Oletko huolissasi lukutaidon hiipumisesta?
Olen kyllä huolissani. Lukeminen auttaa rauhoittumaan ja keskittymään pitkäjänteiseen tekemiseen. Tuntuu, että tätä kykyä ei noin vain opi. Minuutin pituisten videoiden katsomisesta on iso hyppäys pitkän kirjan lukemiseen tai minkä tahansa pitkäjänteisen asian tekemiseen.

Miten nuoren saisi irti tietokoneesta ja innostumaan lukemisesta?
Tietokone ja kännykkä eivät ole vihollisia, eikä asian tarvitse olla joko tai. Itsekin saatan viettää päivän katsomalla Youtube-videoita ja toisen päivän lukemalla kirjaa. Tarinat ovat tärkeitä somessakin. Kirjaan voi uppoutua samalla tavalla kuin katsomalla jotakin tv-sarjaa tuntikausien tykityksenä.
Peruslähtökohta on, että on parempi lukea mitä tahansa. Kaikki on plussaa. Asioista saa kuitenkin enemmän irti, jos keskittyy joskus pitempiin teksteihin lyhyiden, sirpalemaisten juttujen sijaan. Se vaatii harjoittelua, mutta palkitsee.

Perinteinen kirja, e-kirja vai äänikirja?
Kaikilla on paikkansa, minkä näistä kokeekin omakseen. Itselleni perinteinen kirja on läheisin, varmaan siksi, että paljon aikaa kuluu tietokoneen ja kännykän äärellä. Hahmotan tekstiä paremmin, kun luen­ kirjaa. Äänikirjoja kuuntelen lenkillä tai kotitöitä tehdessäni, mutta kirjoja enemmän kuuntelen podcasteja. Niitä kuunnellessa ei haittaa, jos keskittyminen herpaantuu. Kaikki kirjat eivät mielestäni sovi äänikirjoiksi.

Miten sinusta tuli kirjailija?
Haaveilin jo alle kouluikäisenä kirjoittamisesta. Opin joskus 5-vuotiaana lukemaan ja rakastuin kirjoihin, sarjakuviin ja tarinoihin. Luonnollinen jatkumo oli, että alan itse kirjoittaa, vaikka matkan varrella on ollut monta epäilyksen hetkeä. Parikymppisenä tein tietoisen päätöksen, että alan tosissaan kirjoittaa ja varastaa aikaa siihen. Aloin lisäksi opiskella luovaa kirjoittamista.

Opetat myös kirjoittamista. Miten kirjoittamista voi oppia?
Kirjoittamisen opiskelussa tärkeintä on hakeutua ryhmiin, joissa muutkin kirjoittavat, ja saada vertaistukea. Kynnyskysymys kirjoittajana kehittymisessä on uskaltaa antaa keskeneräistä tekstiä toisten luettavaksi ja saada palautetta.

Mikä scifissä/fantasiakirjallisuudessa kiehtoo?
Scifissä ja fantasiassa on aina entä jos -kysymys, jota lähdetään kuvittelemaan. Pystyn menemään tarinaan vielä syvällisemmin vertauskuvien kautta. Jos haluan esimerkiksi kirjoittaa, että ihmiset ovat kaksinaamaisia, voin fantasiassa tehdä sen vaikka kasvojaan vaihtavan henkilön kautta. Fantasia on minulle konkreettinen tapa kirjoittaa oikeista asioista.

Mistä kirjailijana ammennat aiheita?
En poimi aiheita, vaan enemmänkin saan idean vaikkapa jostain hahmosta, jonka ympärille tarina kehittyy. On mystistä, mistä aiheet pulpahtavat. Sitä voi edesauttaa lukemalla paljon, harrastamalla taiteita – käyn paljon muun muassa taidenäyttelyissä – matkustelemalla, kävelemällä luonnossa. Jopa tylsät hetket ovat tärkeitä. Silloin mieli on sopivan rento ja tyhjä. Tähän pitäisi olla enemmän aikaa.

Millaisia kirjoja luet itse?
Nuorten kirjoja, nuorten aikuisten kirjoja. Niissä on tietynlaista vimmaa, ja niissä tapahtuu yleensä isoja asioita. Samasta syystä tykkään fantasiasta. Luen myös kotimaista nykykirjallisuutta, realistista proosaa ja runoja. Suomen kieli on minulle tosi tärkeä.

Millaisia haaveita sinulla on kirjailijana?
Suurin haaveeni on, että kirjoittamisessani säilyy ilo ja luovuus. Olen oppinut sen, että sisäinen innostus on kirjoittamisessa tärkeintä. Jos se puuttuu, silloin ei onnistu mikään muukaan.

Artikkeli ”On mystistä, mistä aiheet tulevat” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.