Kaksi vuotta remontin vuoksi suljettuna ollut Säynätsalon kirkko täyttyi juhlavieraista syyskuun viimeisenä sunnuntaina, kun piispa Matti Salomäki vihki kirkon uudelleen käyttöön. Lähes satavuotias pyhäkkö nuortui remontissa alkuperäiseen asuunsa höystettynä modernilla tekniikalla.

– Olipa hieno ja koskettava juhla ja hyvin suunniteltu ohjelma, kuului toimittajan korviin, kun väki purkautui kirkosta ulos. Luontokin juhli ruskan väreissä auringonpaisteessa kauniilla pihamaalla.

– Parasta oli harras tunnelma, kun ihmiset kuuntelivat ihan hiljaa, totesi Marja-Leena Saarinen, joka oli tullut messuun Sarvivuorelta.

Suntio Pirjo Alavan mukaan kirkossa oli yli 240 ihmistä. Osa seurasi juhlaa näytöltä viereisessä seurakuntatalossa, ja verkon kautta striimattua messua seurasi suorana 280. Messun jälkeen koko porukalle oli tarjolla kahvit seurakuntatalossa. Iltapäivällä juhlapäivä jatkui kanttorien konsertilla.

Kolmannen polven säynätsalolainen Mervi Hännikäinen kertoi iloitsevansa siitä, että kirkko on saanut kirkkaan ja valoisan asun. Kirkko on hänelle tuttu lapsuudesta asti. Kaksi jouluaiheista alttaritaulua tuntuivat pikku-Mervistä iloisilta ja toivoa luovilta, vaikka ne ovatkin tummasävyisiä.

– Koululaisena 1970-luvulla osallistuin joulu- ja kevätkirkkoihin ja ripille pääsin tässä kirkossa, kuten toinen lapsistanikin. Omien lasteni koulutielle siunaamisen muistan hienona tilaisuutena.

– Täällä on myös vietetty ystävien ja sukulaisten häitä ja hautajaisia. Isäni hautajaisia vietettiin kaksi vuotta sitten täällä juuri ennen kuin kirkko suljettiin. Hänet ja isovanhempani on haudattu viereiselle kirkkomaalle. Kun käyn haudoilla, saatan tulla hetkeksi myös kirkkoon sisälle.

Muutoin Hännikäinen käy kirkossa konserteissa ja juhlapyhinä sekä laulamassa Kauneimpia joululauluja.

Ensisilmäyksellä ei satunnainen kirkkovieras välttämättä huomaa muutoksia entisöidyssä kirkossa. Mutta useammin kirkossa käyvä huomaa kirkastetun ilmeen: maalaukset, veistokset, saarnatuoli, valaisimet, tekstiilit sekä paikallisesta vanerista aikoinaan valmistettu katto on puhdistettu ja teokset konservoitu; pöydät, penkit, alttarikaiteet sekä sisä- ja ulkoseinät on maalattu. Vanhat lattialaatat on vaihdettu Italiassa alkuperäismalliin tehtyihin uusiin.

Armas Lindgrenin ja Bertel Liljeqvistin suunnittelema, vuonna 1927 valmistunut kirkko on palannut alkuperäisasuunsa. Lopputulokselle varmaan hymyilisi tyytyväisesti myös kirkon rakentamisen aikoinaan rahoittanut Säynätsalon tehtaiden johtaja, kauppaneuvos Hanna Parviainenkin.

Silmin havaittava suurin muutos lienee urkuparven muoto.

– Sen alkuperäinen kaari tuli esiin, kun urut purettiin. Urkujen takaa paljastui Laulavan enkelin lasimaalaus, kertoo Säynätsalon lähikirkkoalueen vastuupappi Osmo Väätäinen.

Veikko Virtasen urkurakentamosta tilattuja uusia urkuja seurakunta joutuu odottamaan kevääseen 2026.

Remontin hintavin osuus tuntuu Väätäisen mukaan nenässä. Ilmanvaihtojärjestelmän myötä entinen tunkkaisuus on vaihtunut raikkaaseen kiertävään ilmaan. Sisäilmaongelmat olivatkin pääsyy remonttiin. Sen lopputulos kuuluu myös korvissa äänentoistotekniikan myötä. Valaisimet toimivat nyt etäohjaustekniikalla. Uusi peltikatto loistaa uljaasti. Myös kirkon vesikatto on uusittu ja rakennus salaojitettu.

Remontin 3,6 miljoonan budjetissa on Väätäisen mukaan kutakuinkin pysytty. Urkuhankintaan on varattu 370 000 euroa.

Juhlavieraiden kertomaa:

Takapenkissä istunut Joonas Töyrylä oli Säynätsalon kirkossa ensimmäistä kertaa. Hän kertoi vasta löytäneensä uskon ja osallistuneensa messuihin striimin kautta. ”Olen pyytänyt esirukousta, jotta uskoni
vahvistuisi. Sain Osmo Väätäiseltä Raamatun ja parhaillaan luen Johanneksen evankeliumia.”

Keljonkankaalta juhlaan tulleen Tuomo Hovisen mukaan rakennusta tärkeämpää on kirkon sanoma. Vuosi sitten leskeksi jäänyt mies kertoo käyvänsä nykyisin kirkossa useammin kuin ennen.

Terhi Mäntymaan mielestä kirkkoon on aina ihanaa tulla. ”Parasta elämässäni oli tulla uskoon 32 vuotta sitten”, Keljonkankaalta juhlaan tullut Mäntymaa totesi.

Elmeri Soikkeli oli juhlamessussa perheensä kanssa. Muu perhe osallistui striimin välityksellä viereisessä seurakuntatalossa, jossa on perheen pienemmille hyvät tilat. Elmerin mielestä kirkossa ehkä parasta on laulaminen. Viimeksi hän kertoi laulaneensa Neulasmessussa Neulaskodilla Keljonkankaalla.

Mervi Hännikäiselle Säynätsalon kirkko on tuttu jo lapsuudesta. Hän iloitsee siitä, että kirkko on saanut uuden valoisan ilmeen.

Artikkeli Hus hus pöly ja tunkkaisuus julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.