Haluan tehdä työtä, missä saan ottaa vastuuta ja toteuttaa visiotani. On hienoa huomata, että minusta on tähän! On aivan parasta olla täysin vastuussa, vaikka se on myös pelottavaa. Äidilläni on 25 vuoden kokemus yrittäjyydestä, joten hän on mainio mentori. Olen onnekas, kun ympärilläni on osaamista ja ihmisiä, jotka haluavat tukea minua. Olen saanut myös vähättelyä osakseni, eikä nuorta naisyrittäjää oteta aina vakavasti. Sitä on vaikea ymmärtää.

Yrittäjyys on tähän asti isoin elämänmuutos ja suurin saavutukseni. Olen ylittänyt pahimmat pelkoni. Aiemmin olin koululainen ja lukiolainen eikä minulla ollut kokemusta kokopäivätyöstä. En pelkää työntekoa. Tiesin, että tekemistä riittää, mutta yrittäjyyden kokonaisvaltaisuus yllätti kuitenkin. Ilokseni pystyn nyt työllistämään itseni lisäksi kaksi muuta henkilöä.

Juuri nyt asetan yrittäjyyden ensimmäiselle sijalle elämässäni, koska unelmieni toteuttaminen on minulle tärkeää. Haluan nähdä mahdollisimman paljon maailmaa ja erilaisia ihmisiä. Haaveilen omasta perheestäkin, mutta sen aika tulee myöhemmin.

Minulla on suuri toive kehittyä, siksi haluan myös opiskella. Aloitin juuri markkinointiopinnot avoimessa yliopistossa. Opinnot ja työ tukevat toisiaan.

Elämässä on tullut eteen myös hankalia aikoja ja kasvukipuja. Olen oppinut ottamaan vaikeatkin tunteet vastaan enkä enää pakene niitä. Sillä tavalla voin tutustua itseeni.

Arvostan ja kunnioitan perhettäni ja ystäviäni tosi paljon. Olen elämänhaluinen ja kiitollinen siitä, millaiseksi ihmiseksi olen jo kasvanut.

Onnellisuus on tärkeää. Ei ole vaikeaa olla onnellinen, kun onnen löytää myös pienistä asioista. Voin olla onnellinen siitä huolimatta, että elämässä tulee eteen hankaluuksia. Myös usko on minulle tärkeä.

Olisi hienoa laajentaa yritystä jossakin vaiheessa. Haluan rakentaa muutamassa vuodessa yritykselle hyvän pohjan ja sitten ehkä jatkaa muihin juttuihin, koska haluan tehdä elämässäni myös paljon muuta. Jatkossa voisin tehdä mielenkiintoista palkkatyötäkin.

Artikkeli Parasta on tavallinen, onnellinen arki julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Nostalgia luo selkeyttä – muka

Minulla on oma teoriani siihen, miksi kerään – ja miksi keräämme? – tavaroita. Me kaipaamme vanhan ajan selkeyttä, sitä aikaa, kun kodeissa ei ollut sitä tavarapaljoutta, joka nyt valtaa nurkat ja kaapit. Ainakin minä ajattelen nurinkurisesti, että saan osan siitä selkeydestä takaisin, kun kannan kirpparilta kahvimyllyn (oli ihanaa, kun sain jauhaa lapsuudenkodissa kahvinpapuja) tai pyykkilaudan (no ei ollut meillä käytössä, mutta onhan siinä suomalaista naissisun symboliikkaa). Jaa mutta minnekäs nämä ihanuudet kodissa laitetaan? Pinoon, nurkkaan, sängyn alle sisustusinspiraatiota odottamaan. Innostuksissa ostetun piikkimaton, jumppapallon ja käsipainojen viereen. Hyvin menee.

Kirpparilöydöllä on Tarina

Kirppareilta ostan tavaroita, joilla on Tarina – ja kolhuja. Nyt olen parantanut tapani: tyydyn ottamaan himoitsemastani esineestä kuvan kännykkäkameralla. Ja muistikortti täyttyy.

Olen ollut hamsteri jo lapsuudessa. Muistan punaiset mokkasiinit, jotka siskoni osti minulle. Käytin niitä yhden kesän. Talven yli ne lepäsivät kaapissa. Keväällä järkytyin, kun huomasin, että ne ovat minulle liian pienet. Pidin niille tunteenomaisen puheen. – Rakkaat kengät, olen käyttänyt teitä mielelläni. Nyt te ette enää kuitenkaan mahdu jalkoihini, joten annan teidät minun serkulleni. Älkää olko minulle vihaisia. Kiitos.

Paljastin tämän nolouden tuttavalleni. Yllätyksekseni hän sanoo, että juuri noin kannattaakin tehdä. Esineelle voi pitää kiitospuheen, minkä jälkeen siitä voi keveästi luopua.

Kevätsiivouksen aika lähestyy. Edessä taitaa olla monta puhetta.

(Muuten, ihan viime viikkoina näin unta niistä mokkasiineista. Ne olivat menossa kaatopaikalle, ja tietysti minä pelastin ne.)

Artikkeli Kirpparilta löytyy tavara, jolla on tarina julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.