En voi ratkaista
ihmisten ongelmia, mutta
voin tarjota niihin ehkä
uuden näkökulman.

Yksinäisyys on Mäkisen mukaan yksi iso syy siihen, että opiskelija hakeutuu auttajan puheille.

– Se on melkein kuin pandemia. Tuntumani on, että ihmiset sinnittelevät yksin liian kauan.

On vaikea lähteä pyytämään apua, koska helposti koetaan, että vika on itsessä. Uudessa ympäristössä yhteys muihin ei ole itsestään selvää, eikä tuttua tukea ole saatavilla.

Hengellinen ulottuvuus tulee Mäkisen mukaan esiin noin puolessa keskusteluista, ja aina vastaanotolle tulleen aloitteesta. Usein hengellisyys lomittuu pohdintaan elämän merkityksellisyydestä. Mäkinen haluaa vahvistaa armollista käsitystä Jumalasta ja uskoa toivoon, jonka lähde on ihmisen ulkopuolella.

Opiskelijapappi tekee yhteistyötä yliopiston monien toimijoiden kanssa. Hän kuuluu esimerkiksi yliopiston hyvinvointitiimiin sekä kriisityöryhmään. Mäkinen menee mieluusti mukaan muiden toimijoiden järjestämiin tapahtumiin, kun hänet kutsutaan. Hiljattain hän vieraili perheellisten opiskelijoiden vertaisryhmässä.

Joskus papilta odotetaan tilaisuuksissa neutraalia läsnäoloa, joskus taas toivotaan nimenomaan hengellistä viestiä. Mäkisen mukaan on tärkeää etukäteen sopia kutsujan kanssa odotuksista, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Iloisesti Mäkistä on yliopistossa yllättänyt esimerkiksi kiinnostus virsilauluihin sekä toive rukouksesta papin kanssa ja yhteisten asioiden puolesta, mikä on koettu merkitykselliseksi.

Miika Mäkinen muistuttaa, että hänen vastaanotolleen saavat tulla myös yliopiston työntekijät.

– Olen kaikkia varten. Kaikki ovat tervetulleita vastaanotolleni. Se löytyy Seminaarinmäeltä Fennicum-rakennuksesta.

Tiesitkö?
• Bongaa pappi! on seurakunnan tapahtuma Yläkaupungin yössä.
• Papit liikkuvat perjantaina ja lauantaina 17.–18.5. kello 18–22.
• Papin voi bongata kadunvarressa, baarissa tai muualla yläkaupungilla. Hänet tunnistaa papinkauluksesta eli valkoisesta sokeripalasta kauluksessa. Seurakunnan papeista on tapahtumassa mukana ainakin Juho Kamula, Satu Konsti, Miika Mäkinen, Katja Räsänen ja Seppo Wuolio.
• Papin kanssa voit keskustella luottamuksellisesti omista asioistasi tai jutella niitä näitä.
• Miika Mäkinen toimii oppilaistopappina yliopistolla. Hänelle voi varata tapaamisen verkossa osoitteessa jyvaskylanseurakunta.fi/oppilaitospappi/yliopisto tai ottamalla yhteyttä valitsemallaan viestimellä.

Artikkeli Syttyvätkö silmät, helpottuuko hengitys? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Olen keskustellut 300 huijarin kanssa netissä ja kirjannut ylös lukuisan määrän keskusteluja. Keskusteluissa kaava on aina sama, Visa kertoo.

Nettihuijauksissa komean näköinen kenraali pyytää ensin kaveriksi ja aloittaa sitten yksityiskeskustelun, tätä nykyä myös suomeksi, sillä netin käännöspalvelut ovat kehittyneet.

– Uhrin lämmittely kestää noin neljä viikkoa. Keskustelu toistaa tuttuja fraaseja ja kohta päästään ensimmäiseen rahapyyntöön. Perusteluita pyynnölle on monia, mutta aina summa luvataan maksaa takaisin. Kaksinkertaisena.

Visa haluaa varoittaa ihmisiä. Hän on keskustellut 4000 nettihuijauksien uhriksi joutuneen kanssa. Rahalähetyksen tekeminen on aina virhe, joka aloittaa kierteen.

– Usko rakkauteen on sokaisevaa. Keskusteluissa vastapuoli on ammattirikollinen, joka tietää psykologisesti, mistä narusta vetää. Kaikissa huijauksissa aivopesu on aivan ilmeistä.

”Älä koskaan lähetä rahaa tuntemattomille.”

Tuula Visa

Valekenraaleilta rahapyyntöjä

Tuula Visan omistautuminen asialle alkoi 14 vuotta sitten, kun hän hankki ensimmäisen tietokoneensa. Itsekin 80 vuotta täyttänyt nainen ihmetteli nettimaailman pyyntöjä komeilta kenraaleilta, jotka osoittivat kiinnostusta itseään vanhemmalle rouvalle.

– Ymmärsin nopeasti, että kyseessä on systemaattinen huijaus ja niiden kokonainen maailma. Varastetuilla profiilikuvilla esiintyy kymmeniä eri nimiä, jotka kaikki ovat valehenkilöitä.

Netissä Visa tunnisti myös omanikäisiään naisia, joiden julkaisuissa esiintyi samoja huijarien varastamia kuvia. Alkoi työ, josta Visa on tullut tunnetuksi valtakunnan laajuisesti.

– Haluan auttaa ihmisiä, sillä vapaaehtoistyö on minulle luontaista. Helppoa tämä ei ole, sillä alkuun minua ei haluta uskoa. Se satuttaa, että joku paljastaa totuuden.

Moni Visaan yhteyttä ottaneista on menettänyt huijareille satoja tuhansia euroja, ja poikkeuksetta vähintään useita tuhansia euroja. Tunnusomaista uhreille on häpeä, joka estää kertomasta asiasta läheisille.

– Monen mielestä minulle, 80-vuotiaalle rouvalle, on helpompi kertoa asiasta kuin omille lapsille, Visa hymähtää.

Tuntemattomuus vaaran merkki

Tunteisiin vetoavaa rikollisuuden muotoa Visa pitää erittäin vastenmielisenä. Neuvoiksi nettimaailman kiemuroihin Visa antaa seuraavat:

– Jos et tunne kaveripyynnön lähettänyttä, älä ota häntä kaveriksi. Älä ala keskusteluun tuntemattomien kanssa. Älä koskaan lähetä rahaa tuntemattomille.

Visa toivoo, että sosiaaliviranomaisilta ja poliisilta löytyisi enemmän resursseja nettihuijauksiin perehtymiseen. Myös seurakunnilla on Visan mielestä tärkeä rooli avun tarjoajina ikäihmisille.

Tuula Visa oli puhumassa aiheesta Kirkon keskusteluavun alueellisilla neuvottelupäivillä 18.3. Seinäjoella. Visan luvalla julkaisemme hänen puhelinnumeronsa, johon nettihuijauksen uhriksi joutuneet tai sitä epäilevät voivat soittaa: Tuula Visa, puhelin 044 357 0994.

Kirkon keskusteluavun päivystäjäksi

Haemme vapaaehtoisia Kirkon keskusteluavun päivystäjiä Seinäjoelle Palvelevaan puhelimeen ja Palvelevaan Chatiin.

Jos sinulla on kykyä ja halua asettua kuuntelijaksi, avointa suhtautumista ihmisiin ja erilaisiin elämäntilanteisiin sekä tällä hetkellä itsellä tasapainoinen elämäntilanne, olet päivystäjäainesta.

Työ on itsenäistä ja tapahtuu Palvelevassa Puhelimessa 3 tunnin vuorossa noin kerran kahdessa kuukaudessa tai Palvelevassa Chat:ssä 2 tunnin vuoroissa noin kaksi kertaa kuukaudessa. Päivystyksen voi hoitaa seurakunnan tiloissa tai etänä kotoa.

Tehtävästä kiinnostuneet haastatellaan ja päivystäjiksi valitut koulutetaan ennen päivystystyön aloittamista. Päivystäjä sitoutuu vaitiolovelvollisuuteen, hoitamaan sovitut päivystysvuorot sekä osallistumaan työnohjaukseen.

Ole rohkeasti yhteydessä, jos on jotain kysyttävää tai ihmeteltävää:

Sanna Ålander, p. 044 768 1458 sanna.alander@evl.fi
Tarja Ahvenniemi, p. 044 761 0076 tarja.ahvenniemi@evl.fi

Jos innostuit tehtävästä, täytä hakemus osoitteessa vapaaehtoistyo.fi

Artikkeli Tunteisiin vetoava rikollisuus rönsyilee netissä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Diakoniatyöntekijät tarjoavat vanhemmille ja nuorille keskusteluapua. Tapaamisessa edetään apua hakevan ehdoilla ja puhutaan asioista, jotka ovat hänelle tärkeitä. Apu on maksutonta ja avointa kaikille kouvolalaisille vakaumuksesta riippumatta. Työntekijöitä sitoo vaitiolovelvollisuus. Ei ole liian pientä tai mitätöntä asiaa yhteydenottamiseen.
– Joskus muutamallakin tapaamisella voi olla iso merkitys omaan jaksamiseen ja elämäntilanteeseen. Mikäli isovanhempana kannat huolta läheisestäsi, vaikkapa lastesi perheistä, kerrothan heille näistä auttamismuodoista. Jokaisesta seurakunnasta löytyy diakoniatyöntekijöitä, jotka ovat käytettävissä, diakoni Sanna Junnola-Ahola rohkaisee.

Nuorten koronaväsymys on huomattu seurakunnissa.
– Haluamme kannustaa nuoria ja auttaa heitä jaksamaan, nuorisotyönohjaaja Heli Pajunen kertoo.
– Meiltä saa vinkkejä siihen, miten selviytyä tässä tilanteessa. Koronaturvallista keskusteluapua on tarjolla. Nuorisotyönohjaajaa voi pyytää mukaan vaikkapa ulkoilemaan ja samalla purkaa sydäntään. Joillakin yläkouluilla meillä on päivystys. Nuori voi tulla silloin nykäisemään hihasta, jos kaipaa kuuntelijaa.

Perheneuvonnan johtaja Sirkka Laine-Haimi nostaa esille kykymme selviytyä vaikeista ja haastavista tilanteista.
– Tätä kykyä voi tietoisesti yrittää kehittää esimerkiksi omien stressin hallintatapojen tunnistamisella ja niiden hyödyntämisellä, vaalimalla myötätuntoa itseä ja muita kohtaan, tekemällä hyvää sekä vaalimalla hengellisyyttä ja omaa luontosuhdetta. Myös huumori auttaa selviytymään.
Tärkeää on myös vaalia yhteisöllisyyttä ja joukkoon kuulumista, sekä pitää kiinni toivosta ja tulevaisuuden uskosta.
– Tähän löytyy rohkaisua Raamatusta ja monilta muilta ajattelijoilta. Voisimmeko antaa itsellemme luvan rohkeasti luottaa siihen, että joskus pääsemme katsomaan tätäkin vaihetta siitä selvinneinä?

OTA YHTEYTTÄ
Kouvolan seurakuntien työntekijät tavoitat puhelimitse ja sähköpostilla keskustelua, tukea ja yksityisehtoollista varten. Diakoniatyöntekijöiden kautta voit saada myös taloudellista ja käytännön apua.
kouvolanseurakunnat.fi/yhteystiedot
Diakonia:
kouvolanseurakunnat.fi/apua ja tukea
Perheneuvonta:
040 714 0556 (ma-pe klo 10-12, ma klo 13-14)
Keskusteluapua paikan päällä ja etänä.
kouvolanseurakunnat.fi/perheneuvonta
Nuorisotyöntekijät:
kouvolanseurakunnat.fi – Tule mukaan – Nuorille
Palveleva puhelin 0400 221 180, joka ilta klo 18-24.

Artikkeli Älä jää yksin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kokemus Jumalan läsnäolosta

Sielunhoito kuuluu papin työhön. Ja pappiskoulutukseen, joka antaa vahvan pohjan.
– Mutta kun on kyse ihmisen kohtaamisesta, koulutus on vasta yksi kerros kokonaisuudesta, sanoo Kouvolan seurakuntayhtymän kehitysvammaistyön pastori Tero Kajander. Kirkon kehitysvammaistyössä vaaditaan pitkä sielunhoidon erikoiskoulutus.

Kajander arvelee sielunhoidon merkitsevän mielikuvatasolla ihmisille erilaisia asioita.
– Aina se on silti enemmän kuin vain kahden ihmisen keskustelua. Sielunhoitoon osallistuvilla on kokemus Jumalan läsnäolosta, siitä että Hän voi tehdä asioille jotain. Sitä voi myös pyytää.

Samoin jumalanpalvelus on yleisesti sielunhoidollinen tilaisuus. Erityisesti siellä Jumala on läsnä.

Sielu on osa ihmisen kokonaisuutta

Kristinuskoon sielunhoito on kuulunut aikojen alusta. Esimerkkinä sen historiasta Kajander viittaa vuoden 1295 maakuntalakiin, jossa sairaalle annettava ehtoollinen ja rippi olivat tärkeitä sielunhoidon muotoja.

Evankelisluterilainen kirkko on kulkenut eri suuntaan kuin roomalaiskatolinen ja ortodoksinen, joissa sielunhoito perustuu Ripin sakramenttiin. Rippi eli synninpäästö toki on mahdollista luterilaisessa kirkossakin. Sen voi saada papilta, jonka perustehtäviin kuuluu Jumalan armon välittäminen synninpäästön kautta.

Nykysuomalaisille sielunhoito lienee varsin vieras käsite, vaikka paljon puhutaankin kokonaisvaltaisesta terveydenhoidosta, johon kuuluvat henkisyys ja hengellisyys. Sielu on osa ihmisen kokonaisuutta.

– Sielunhoito lienee samassa joukossa terapian tai työnohjauksen kanssa. Huollamme yhä autoamme paremmin kuin kehoamme ja mieltämme. Ihminenhän voisi puhdistaa mielensä kuten auto, josta ajetaan karstat pois moottoritiellä.

Ota yhteyttä seurakuntaan tai nykäise hihasta tuttua seurakunnan työntekijää

Kajander pohtii, josko suomalaisten asenne juontaisi sotavuosien pärjäämisvaatimuksista ja puhumattomuudesta. Ulospäin pitää näyttää, että kyllä tässä pärjätään, vaikka säästä puhumalla.

Moni saattaa vierastaa sielunhoitoa hengellisyyden tai uskonnollisuuden takia. Kirkon piirissäkin siitä ehkä voisi puhua enemmän.
– Uskonnon kieli on hyvin latautunutta ja edustaa monille vahvoja, joskus negatiivisiakin merkityksiä.

Minkä tahansa elämäntilanteen takia apua kaipaava voi kuitenkin ottaa yhteyttä seurakuntaan tai nykäistä hihasta tuttua seurakunnan työntekijää: pappia, diakonia, nuoriso-ohjaajaa. Tilaisuus sielunhoitoon saattaa yllättää vaikka kesken kauppareissun, kun tapaat tutun työntekijän.

Henkilökohtaisista asioista tuskin kannattaa avautua kauppahyllyjen välissä, mutta siellä voi sopia yhteydenotosta tai tapaamisesta.

Sielunhoito perustuu luottamukseen

– Sielunhoito perustuu aina luottamukseen. Vaitiolovelvollisuus kuuluu pappislupaukseen ja on kirjattu myös lakiin. Muillakin kirkon työntekijöillä toki on moraalinen vaitiolovelvollisuus. Papilla se on ehdoton.

Sielunhoito sopii hyvin tähän aikaan, joka jatkuvasti vyöryttää eteemme uusia uhkia. Koronan lisäksi tietomurrot uutisointeineen tuovat monen mieleen epävarmuutta, huolta ja pelkoa.

Korona on osoittanut, miten merkityksellistä on kohdata toinen ihminen kasvokkain. Sen tarpeen saimme kai jo äidinmaidossa. Nyt kärsimme kohtaamisen puutteesta.

Tero Kajander muistuttaa, että koko sisintään ei auta avata somessa. Toisaalta digitalisaatio on lisännyt kirkonkin yhteydenpitokeinoja.

Toisen ihmisen puolesta voi rukoilla vaikkapa puhelimessa tai chatissa.  Sielunhoito kuitenkin tapahtuu aina konkreettisesti kohdaten.

Sielunhoitoa haluavan tarvitsee vain ilmestyä sovittuun paikkaan sovittuna aikana, ja kertoa kohtaamisessa vain sen, minkä tahtoo.
– Ei ole yhtä mallia, Kajander toteaa.
– Ihmisestä riippuu, miten paljon ja usein hän tahtoo tavata.

Sielua voi hoitaa luontolenkillä tai sairaalassa sairaalapastorin kanssa. Ei ole määrättyjä tai kiellettyjä aiheita, vaadittuja maneereja.
– Ketään ei pakoteta rukoilemaan ääneen, eikä ”lyödä Raamatulla päähän”.
– Hepreaakaan ei tarvitse osata, heittää myös standupia tekevä Kajander.

Sielunhoidossa ihminen kohtaa ihmisen, Jumalan rakastavien silmien alla.

Älä jää yksin

Pyydä apua. Ole apuna, jos pystyt.

Apua hätään ja huoleen omasta ja toisten puolesta tarjoaa moni taho, myös seurakunta täysin luottamuksellista keskusteluapua.

Seurakuntien työntekijöiden yhteystiedot:
kouvolanseurakunnat.fi/apua-ja-tukea

Palveleva puhelin 0400 22 11 80 joka ilta 18-24.

Käyn sielunhoidossa!

Ilosanomani herätti vaihtelevaa vastaanottoa: Siis missä?! Mitä se on? Mitä sulle siellä tehdään!

Uskon johdatukseen, joka sillä kertaa ohjasi puolitutun papin luo. Tämä tuntui oikeasti kuulevan ja näkevän. Kohtaamistemme rohkaisemana, asiaani itsekään oikein ymmärtämättä tartuin luuriin: – Saako sinulta sielunhoitoa?

Siitä alkoi tapaamisten sarja, joka pikkuhiljaa hienovaraisesti nosti minua raskaan ajan ahdingosta hetkittäiseen huolettomuuteen ja syvenevään luottamukseen.

Mitä tapaamisissa tapahtui?

No senhän arvaa, kun joku kerrankin kuunteli toimittajaa, joka työkseen tulkitsee toisia. Tuskin ehdin istua, kun jo aloin vuodatukseni, jota pappi kommentoiden kannusti.

Kuukausittainen tapaamisemme papin työhuoneessa kesti reilun tunnin. Lopuksi rukoilimme yhdessä. Pappi siunasi minut. Pöydälle varattuja paperinenäliinoja kului kerta kerralta vähemmän. Lähtiessä askeleeni oli aina keveämpi.

En ole enää pitkään aikaan kuvitellut pärjääväni yksin. Mieltäni ei ole diagnosoitu, mutta tiedän itsekin olevani ajoittain horjuva ja heikko, usein myös murtunut pieni ihminen.

Olen hakenut tukea niin perheneuvonnasta kuin työnohjauksesta. Psykoterapiaa tai muita terapiamuotoja en tunne. Nekin lienevät monille hyviä vaihtoehtoja.

Ihminen tarvitsee toista ihmistä, välillä myös ammatti-ihmistä. Juuri muuta tietoa sielunhoitoon ei kaivata.

Jumala hoitaa loput.

Artikkeli Luottamuksella, Jumalan läsnä ollessa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.