Luulen, että auttamishalu on lähtöisin jo päivähoitoajoistani. Minä olin se, joka auttoi muita ja hoiti pienempiä. Ehkä sekin vaikutti, että jouduin nuorempana olemaan jonkin aikaa sairaalassa ja näin miten arvokasta työtä hoitajat tekevät.

Minua on aina kiinnostanut uuden oppiminen. Vatsakirurgian osastolla näin, miten leikkaustekniikka ja lääketiede ovat kehittyneet vuosien saatossa. On tärkeää pysyä itsekin ajan tasalla, jotta osaa hoitaa potilasta oikein leikkauksen jälkeen.

Työilmapiirin lisäksi työkaverit ja osaston potilaat ovat tämän työn suola. Heidän kanssaan tulee oltua niin paljon, että ihmissuhteista tulee läheisiä.

Vuorovaikutuksessa oppii paljon elämästä ja itsestään. Minusta elämää ei pidä ottaa itsestään selvyytenä. Kannattaa elää tässä hetkessä ja nauttia elämästä silloin kun se on mahdollista. Koskaan ei tiedä, vaikka hetken kuluttua tilanne olisikin ihan toinen.

Minua huolestuttaa viime vuosien kehitys, joka on johtanut ihmisten eriarvoistumiseen. Mihin suuntaan suomalainen arvomaailma on menossa, ja mitä vaikutuksia sillä on hyvinvointiin ja elämänlaatuun?

Myös ympäristöasioista on tullut itselleni tärkeitä. Aion jatkaa opiskeluja, joiden kautta on mahdollisuus päästä etenemään sosiaalialan ja terveyspuolen kehittämis- ja johtamistehtäviin. Sitä kautta pääsisin vaikuttamaan myös rakenteisiin.

Olen voimakastahtoinen, harkitseva ja määrätietoinen. Hoitajana työskentely ja ihmisten kohtaaminen ovat hioneet nuoruuden särmiä ja tuoneet mukanaan myös pehmeyttä. Olen harrastanut lukemista ja liikuntaa innokkaasti lapsesta saakka.

Jyväskylä tarjoaa hyvät puitteen erilaisten liikuntalajien kokeilemiseen. Liikun Rantaraitilla paljon. Varsinkin näin keväisin nautin metsässä liikkumisesta, kun luonto herää eloon.
Minulle yksi elämän suurista nautinnoista on ehdottomasti hyvä ruoka.

Artikkeli Vuorovaikutuksessa oppii paljon elämästä ja itsestään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.