Jyväskylän urheiluväen luovuus on laskettu lentoon Hippoksen huikeiden suunnitelmien myötä, vaikka luovat ratkaisut ovat perinteisesti olleet kulttuuriväen heiniä. Kulttuuriväki nyhjää tyhjästä, kun mikään ei saa maksaa juuri mitään. Ei tapahtuman tekijöille, mutta ei myöskään kulttuurinkuluttajille. Monesti eroa korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin välille tehdään rahalla. Tämä ei tokikaan kaikkeen päde. Popparit tekevät massojen musiikkia, mutta stadionkonsertit ovat sellaisissa hinnoissa, että kaikilla ei niihin ole varaa.

Jyväskylässä on keskusteltu vuosikausia musiikkitalon – sittemmin konserttisalin – rakentamisesta. Tämä eliitin haaveeksi leimattu hanke odottaa yhä toteutumistaan. Suunnitelmat salin saamiseksi Lutakkoon ovat edenneet, mutta rahoitus on edelleen auki. Entäpä jos sali ei synnykään pihtisynnytyksellä? Entä jos se odottaakin vain parempaa aikaa ja paikkaa syntyäkseen luonnollista tietä?

Ehdotan salin siirtämistä toisaalle. Ei liiskata konserttisalia ahtaaseen koloon keskelle Lutakkoa, vaan rakennetaan se satamaan. Sataman kärjessä on paraatipaikka rakennukselle, johon mahtuvat kaikki ne keskeiset toiminnot, joista kaupungissa on haaveiltu. Kaikenlaisille kaupunkilaisille. Rakennetaan konserttisali, yleinen sauna, avantouintikeskus sekä kahvila ja ravintola monenlaisiin tarpeisiin, kaikki saman katon alle. Lämpiön – ja saunan – ikkunoista voisi katsella Jyväsjärveä Lutakon tiiliseinien sijasta.

Kun lakkaamme junttaantumasta perinteisiin tapoihin ja tottumuksiin, voimme synnyttää jotain uutta. Jos jossain, niin kirkossa näitä perinteitä ja tottumuksia riittää. Pitää osata tehdä ero säilyttämisen arvoisille perinteille ja toisaalta tavoille, joista sietää luopua. Kesä on oivaa aikaa tylsistyä ja laittaa mielikuvitus liikkeelle. Syyssateilla sisätiloissa ehtii miettiä, kantavatko ideat.

Artikkeli Luovia ratkaisuja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.