärellä. Puntarointi on tehty saatavilla olevan tiedon perusteella niin, että päätöksen takana voi hyvällä omallatunnolla seisoa.

Nyt on aika etsiä tasapainoa. Kuinka olla samaan aikaan sekä huoleton että huolellinen?

Kirjoittaja on Henki & elämä -lehden päätoimittaja. 

Artikkeli Huoleton mutta huolellinen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Oliko joukossa yllätyksiä?
Tiesin, millä pisteillä kokeeni lähtivät koululta. Lopulliset pisteet olivat kuitenkin hieman muuttuneet ja myös pisterajat täsmentyneet. Äidinkielessä magna cum laude jäi harmittavasti kahden pisteen päähän, koska koulun antamista pisteistä oli vähennetty lähes kymmenen.

Mitkä aineet kirjoitit?
Vähintään neljä koetta pitää suorittaa. Kirjoitin pakollisen äidinkielen lisäksi englannin, matematiikan, biologian ja terveystiedon.

Millaiset paperit sait?
Keräsin täyden suoran eli yhden kutakin arvosanaa. Englanti meni niin hyvin, että sain laudaturin. Terveystiedosta sain eximian, biologiasta magna cum lauden ja äidinkielestä cum lauden. Lyhyen matematiikan lubenteriin olen tyytyväinen, koska siinä minulla oli tavoitteena päästä läpi. Sain valita, kirjoitanko matematiikan vai ruotsin, ja ruotsi olisi luultavasti mennyt huonommin.

Mihin aiot hakea jatko-opintoihin?
Haen opiskelemaan logopediaa Ouluun ja Tampereelle, koska haaveenani on valmistua puheterapeutiksi. Koulun aikana sain käydä tutustumassa puheterapeutin työhön, joten tiedän mistä siinä on kyse. Sain myös tehdä lasten kanssa äänteiden lausumisharjoitteita. Ainakin tällä hetkellä vaikuttaa, että ala työllistää hyvin.

Millaiset pääsykokeet sinulla on tiedossa?
Pääsykoe on kaksivaiheinen. Esivalintakokeen perusteella valitaan osallistujat varsinaisiin valintakokeisiin. Olisin voinut hakea pelkästään ylioppilastutkintotodistuksen perusteella haluamiini opintoihin, jos olisin saanut äidinkielen arvosanaksi vähintään magna cum lauden.

Onko sinulla varasuunnitelma, jos et heti pääse haluamaasi kouluun?
Alkuperäinen suunnitelmani oli pitää välivuosi ja lähteä ulkomaille töihin. Nyt on epävarmaa, pääseekö ulkomaille lähtemään edes syksyllä. Jään Jyväskylään, jos en pääse kouluun tai ulkomaille. Joka tapauksessa haluaisin jo muuttaa omilleni.

Millaiset muistot sinulle jää lukioajasta?
Opiskelin lukiossa kolme vuotta ja hyvät muistot jäävät. Pääsin haluamaani kouluun, ja olen tyytyväinen valintaani. Lukio on antanut aikaa kasvaa ja miettiä, mihin jatko-opintoihin ja ammattiin haluan tähdätä. Välillä koulu toki on stressannut jonkin verran.

Olit myös tutor, miksi?
Lyseon tutorina sain mielenkiintoisia tehtäviä ja pääsin järjestämään erilaisia tapahtumia. Tutorina tutustuu muihin lukiolaisiin, etenkin ekaluokkalaisiin. Tehtävä opettaa myös monenlaisia taitoja, kuten rohkeutta jutella uusien ihmisten kanssa, tekemään tiimityötä ja esiintymään.

Miten koronatilanne on vaikuttanut abivuoteesi?
TJ-päivät (tänään jäljellä), potkiaiset ja penkkarit pidettiin ennen koronaa normaaliin tapaan, mutta ylioppilasjuhlia ei tänä vuonna voida järjestää ainakaan keväällä. Etäkoulu ei koskenut meitä abeja, koska koulua ei olisi muutenkaan ollut enää helmikuun jälkeen.

Miten ylioppilaskokeiden aikataulumuutokset vaikuttivat?
Kokeiden aikaistamisesta kerrottiin meille aika myöhään. Lukuaikaa piti olla vielä pari viikkoa jäljellä, kun kokeet aikaistettiin heti seuraavalle viikolle. Minulle se tarkoitti sitä, että jouduin suorittamaan neljä koetta samalla viikolla. Osa kavereistani stressasi muutoksesta niin paljon, että se on saattanut vaikuttaa kokeista suoriutumiseen. Luulen, että minuun tilanne ei onneksi vaikuttanut kovin paljon.

Millaisia ylioppilasjuhlia suunnittelet ja milloin ne pidetään?
Gradia lähettää juhlalähetyksen, jota voi seurata kotoa etänä. Pidämme omat juhlat kesällä, kunhan kokoontumisrajoituksia väljennetään. Kutsun sukulaiset ja läheiset juhlimaan ja syömään hyvää ruokaa.

Mitä toivot ylioppilaslahjaksi?
Raha on hyvä lahja. Sitä tarvitaan, kun näköpiirissä on muutto omaan kotiin ja siihen liittyen varmasti monenlaisia hankintoja.

Miltä korona-arki tuntuu?
Toistaiseksi on tuntunut hyvältä viettää aikaa kotona, mutta toivoisin pian jo pääseväni kavereiden kanssa ravintolaan syömään tai juttelemaan kahvilaan. Nyt pitää tyytyä lähtemään ulos kävelylle.

Artikkeli Erilainen abikevät julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.