Yliopistonlehtori Anssi Vähätalo kertoo ottavansa keväisen valon lisääntymisen suorastaan riemumielin vastaan.

Ulkona hyvin viihtyvän biologin mielestä kevät on vuodenajoista paras. Ulos lähtiessään hän ottaa aina mukaansa kiikarit havaintojen tekemistä varten.

– Kun päivä pitenee, on mahdollista tehdä ulkona pidempään luontoon liittyviä havaintoja. On yhtä juhlaa, kun töihin mennessä ja vielä sieltä palatessakin on valoisaa, Vähätalo iloitsee.

Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen tutkija selittää maalaisjärkisesti, miksi valon määrä pohjoisella pallonpuoliskolla vaihtelee niin rajusti.

– Planeettamme akseli on kallellaan auringon kiertotasoon nähden 23 prosenttia. Pimeimpänä hetkenä talvipäivänseisauksen aikaan joulukuussa pohjoinen pallonpuolisko on kallellaan auringosta poispäin, Vähätalo tietää.

Mikäli maapallo olisi lähempänä aurinkoa, täällä olisi liiankin kuumaa.

– Kevätpäiväntasauksen aikaan, joka oli tänä vuonna 20. maaliskuuta, akseli onkin sitten poikittain aurinkoa päin. Silloin valoisaa ja pimeää on suurin piirtein saman verran, noin 12 tuntia päivästä.

Tutkija huomauttaa, että maapallo sijaitsee juuri sopivalla etäisyydellä auringosta.

– Esimerkiksi aurinkokuntamme kaukaisimmalla planeetalla Neptunuksella lämpötila on keskimäärin 214 astetta pakkasta. Ja toisaalta, mikäli maapallo olisi lähempänä aurinkoa, täällä olisi liiankin kuumaa.

– Keskitalvella Jyväskylän nurkilla ei valoisaa aikaa ole kovin montaa tuntia. Lämpötila ei kuitenkaan ole miinus 200, vaan lämpöä virtaa tänne epäsuorasti, merivirtojen ja ilmakehän liikkeen kautta.

Vuodenaikojen eroja Pohjolassa selittää paljolti myös se, että vesi jäätyy nollassa asteessa. Tämä tarkoittaa nestemäisen veden muuttumista luonnossa eri muotoon, roudaksi, lumeksi ja jääksi.

– Esimerkiksi männylle ja kuuselle, joilla on neulaset talvellakin, kevään tulo on tiukka paikka. Maa on nimittäin vielä roudassa, mutta neulasissa ilmaraot avautuvat ja niiden kautta karkaa vesihöyryä, Vähätalo kuvailee.

Mänty ja kuusi eivät siis saa vielä juurillaan routaisesta maasta vettä, mutta menettävät sitä jo neulasillaan. Nämä lajit ovat sentään sopeutuneet ilmiöön, mutta muualta tuodut puutarhakasvit eivät ole.

– Sen takia puutarhaihmiset tapaavat varjostaa kotipihan havukasveja verkoilla, jotka estävät veden haihtumista neulasista kevättalven auringonpaisteessa.

Ihminen aistii keväisin valon määrän lisääntymisen, mutta niin tekevät myös kasvit. Niillä on valoreseptoreja, jotka mittaavat valon määrää päivässä.

– Linnuilla puolestaan alkavat hyrrätä hormonit. Niiden laulussa on kyse myös valosta: kun sitä tulee enemmän, se kertoo, että kevät on tulossa ja on aika pesäpuuhille.

– Esimerkiksi Suomessa talvehtiva talitiaiskoiras alkaa jo tammikuun lopulla lauleskella naaraille, että ”täällä olisi komea koiras, tulepas neitokainen tänne”. Ja samalla laulu viestittää toisille koiraille, että pysykääkin kaukana.

On muistettava, etteivät kaikki eläimetkään tykkää valosta.

Suomen luonto on niin tutkijalle kuin tavalliselle tarkkailijallekin äärettömän mielenkiintoinen paikka. Juuri se, miten luonto on täällä sopeutunut pitkään pimeään ja kylmään jaksoon ja niiden täydelliseen vastakohtaan.

– Samalla on muistettava, etteivät kaikki eläimetkään tykkää valosta. Esimerkiksi lepakot ja pöllöt ovat hereillä nimenomaan pimeällä ja öisin.

Vesikasvit aktivoituvat jo jään alla, etenkin kun lumi sulaa pois. Lumi heijastaa valoa, mutta kun lumikerros keväisin ohenee, yhä enemmän valoa pääsee kulkemaan jään läpi. Muiden eläinten tapaan kalatkin aistivat päivän pitenemisen.

– Kun valoa on riittävästi ja veden lämpötila optimi, keväällä lisääntyvillä kaloilla kutuhomma aktivoituu, tietää biologi.

Vähätalo on pohtinut valon vaikutuksia myös omakohtaisten kokemusten kautta. Hän on asunut ulkomailla muun muassa Yhdysvaltain etelävaltioissa ja vieraillut Havaijilla.

– Varsinkaan Havaijilla kevään riemua ei ole nimeksikään. Siellä ei mikään muutu oikein miksikään.

Tutkija kannustaa kaikkia kulkemaan ulkona silmät ja korvat auki, älylaite kiinni ja aistit valppaina.

– Kevät on ilotulitus, jota ei kannata missata.

Virkistävä, masentava valo

Psykiatrian dosentti, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partonen on Suomen tunnetuimpia unitutkijoita. Hän tietää, että valo on tärkeä tahdittaja ihmisen unirytmissä.

– Aamuisin kello viiden ja kymmenen välillä on otollisinta aikaa saada valoa. Illalla taas auringonpaiste voi haitata unirytmiä. Suositeltavaa on siis olla valossa ennen puoltapäivää.

Valo normalisoi ruokahalunkin.

– Pimeimpään aikaan voi olla hyödyksi käyttää esimerkiksi kirkasvalolamppuja, mutta keväällä ja kesällä ne muuttuvat turhiksi. Lopulta ne ovat vain kalpea aavistus todellisesta valosta, auringosta.

Unen lisäksi lisääntyvä valo vaikuttaa keväisin ihmiseen monin muinkin tavoin.

– Valo saa aikaa muutoksia monien sosiaalisuuteen. Ryhdymme tekemään enemmän asioita ja olemme kiinnostuneempia muista ja heidän tekemisistään. Myös fyysinen aktiivisuutemme lisääntyy. Saamme toimintatarmoa, virkistymme.

Keväisin jopa ruokailutottumukset voivat mennä uusiksi.

– Elimistömme ei tarvitse enää ylimääräisiä kaloreita. Talvella ruokahalu on saattanut lisääntyä, etenkin iltaisin. Tämä helpottaa kevään mittaan eli voidaan sanoa, että valo normalisoi ruokahalunkin, tutkimusprofessori kertoo.

Vaikka lisääntyvällä valolla on roppakaupalla positiivisia vaikutuksia ja useimmat ottavat kevään avosylin vastaan, on psykologiassa havaittu kevään tulolla olevan joillekin ihmisille negatiivisia seurauksia. Masennusta ja itsemurhia esiintyy keväisin huomattavan paljon.

– Tämä on vanha havainto, josta löytyy tietoa niin pitkälle kuin meillä historiatietoa aiheesta on, Partonen sanoo.

– Itsemurhien lisääntyminen keväisin liittyy yleensä pitkäaikaiseen masennukseen, joka voi syventyä valoisan ajan lisääntyessä. Toki kaikilla masennusta potevilla näin ei ole, eivätkä he koe kevättä negatiivisena.

Tutkimusprofessorin mukaan jotkut masennusta potevat reagoivat valoon poikkeavalla tavalla.

Keväinen valo saa maisemankin näyttämään aivan erilaiselta.

– Valo voi saada aikaan masentuneen elimistössä poikkeavan reaktion. Rauhattomuus, levottomuus ja unettomuus voivat lisääntyä, jolloin masennus syvenee.

– Ihminen myös peilaa herkästi itseään muihin ja ympäristöönsä. Kun ihmiset ovat keväisin yleisesti aktiivisempia ja luontokin näyttää ihanammalta, ristiriita oman tilan ja ympäristön välillä voi tuntua suurelta, Partonen tiivistää.

Unitutkija kertoo itse nauttivansa keväästä täysin siemauksin.

– Kyllä tämä vaan on hienoa aikaa vuodesta. Aamuisinkin on paljon helpompi herätä, kun on jo valoisaa.

– Tykkään olla ulkona ja harrastan kaupunkiluonnon kuvaamista, joten pidän keväästä hyvin paljon. Keväinen valo saa maisemankin näyttämään aivan erilaiselta, hän ihastelee.

Valon Luoja ei koskaan häviä

Teologi Jukka Kääriäinen sanoo odottavansa valon lisääntymistä keväisin ”kuin kuuta nousevaa”.

Valon kaipuu ei ole ihme, sillä Kääriäinen on asunut ison osan elämästään toisella puolella maapalloa. Siellä pimeä vuodenaika ei ole lähellekään yhtä pitkä ja päällekäyvä kuin Suomessa.

– Olen viettänyt yli puolet elämästäni Taiwanissa sekä liki 20 vuotta Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä on toiveikas olo, kun sattuu olemaan kirkas ja kaunis kevätpäivä, Kääriäinen naurahtaa.

Kuu on teologin mukaan oiva vertauskuva avaamaan kristillistä näkökulmaa valoon. Kuu-vertaus näet paljastaa eron ihmisen ja Jumalan välillä.
Hengellisessä mielessä ihminen on kuin kuu, jossa ei ole itsessään valoa. Se valo, jota me ihmiset heijastamme, on lähtöisin ulkopuoleltamme, meitä paljon suuremmasta.

– Ihminen voi siis ainoastaan heijastaa sitä valoa, joka on lähtöisin maailmankaikkeuden luojasta, Jumalasta. Jumala on aurinko, valon lähde, Kääriäinen avaa hengellistä kieltä ja kristillistä ymmärrystä valosta.

Valo ymmärretään jo Vanhassa testamentissa Jumalan Sanana.

Jo pikainen nettiraamatun hakutoiminnon käyttäminen paljastaa, että Vanha ja Uusi testamentti suorastaan tulvivat puhetta valosta.
Kääriäisen mukaan ymmärrys valon hengellisestä luonteesta ja olemuksesta periytyykin kristinuskoon juuri juutalaisuudesta.

– Psalmi 119 kuvaa asiaa hyvin. Siinä sanotaan, että ”Sinun sanasi on lamppu”. Valo ymmärretään siis jo Vanhassa testamentissa Jumalan Sanana, hänen käskyinään ja ohjeinaan, jotka ohjaavat ihmistä kulkemaan eettisesti oikeaa, ihmiselle itselleenkin turvallisinta tietä.

Mutta on valo Raamatussa paljon muutakin kuin vain neuvoja ja ohjeita.

– Se on paitsi Jumalan antama etiikka ja laki, kuten kymmenen käskyä, myös Hänen viisautensa. Siinä missä antiikin ajan kreikkalaiset tavoittelivat viisautta ja roomalaiset kunniaa, juutalaiset tavoittelivat valoa, Jumalan kasvojen näkemistä.

Kristillinen näkemys on, että Jumalan lähettämä valo hengellisessä mielessä on Kristus. Ihminen tarvitsee Kristusta, koska hänessä itsessään oleva luonnollinen valo turmeltui ja himmentyi niin pahoin syntiinlankeemuksessa.

– Tämä on oikeastaan vain tosiasioiden tunnustamista, pohtii Kääriäinen.

– Jos olen ihan rehellinen itselleni, niin eipä minussa paljoa valoa ole. Siksi tarvitsen Kristusta, Jumalaa ja Häneltä tulevaa armoa sisimpääni.

Uuden testamentin mukaan Jumala lähetti maailmaan juuri Kristuksen, jotta ihmisen ei tarvitsisi jäädä vangiksi pimeyteen.

– Voin sanoa, että onneksi, sillä silloin paine on elämästäni poissa. Kun Kristus on elämässä, ei tarvitse stressata. Valoa ei silloin tarvitse kaivaa jostakin oman sielun sopukoista.

Kristillisessä mielessä valo on siis lahjaa.

– Armo tulee täydellisimmillään esille Kristuksessa. Häntä seuraamalla ihminen ymmärtää parhaiten, mitä valo hengellisessä mielessä tarkoittaa.

Aurinko on suuri valo, mutta Jumala on vielä suurempi.

Kirkon lähetystyön keskuksen entinen lähetysteologi ja lähetysjärjestö Kylväjän nykyinen johtaja löytää valon hengellisestä ulottuvuudesta lohdullisuutta myös nykyisen ekoahdistuksen aikakaudelle.

– Aurinko on suuri valo, mutta Jumala on vielä suurempi. Tiedemiestemme laskelmien mukaan aurinko jossain vaiheessa sammuu, mutta kristittyinä saamme uskoa, ettei valo silloinkaan häviä, sillä valon Luoja ei voi koskaan hävitä.

– Minusta tämä on rauhoittava ajatus, vaikkei tietenkään poista sitä, että meidän on ponnisteltava voimakkaasti, ettei maapallon luontoa tuhottaisi ja turmeltaisi.

Taiwanissa asuneena Kääriäinen tietää, että valosta puhumisessa on joskus haasteita kuumuutta, paahdetta ja kuivuutta kokevilla seuduilla.

– On totta, että valo voi olla myös vaarallista ja polttavaa. Se voi tuhota sadon tai aiheuttaa vaikkapa ihosyövän. Siksi valosta voi joskus olla vaikea puhua hengellisesti positiivisena asiana.

– Mutta vaikka valo ymmärrettäisiin joskus myös negatiivisesti, ei siitä silti saa lakata puhumasta. Ei edes kuumuudesta kärsivissä maissa. Kyllä sielläkin ymmärretään, että valo on kaiken perusedellytys ja pohjimmiltaan positiivista, kaikelle elämälle välttämätöntä.

Artikkeli Valon varassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Miten lintujen kevätmuutto näkyy?
Etenkin isoja valkoisia lintuja, laulujoutsenia ja harmaalokkeja, on saapunut jo satamäärin sulapaikoille. Äänimaailmaan ovat ilmestyneet mustarastaat ja peipot kuuluttamaan kevättä laulullaan.

Mitkä linnut saapuvat viimeisinä?
Viimeisimmät kevätmuuttajat saapuvat Suomeen vasta toukokuun lopussa, tietyt lajit vasta kesäkuun puolella. Myöhäisimmät saapujat ovat varpuslintuja, jotka talvehtivat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tai Kauko-Idässä.

Kuinka monta lintulajia olet bongannut?
Suomessa olen havainnut kolmisen sataa lintulajia. En juuri juokse uusien lintulajien perässä, joten lajimäärä tuskin tuosta karttuu.

Minkä linnun bongauksesta haaveilet?
Tunturihaukka olisi hieno nähdä Suomen rajojen sisäpuolella. Aikaisemmin olen havainnut tunturihaukkoja vain Norjan puolella.

Kuinka monta eri lintulajia pesii Jyvässeudulla?
Noin 150 lintulajia. Pesivien lajien määrä on pysynyt jotakuinkin vakiona, mutta aikojen saatossa lajiston koostumus muuttuu.

Onko joku lintulaji määrällisesti runsastunut tai vähentynyt?
Elinympäristöjen ja ilmaston muuttuessa niin Jyvässeudulla kuin koko Suomessa lintulajisto on jatkuvassa muutoksessa. Tällä vuosituhannella lajistosta on kadonnut aiemmin hyvin tavallinen peltojen lauleskelija peltosirkku. Uudeksi pesimälajiksi Keski-Suomeen ovat asettuneet merikotka ja valkoposkihanhi.

Mikä on suosikkilintusi?
Suosikkilintujani ovat muutamat Lapin lajit, joita ei juurikaan enää Keski-Suomessa tapaa. Jos yksi pitää valita, se on kuukkeli. Kuukkeli on salamyhkäinen pohjoisten havumetsien lintu, jonka elintavoista riittää aina uutta opittavaa.

Millaisessa paikassa lintuja kannattaa tiirailla?
Lintuja voi tiirailla missä tahansa! Toki parhaita paikkoja keväällä ovat varhain sulavat järvien virtapaikat ja peltoalueet.

Missä ovat Jyvässeudun parhaat bongauspaikat?
Varhaiskeväällä erityisen hyviä paikkoja ovat Tourujokisuun sula-alue ja Hämeenlahden lintutornin edustan virtapaikka. Hieman edempänä erinomaisia lintupeltoja ovat esimerkiksi Laukaan Vuontee ja Muuramen Saarenkylä.

Mikä linnuissa viehättää?
Mitä enemmän lintuihin perehtyy, sitä enemmän ne viehättävät. On huimaa, miten pienimmätkin linnut voivat matkata jopa kymmenen tuhannen kilometrin muuttomatkan. Linnut osaavat myös suunnistaa metrin tarkkuudella samalle pesäpaikalle takaisin. Toisaalta aivan yhtä pienet linnut jäävät Suomen talveen ja pärjäävät metsissämme kovissa pakkasissa.

Miten ilmastonmuutos vaikuttaa lintukantoihin ja pesimiseen?
Linnuston koostumus muuttuu, ja useat lintukannat ovat uhattuina. Pohjoiset lintulajit vetäytyvät kauemmas pohjoiseen, ja tilalle levittäytyy eteläisiä lajeja. Keväät ovat aikaistuneet, mutta kesäkuun säät viilentyneet. Kylmään säähän kuoriutuneille poikasille ei löydy ruokaa ja ne voivat kylmettyä hengiltä. Myös sään ääri-ilmiöt yleistyvät. Kesän pitkään jatkunut kylmä sää tai hellejaksot vaikeuttavat lintujen pesintää.

Onko lintukirja aina mukanasi?
Erikoisemman linnun kohdalla joudun tekemään tarkistuksia. Myös puhelimeen on saatavilla erinomaisia lintukirjasovelluksia. Vaikkapa harvinaiset lokit nuoruuspuvuissaan voi olla vaikea tunnistaa.

Millaiset eväät kannattaa ottaa linturetkelle?
Eväät valitaan tietenkin maun mukaan ja vain mielikuvitus on rajana. Omat kestosuosikkini ovat tylsät ja perusvarmat ruisleipä ja musta kahvi.

Artikkeli Muuttolinnut kertovat kevään tulosta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tv-ohjelmassa selviytyminen tarkoittaa tehtävistä suoriutumista, ulosheittoäänestysten välttämistä ja kisan jatkamista. Selviytyminen sanana kuulostaa dramaattiselta. Kuulostaa kuin kysymys olisi elämästä ja kuolemasta, vaikka ohjelmassa dramaattisinta taitaa olla koti-ikävä ja väsymys.

Selviytyminen arjessa tarkoittaa, että pystymme hoitamaan ne tehtävät ja velvoitteet, joita itse kullakin on. Töissä, koulussa, kotona. Jos arjen kuorma on kohtuullinen, emme edes puhu selviytymisestä, puhumme elämästä. Selviytymiseksi elämä muuttuu, jos kuorma on liian raskas kannettavaksi – syystä tai toisesta. Jollain sairauden, jollain yksinäisyyden, taloudellisten huolien tai liiallisten aikataulujen vuoksi.

Toisinaan olosuhteet on otettava annettuina, mutta joihinkin asioihin voimme vaikuttaa. Pitää miettiä, mikä kaikki on välttämätöntä, mikä turhaa taakkaa. Vaadimmeko liikaa itseltämme tai toisilta? Itse elämältä ja sen puitteilta? Mitä pitäisi tapahtua, että olisimme tyytyväisiä? Että elämä muuttuisi taas elämäksi.

Jos viime viikkojen uutisia on uskominen, monien elämä kirkastui kevätauringon myötä. Kuvat ja tarinat pihoilta, parvekkeilta ja terasseilta kertoivat, että aurinko paistaa ja kansa nauttii. Siinä missä talvi yllättää autoilijat joka vuosi ikävällä tavalla, kevään tulo yllättää iloisesti. Pitkä ja pimeä kausi tuntuu joka vuosi kestävän ikuisesti, mutta nyt talvi on selätetty. Puuskat ja pakkaset, toppavaatteet ja paksut pipot voi laittaa sivuun. Kevään ensimmäinen pyöräily, ensimmäiset tennarikelit ja ensimmäinen jäätelö maistuvat makeilta.

Suomalaiset selviytyivät taas. Se saattoi vaatia itkemistä ja itsensä tsemppaamista, mutta tässä ollaan. Keväässä. Onnea meille kaikille.

Artikkeli Selviytyjät julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Mainion talven jälkeen ei ole mitään takeita, että keväästä tulisi odotusten mukainen. Kinokset kutistuisivat silmissä, ja leskenlehdet puhkeaisivat runsaina pehkoina teiden pientareille. Kesä odottelisi jo nurkan takana. Pitkä ja lämmin kesä, kuin elävä muisto lapsuudesta.

Ei se näin mene. Mihin unohtui takatalvi? Suvikumit vaihdettuna auton alle, eikä missään näy kirkuvia lööppejä: Takatalvi yllätti autoilijat. Miksi ei? Siksi, että se ei pohjimmiltaan yllätä yhtään ketään. Kevät pettää aina, niin kuin jää pilkkijän alla. Sama karvas pettymys toistuu usein kesän kohdalla.

Syksy on vuodenajoista ainoa, joka muodostaa selkeän poikkeuksen. Siihen ei voi pettyä oli se sitten millainen tahansa. Talvi, kevät ja kesä kasvattavat sietokykyämme. Kun takana on pettymyksiä pettymysten perään, se ei voi olla jalostamatta esiin kypsempää puolta ihmisestä. Henkinen kasvukäyrämme on ihan tapissa.

Tässä vaiheessa otamme ilolla ja tyyneydellä vastaan syksyn sateet, tuulen ja pimeyden. Hyvä näin. Ja jos syksy sattuisikin olemaan kuulas ja seesteinen, se olisi pelkkää plussaa. Ylimääräinen mansikka kermakakun päällä.

Tämä neljännesvuoden kestävä kypsä kausi unohtuu jostain syystä varsin nopeasti. Hyvää syksyä seuraava talvi voi olla taas liian kylmä tai leuto. Lunta on liikaa tai liian vähän (jos lainkaan). Jatkuvaa sohjoa tai kadut peilijäässä.

Luonnon kiertokulussa ihminen unohtaa kertaalleen oppimansa asiat yllättävän nopeasti.

Artikkeli Kevät pettää aina julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Pohjatyöt on jo tehty. Veneen pohja on harjattu kovalla harjalla puhtaaksi, ja lopputulos on kuin hiekkapaperin jäljiltä. Veneen vierellä on purkkeja ja purnukoita. Yhdessä astiassa odottelee valmiina itse tehty sekoitus, joka koostuu venetervasta ja siihen sopivassa suhteessa lisätystä pellavaöljystä. Joskus Mononen lisää joukkoon vielä tärpättiä, mutta ei läheskään aina.

– Ja sitten ei muuta kuin tervaamaan, Mononen toteaa innokkaana.

Sivustaseuraajalle näyttää siltä, että tervassa kastettua pensseliä ei halutakaan heiluttaa liian kiireisin vedoin. Nyt on aikaa nauttia tervan tuoksusta ja ympäröivästä luonnosta täysin siemauksin.

– Sillä hetkellä on niin hyvä olo – se tuoksu ja kaikki muu. Oikeastaan sitä ei ajattele paljon mitään, nauttii vaan.

Tervan mystinen tuoksu

Miksi terva on yksi kevään ykköstuoksuista? Voisiko selitys löytyä lapsuuden muistoista tai vanhoista ajoista ja sen nostalgiasta.

Tervan tuoksu on Monoselle tuttu jo lapsuudesta. Isä oli veneenrakentaja, ja hän kysyi poikansa jatkosuunnitelmia tämän päättäessä kansakoulun. Vaihtoehtona isä tarjosi joko koulunkäynnin jatkamista tai sitten siirtymistä neljätoistavuotiaana veneenrakentajaksi. Päätös oli helppo, poika valitsi veneenrakentamisen, eikä ole valintaansa katunut.

Myös muut veljet olivat mukana ammattimaisessa veneenrakentamisessa.  Isän kehittämä tekniikka oli hiottu sellaiseksi, että jokainen pystyi tekemään venettä itsenäisesti. Tahti oli kaikilla kaksi ja puoli venettä viikossa. Mononen laskee tehneensä kahdenkymmenviiden vuoden aikana satakunta venettä joka vuosi.

Mutta ehkä tervan tuoksun salaisuus ei siltikään liity menneisiin muistoihin. Mononen kertoo veljensä kävelleen Hauholla kahvilaan tervantuoksuisissa työkamppeissa. Nuorempia tyttöjä oli istunut kahvilan pöydässä, ja he olivat ihmetelleet ohikulkijan mukanaan tuomaa tuoksua.

– Tuo mies tuoksuu hirmu hyvältä, mikähän siinä haisee? Tytöt olivat ihmetelleet tunnistamatta tervan tuoksua”, Mononen havainnollistaa tuoksun mystistä voimaa.

Tuulta ja auringonpaistetta

Monosen pensselöidessä veneen kylkeen alkaa tipahdella jokunen sadepisara. Vaikka pilvet näyttävät uhkaavilta, vedentulo loppuu hetken kuluttua. Joskus Mononen on joutunut kosteuden takia uusimaan koko operaation, mutta nyt näyttää hyvältä.

Maalis- ja huhtikuu ovat yleensä parasta aikaa tervaukselle. Auringonpaiste ja etenkin sopiva tuuli luovat ihanteelliset olosuhteet.
Yleensä Veli Mononen saapuu keväisin tervauspuuhiin yhdessä vaimonsa Arja Ristikiven kanssa, joka on myös kädentaitaja.

Tervauspäivänä puoliso on molempien harmiksi joutunut jättämään homman väliin työvuoronsa takia. Mononen puhuu moneen otteeseen lämmöllä veneen äärellä koetuista yhteisistä hetkistä. Tavallisesti he tervaavat venettä kaikessa rauhassa ja juovat välillä termospullosta vaimon keittämät kahvit. Luonnon keskellä he ehtivät myös pohtia asioiden merkityksiä.

– Kyllä täällä aina tuntee itsensä hyvin pieneksi, sitä on vain yksi osa isoa kokonaisuutta. Olen kiitollinen, että saan olla täällä terveenä tervaamassa ja nauttia kaikesta tästä, Mononen sanoittaa kokemaansa.

Hetken mielijohteesta

Hämmästyttävää kyllä, vaikka pariskunta pitää kovasti veneilystä ja soutamisesta, vene ei ole kesäaikaan kovinkaan ahkerassa käytössä.  Toki aina, kun tilaisuus sallii, he ottavat eväät mukaansa ja soutavat yhdessä jonnekin Päijänteelle.

Retkeily ja luonnossa liikkuminen sekä kaikenlainen vapaa-ajan matkailu yhdistävät paria. Niin myös hetken mielijohteesta tehdyt yllättävät lähdöt. Siihen riittää syyksi, kun toinen myöhään illalla televisionkatselun lomassa tuumaa, että lähdetäänkö käymään jossakin kahvilla. Niinkin on käynyt, että he ovat kesäaikaan löytäneet itsensä aamuyöstä kahvilta Mikkelin torilta.

– Ajettiin kiireellä takaisin Jyväskylään, jotta Arja ehtisi aamuksi töihin. Olemme tuumineet, että millähän meidät on rokotettu, kun meistä on aina kiva lähteä reissaamaan.

Artikkeli Mononen ja tervan tuoksun ihmeellinen salaisuus julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.