Eino on nelivuotias espanjanvesikoira, joka vierailee kirjastossa lukukoirana. Lukukoiran tehtävänä on kuunnella lukemista harjoittelevia lapsia ja olla läsnä.

Milan mielestä Einolle oli helppo lukea ja viidentoista minuutin lukuvuoro kului nopeasti.

– Tulen ehkä toisenkin kerran, Mila toteaa.

Lukukoiran tapaa Keljonkankaan kirjastossa kerran kuukaudessa. Lukukoirina toimivat Kennelliiton Lukukoirat, jotka on todettu tehtävään sopiviksi.

Eino on vilkas ja innokas koira, mutta tottunut olemaan lasten kanssa.

– Einolla on hyvä keskittymiskyky. Olemme harjoitelleet paljon rauhallista käyttäytymistä, Anna Rimppi kertoo.

Kennelliitto vastaa koirien soveltuvuuden arvioinnista ja koiranohjaajien kouluttamisesta. Koiran soveltuvuus lukukoiraksi arvioidaan ohjaajakurssin päätteeksi.

Lapset ovat tykänneet lukukoirista hirveästi.

Lukukoiran täytyy pystyä rauhoittumaan erilaisten ihmisten seurassa, eikä koira saa pelätä kovia ääniä tai erilaisia apuvälineitä, kuten pyörätuolia.
Rimpille vapaaehtoistyö on sydäntä lähellä. Kaverikoirissa pitkään mukana ollut Rimppi halusi jakaa koiran tuomaa iloa myös lukukoiratoiminnassa.

– Itselläni on lukihäiriö, mutta olen aina lukenut paljon. Lukukoiran avulla haluan kannustaa lapsia tarttumaan kirjoihin, Rimppi sanoo.

Lukukoiralle lukeminen on osa lukemaan innostamista. Koiran läsnäolo rentouttaa ja sen on todettu helpottavan stressiä. Lukemista harjoittelevan lapsen on helpompi lukea koiralle kuin toiselle ihmiselle, sillä koira ei arvostele, eikä huomauttele virheistä, hitaudesta tai epäröinnistä.

Lukukoiratoiminta käynnistyi Keljonkankaan kirjastossa viime syksynä. Keljonkankaan lisäksi lukukoira vierailee Keltinmäen kirjastossa.  Vastaanotto on ollut Keljonkankaan kirjaston vastaavan kirjastonhoitajan Johanna Tornikosken mukaan innokas.

– Toiminnan aloittaminen jännitti etukäteen, mutta lapset ovat tykänneet lukukoirista hirveästi. Lukemaan innostamisessa lukukoira toimii tosi hyvin, Tornikoski toteaa.

Artikkeli Einon avulla intoa lukemiseen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Olen käynyt soittamassa varmaan kaikissa Jyväskylän kaupungin palvelutaloissa tai palvelukeskuksissa.

Alkusysäyksen vapaaehtoistyöhön antoi oma vaimo, joka oli toiminut Aseman Pysäkillä vapaaehtoisena jo jonkin aikaa. Oinonen ajatteli, että täytyyhän hänelläkin olla jotakin vastaavaa tekemistä. Luettuaan lehdestä jutun, jossa Vapari haki vapaaehtoistyöntekijöitä, hän päätti lähteä mukaan koulutukseen.

– Idea musiikkihetkistä syntyi, kun huomasin, että lähipiirissä on vanhuksia, jotka eivät pääse liikkumaan.

Oinonen otti yhteyttä palvelukeskuksiin, joissa innostuttiin ideasta välittömästi. Musiikillinen sapluuna kehittyi vierailujen myötä nykyiseen muotoon Mikon Musiikkihetkeksi.

Sapluunaan mallia tutusta radio-ohjelmasta

Vierailua edeltävänä päivänä muusikko laatii ohjelmiston radiosta tutun Lauantain toivotut levyt -ohjelman hengessä. Ensin klassista ja siitä edeten kohti kevyempää. Loppupuolella musiikillisessa kimarassa voi olla elokuvasävelmiä, bossa novaa ja kenties jazzia.

– Olen jazzfriikki. Soitan sitä mielelläni ja pyrin samalla kehittämään improvisointikykyä.

Mikon Musiikkihetkiä on toteutettu palvelutalojen lisäksi myös muissa paikoissa kuten kirjastoissa. Oinoselle on tärkeää luoda hyvä suhde kuulijoihin. Musiikin lomassa hän haluaa kertoa taustatietoa kappaleista. Niistä voi rakentaa tarvittaessa myös teemallisia kokonaisuuksia.

– Muusikolle Youtube ja Google ovat ihan pohjaton tarina-aitta.

Tekniikan hallinta ei ole välttämättä  ikäkysymys

Oinonen poikkeaa kenties ikäluokastaan siinä, että hän hyödyntää tekniikkaa monin tavoin. Entisen kaupunginorkesterin kontrabasistin soitinvalikoimaan on eläkepäivillä tullut mukaan sähköinen puhallinsoitin. Keikalla mukana on äänentoiston lisäksi tietokone, josta esiin saa niin nuotit kuin taustamusiikit.

– Minulla on tietokoneella ehkä tuhat kappaletta, joista hallitsen jo satoja.

Oinonen tunnustaa tekevänsä vapaaehtoistyötä myös täysin itsekkäistä syistä. Soittaminen pitää virkeänä ja uuden opettelu tarjoaa aivoille mielekästä tekemistä.

– Se antaa ainakin toiveen siitä,että elämässä edessä olisi vielä ehjiä vuosia.

Oinonen on vieraillut myös kirkoissa. Virsien säestys ja soolokappaleet yhdessä kanttorin kanssa ovat tuoneet lisäväriä jumalanpalvelusmusiikkiin.

Jatkoa ajatellen Oinonen toivoo, että löytäisi mukaan myös muita muusikoita. Hän on ollut yhteyksissä musiikkikoulutusta tarjoaviin laitoksiin ja tarjonnut musiikinopiskelijoille tilaisuutta päästä mukaan.

– Sitä kautta opiskelija saisi esiintymiskokemusta, ja se mahdollistaisi konserttikokonaisuuksien suunnittelun.

Mikko Oinonen

• Jäi eläkkeelle kolmetoista vuotta sitten soitettuaan 38 vuotta Jyväskylän kaupunginorkesterissa.
• Toimi kontrabassoryhmän äänenjohtajana Jyväskylän kaupunginorkesterissa, nykyisessä Jyväskylä Sinfoniassa.
• Mikon Musiikkihetkissä hän soittaa Akai Ewi -merkkisellä
  sähköisellä puhallinsoittimella. Sen sormitus on sama kuin hänelle nuoruusvuosilta tutussa saksofonissa.
• Facebookista löytyy Oinosen luomat sivut:
  Mikon Musiikkihetki
  Musiikkia muistisairaille

Artikkeli Bossa novaa ja aivojumppaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.